Vierailuja:

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Suomalais-ugrilainen turismifoorumi Mulgimaalla


Mulgimaalla järjestettiin 30.7.2021 Soome-ugri pärandturismi foorum / Finno-Ugric Heritage Tourism Forum, jota olemme suomeksi kutsuneet suomalais-ugrilaisen perinneturismin foorumiksi. 

Tapahtumassa on osallistujia Virosta, Suomesta, Karjalasta, Udmurtiasta, Marinmaalta ja Romaniasta. Mulgimaa on Viron eteläosassa sijaitseva kulttuurialue, joka koostuu viidestä Viljandin eteläpuolella sijaitsevasta kunnasta. Täällä sijaitseva Abja-Paluoja on myös tällä hetkellä suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki. Alue on erittäin mielenkiintoinen ja omaleimainen. Mulgimaa sijaitsee myös eri kulttuurien rajalla, sillä se rajautuu etelästä Latviaan.  

Mulgimaan kunnat. Kartan lähde: mulgimaa.ee

Foorumin alussa Oliver Loode korosti, että suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriperintö painottuu usein aineettomaan perintöön. Meillä ei välttämättä ole suuria linnoja tai monumentteja, mutta paikallinen kulttuuri elää vahvana. Myös UNESCO on huomioinut aineetonta kulttuuria vuodesta 2003 lähtien. Mulgimaan turismistrategiaa esitellessään Andres Rõigas kertoi, kuinka koronan takia paikallistason matkailu on kehittynyt. Monelta kannalta katsottuna suomalais-ugrilaisen kulttuuriperinnön näkyminen ja hyödyntäminen matkailussa on tärkeä ja kehittyvä aihe. Aivar Ruukel on myös ollut kehittämässä suomalais-ugrilaista turismiverkostoa. Tähän kirjoitukseen olemme nostaneet aamupäivän esitelmien eri puolia esiin.

Virolaisten käsitöiden asiantuntija Ave Matsin oli mukana työryhmässä, joka toteutti virolaista kulttuuriperintöä kartoittavan tutkimuksen. Turistit ja matkailijat löytävät tiensä virolaisiin kaupunkeihin, mutta alueellista matkailua voisi kehittää. Eri puolilla Viroa on paljon kiinnostavia paikallisia perinteitä, joita voitaisiin hyödyntää enemmän matkailussa. Folklore, paikallinen ruokaperinne, käsityöt ja kulttuuritapahtumat ovat kaikki alueita, joilla olisi paljon mahdollisuuksia. Kulttuuriperintöön liittyy myös lähihistorian rakennuksia ja tapahtumia, jotka eivät välttämättä edusta paikallista kulttuuria, mutta ovat silti kiinnostavia. Matsin korosti, että on tärkeää tarjota palveluja, joiden kautta voidaan näyttää paikallisia perinteitä, mutta myös kehittää tapoja, joilla tähän voi myös konkreettisesti osallistua. Esimerkiksi tapahtumiin tai työpajoihin osallistuminen on yksi reitti tähän. Osallistumisesta syntyvät kokemukset ovat tärkeitä matkailun kannalta, ja tällaisia kokemuksia halutaan parhaimmillaan kokea uudestaan. Erityisen kiinnostavina pidetään sellaisia tapahtumia, jollaisia ei ole muualla. Tämän takia eri alueiden on hyvä korostaa omaleimaisia perinteitään. Erittäin kiinnostava raportti on luettavissa täältä

Matsinin puheenvuoron lopuksi keskusteltiin myös turismin vaaroista. On mahdollista, että matkailijoita on liikaa, eikä sovellu pieneen yhteisöön. Turismin vaatima infrastruktuuri saattaa jopa tuhota paikallisia kulttuurisesti merkityksellisiä paikkoja. Paikallisen kulttuurinen liiallinen kaupallistaminen voi myös häiritä sen merkitystä paikallisille ihmisille itselleen. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, jotka on otettava huomioon. Esitelmän jälkeisessä keskustelussa korostettiinkin, että tämän työn on oltava paikallisten tahojen käsissä. Dimitri Harakka-Zaitsev nosti esiin myös "väärien" etnokeskusten ongelman: paikallisia kulttuureja edustamattomat tahot saattavat luoda keskuksia, joissa turisteille tarjotaan kulttuurielämyksiä, jotka eivät kuitenkaan oikeasti edusta paikallista kulttuuria eivätkä ole paikallisten toimijoiden käsissä. Ave Matsin vertasi näitä esimerkiksi Tallinnan Vanhassa kaupungissa toimiviin käsityökauppoihin, joissa kaikissa myytävät tuotteet eivät välttämättä ole oikeaa paikallista tuotantoa. 

Suositeltiin, että eri maissa kehitetään kansallinen strategia paikallisperinteitä hyödyntävän matkailun varalle. Kansallinen tuki ja paikallisen tason koordinaatio ovat myös tärkeitä. Tarvitaan myös kansainvälistä markkinointia, johon kytkeytyvät julkaisut, applikaatiot ja turismiportaali. Alueiden välinen yhteistyö on tärkeää, mutta siinä on hyvä ottaa huomioon paikalliset kulttuurialueet. On myös hyvä kehittää matkailupaketteja, joissa eri palvelut majoituksesta lähtien on huomioitu. Andres Rõigas nosti omassa puheenvuorossaan esille samanlaisia asioita: markkinointi, yhteistyö ja oman kulttuurin näkyvyys.

Ave Matsin kertoi myös toistuvasti järjestetystä International Estonian handicraft summer school Craft Camp -leiristä, joka järjestetään Viljandissa. Suosittelemme tutustumaan myös heidän Facebook-sivuunsa, ja myös osallistumaan itse tapahtumaan! 

Nadežda Kalmykova Karjalasta kertoi myös Kinnermäen kylän tilanteesta. Täällä paikallinen puuarkkitehtuuri on ollut yksi turismin kannalta kiinnostavista perinteistä. Matkailijoille tehdyissä ekskursioissa ja työpajoissa myös paikallinen leipomisperinne ja musiikki ovat olleet tärkeitä. Nuorille on myös järjestetty erillisiä leirejä. Kinnermäki on myös mukana Самые красивые деревни и городки России -järjestössä, jonka nimi tarkoittaa Venäjän kauneimmat kylät ja pikkukaupungit. Tässäkin toistuvat foorumissa yleisesti keskustellut teemat. Nadežda kertoi, että suurin osa matkailijoista on Venäjältä. Tämä on asia, johon suomalaisten on helppo vaikuttaa! Sukukansojen ystävät suosittelee suomalaisille aktiivista matkailua ja lomailua Karjalassa, kunhan koronatilanne taas sen sallii! 

Mare Mätas Kihnun saarelta kertoi muun muassa paikallisen kulttuuriperinnön kytkemisestä koulujen opetukseen. Paikalliset kansanperinteen tuntijat ovat usein myös hyvin tunnettuja, mikä korostaa yksittäisten ihmisten mahdollisesti merkittävää roolia. Kihnusta on muodostunut hyvin tärkeä matkailun keskus, ja erilaisia kauppoja aukeaa joka vuosi. Kihnu on myös onnistunut saamaan kansainvälistä näkyvyyttä. Kihnun kulttuuri myös sai vuonna 2008 UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön tunnustuksen. Kihnussa on myös ongelmia: valtiollinen lainsäädäntö ei aina vastaa paikallisia tarpeita, esimerkiksi metsästys- ja kalastusoikeuksiin liittyen. Paikalliset elinkeinot kuten kalastus ja maanviljely eivät tarjoa riittävää elantoa nuorille, joten monen on muutettava pois saarelta. Samalla paikallisen kielen, kulttuurin ja perinteiden taitajat lähtevät pois yhteisöstä. Myöskään median kaupalliset tarpeet eivät välttämättä aina kunnioita paikallisen yhteisön tarpeita. 

Foorumi jatkuu vielä, mutta tässä tunnelmia tästä vaiheesta!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Sukukansojen ystävät ry:n puheenvuoro Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa

Sukukansojen ystävät ry esitti alla olevan puheenvuoron tänään Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa keskiviikkona 16.6.2021. Osuutemme oli kongressin ensimmäisen päivän lopussa, ja toivomme kongressin kaikille osallistujille onnistunutta ja rakentavaa tapahtumaa! Puheenvuoromme on alla luettavissa, ja myös tallenne tulee verkkoon pian.

Hyvää päivää kaikille!

Me Sukukansojen ystävät -yhdistyksessä olemme erittäin iloisia, että maailmankongressi saatiin järjestettyä pandemiasta huolimatta. Vaikka kongressi on tällä kertaa erilainen, olkoon sen järjestäminen vaikeuksista huolimatta merkki sukukansojen yhteishengestä. Lisäksi kongressin onnistuminen jälleen kerran yksi osoitus siitä, miten eteläiset naapurimme osaavat hyödyntää digitalisaatiota ja ovat siinä maailman kärkeä. Suuret kiitokset siis järjestäjille – suured tänud teile!

Sukukansojen ystävät pyrkii lisäämään tietoa sukukansoista Suomessa. Lisäksi pyrimme rakentamaan ystävyyssuhteita eri sukukansojen välille ja tukemaan suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureja kaikkialla. Siksi pidämme erittäin tärkeänä, että suomalais-ugrilaisten kielten opetusta annetaan ja tuetaan kaikilla suomalais-ugrilaisten kansojen alueilla. Yksi tai kaksi tuntia opetusta viikossa ei riitä, vaan on tärkeää, että suomalais-ugrilaisten lasten kaikki opetus annetaan heidän sukunsa äidinkielellä. Kieli on kaikista tärkein avain omaan kulttuuriin, eikä siitä voida tinkiä.

Valitettavasti omakielinen opetus suomalais-ugrilaisilla kielillä Venäjällä on utopiaa tällä hetkellä. Sukukielten opettaminen äidinkielenä tai vapaaehtoisena aineena on myös kohdannut uusia haasteita 19. Kesäkuuta 2018 duumassa hyväksytyn uuden lain myötä. Se alensi sukukielten statusta kouluissa. Olisi erittäin tärkeää saada jokaiselta suomalais-ugrilaiselta alueelta nyt luotettavaa tutkimustietoa siitä, miten laki on vaikuttanut kielten opetuksen tilaan käytännössä. Tämän pohjalta täytyy kehittää uusia strategioita kielten aseman turvaamiseksi.

Vaikka monen suomalais-ugrilaisen kielen tilanne näyttää tällä hetkellä vaikealta, meidän täytyy uskoa siihen, että toivoa on. Esimerkkeinä olkoot inarinsaamen kielipesätoiminta Suomessa sekä liivin kielen arvostuksen lisääntyminen Latviassa. Eräs uusimmista esimerkeistä on lutsin kieli ja sitä koskevat hankkeet Latviassa.  

Kuitenkin myös meillä Suomessa on parannettavaa: vaikka karjalan kieli on viime aikoina saanut näkyvyyttä tiedotusvälineissä ja julkisessa keskustelussa, on sen aseman parantamiseksi tehtävä vielä kosolti töitä.

Toisaalta emme voi unohtaa kielten merkitystä ystävyyssuhteiden rakentamisessa. Mikä onkaan lämminhenkisempi avain sukukansan sydämeen kuin kielitaito? Siksi olisi tärkeää, että myös valtiot ja erilaiset instituutiot tukevat suomalais-ugrilaisten kielten opetusta esimerkiksi yliopistoissa. Nyt kuitenkin vuonna 1923 Helsingin yliopistossa alkanut viron kielen opetus katkeaa säästöihin. Samoin loppui Tallinnan yliopiston suomen kielen opetus kolme vuotta sitten. Tällainen kehitys ei ole mitään muuta kuin surullista. Kehityksen ja tilanteen pitäisi olla täysin päinvastainen: sellainen, jossa kaikki kiinnostuneet ja yliopistomaailman ulkopuolellakin elävät ihmiset voisivat opiskella laajaa valikoimaa eri sukukieliä helposti.

Yksi osoitus siitä, että maailma muuttuu on kongressin järjestäminen etäyhteyksin. Kuten todettua, on upeaa, että pystyimme kokoontumaan yhteen edes tällä tavalla. Nykyaikaiset välineet ja käytänteet olisi tärkeää ottaa osaksi suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuria ja niiden säilyttämistä. Vanhojen tapojen arvokkuus ei kärsi, vaikka niitä pidettäisiinkin yllä uusin välinein. Esimerkiksi kansanmusiikin esittäminen nykyaikaisin soittimin, sen yhdistäminen valtavirtamusiikkiin ja esityksen jakaminen Internetiin ei ole väärin. Sehän on mitä toimivin tapa tavoittaa suomalais-ugrilaiset nuoret! Näin he voivat myös kiinnostua siitä, mitä perinteiden taustalla on.

On valitettavaa, mutta totta, että asiat eivät ole aina näin yksinkertaisia, ja voi olla vaikeaa saada kulttuurille näkyvyyttä. Näin voi olla, jos kansalla ei vielä ole esimerkiksi tiedotusvälineitä, jotka käyttäisivät kansan omaa kieltä. Nykyaika tarjoaa kuitenkin monia mahdollisuuksia tuoda omaa kieltä ja kulttuuria esiin: joskus se vaatii vain älypuhelimen, Internet-yhteyden ja innostuksen omaa kulttuuria kohtaan! Kannustammekin kaikkia suomalais-ugrilaisia nuoria tarttumaan näihin mahdollisuuksiin!

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että kulttuuri on usein sidottu tiettyyn paikkaan. Vaikka kulttuuria voi pitää yllä ja tuottaa myös nykyaikaisin keinoin, on sen tausta aina yhteisössä ja sen asuma-alueilla. Viime vuosina kielten sukupuuton lisäksi suomalais-ugrilaisten kansojen uhkaksi on noussut myös perinteisten asuma-alueiden eläinten sukupuutot, elinympäristöjen saastuminen ja ilmaston lämpenemisestä johtuvat tuhoisat muutokset. Meidän jokaisen vastuulla on olla yhdessä mukana ehkäisemässä tätä vaarallista kehitystä. Sillä ilman luontoa ei ole olemassa ihmisiäkään, kielestä ja kulttuurista puhumattakaan. Jätteiden kierrätys ja käsittely on saatava toimimaan tehokkaasti.

Suomalais-ugrilaisten kansojen tulee valmistautua yhdessä ympäristöuhkien lisäksi myös muihin uusiin haasteisiin. Sen pandemia  on valitettavasti osoittanut. Me suomalaiset sukukansojen ystävät olemme seuranneet pandemian vaikutuksia paikoin varsin raskain mielin: Kun valtiollisen tason yhteistyön olisi pitänyt osoittaa toimivuutensa, onkin se osoittanut kankeutensa. Yhtäkkiä Lapissa saamelaisten ja länsipohjalaisten tapa elää yli maiden rajojen oli vain puolet entisestään. Samoin virolaisten matkustaminen Suomeen muuttui hankalaksi, vaikka yrityksiä tilanteen ratkomiseksi on ollut useita. Toivomme, että kun seuraava iso haaste tulee eteemme, olemme kaikki valmistautuneet siihen yhdessä.

Kansainvälinen suomalais-ugrilainen liike on kärsinyt myös valtiovallan sekaantumisesta asioihinsa, jotka kuuluvat kansalaisyhteiskunnalle ja kansoja edustaville vapaille kansalaisjärjestöille. AFUNin tämän vuoden huhtikuun 23. päivänä antama kansalaisjärjestöjä ylhäältä ohjaileva kirjelmä edustaa sellaista sanelupolitiikkaa, jota emme voi missään olosuhteissa hyväksyä.

Haluamme vielä lopuksi Sukukansojen ystävät -yhdistyksen ja koko Suomen kansan puolesta välittää tervehdyksemme kaikille suomalais-ugrilaisille kansoille ympäri maailman ja sydämellisesti kiittää järjestäjiä: kiitos – aitäh!

torstai 3. kesäkuuta 2021

Kolttasaamelaisista kertova näyttely avoinna lauantaihin asti – käykää katsomassa!

 Viime lauantaina Sukukansojen ystävät ry teki Saaʹmi jieʹllempälggsest – saaʹmi da Pââʹzzteei Treeffan jieʹlli äʹrbb eli kolttasaamelaisten elämänpolulla – kolttasaamelaiset ja Pyhittäjä Trifonin elävä perintö -näyttelyyn. Näyttely oli Helsingissä Tuomiokirkon kryptassa, ja se on auki vielä muutaman päivän, eli 5.6. asti. 

Näyttelystä voi lukea lisää esimerkiksi täältä. Sen avajaiset ovat myös katsottavissa YouTubessa. Näyttelyssä oli useita osioita, ja se koostui valokuvista, äänityksistä, käsitöistä ja muista esineistä. Joukossa oli muun muassa todella hieno usean neulojan yhteistyönä tekemä huivi, jossa vaihtuivat erilaiset perinteiset kuviot. Tuomiokirkon krypta oli näyttelytilana todella hieno, ja oli mukava istua alas kuuntelemaan koltansaameksi ja suomeksi soivia nauhoituksia. Tekstimuotoiset kuvaukset eri osista näyttelyä auttoivat hyvin navigoimaan eri osuuksien välillä. Tila oli myös sopivan suuri, että pientä välimatkaa oli helppo pitää muihin näyttelykävijöihin.

Emme tiedottaneet vierailustamme laajalti, sillä halusimme välttää suurempaa samanaikaista yleisömäärää. Laitoimme kuitenkin ilmoituksen Facebookiin ja viestin jäsenten sähköpostilistalle. Näyttely on muutaman päivän auki kello 11–17, joten sen ehtii hyvin näkemään vielä. Viimeinen päivä on 5.6.!  

Sukukansojen ystävät ry:n jäseniä näyttelyssä

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Sukukansojen yhteistyö ongelmissa

Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi järjestetään 16.–18.6. Tartossa. Edellisen kerran kongressi järjestettiin Lahdessa vuonna 2016. Tällä kertaa tapahtumasta on suunniteltu hybridimuotoista, jolloin suurin osa osallistujista on mukana etäyhteyksien välityksellä. Tässä ratkaisussa on toki hyviäkin puolia: osallistujien määrä voi olla suurempi kuin ennen, ja osallistumiskulut ovat pienet. Koronapandemian aikana muutkaan vaihtoehdot eivät ole mahdollisia, joten varmasti on vain yritettävä järjestää kongressi parhaalla olosuhteiden sallimalla tavalla.

Sukukansojen ystävät ry on osallistunut tapahtuman valmisteluun Suomesta, ja lähettää kongressiin yhden delegaatin ja ainakin yhden tarkkailijan. Järjestömme on perinteisesti peräänkuuluttanut avoimen keskustelun tärkeyttä, ja vastustanut muodollisia ja seremoniallisia päätöksenteon käytäntöjä, joista ei lopulta seuraa minkäänlaista kehitystä. Olemme myös vaatineet osallistujien valitsemiseen liittyvän päätöksenteon avoimuutta, ja halunneet osallistujakunnan uudistuvan. Olemme itse toteuttaneet tätä esimerkiksi tulevan kongressin osalta siten, että järjestön oman delegaatin valinnassa nostettiin etusijalla kongressiin ensi kertaa osallistuvat. 

Myöskään Sukukansojen ystävien mielestä maailmankongressi ei ole täydellinen tapahtuma. Sitä on syytä uudistaa monin tavoin, mutta se on silti erittäin tärkeä keskustelukanava ja mahdollisuus luoda uutta yhteistyötä. Hyvin harvoin eri suomalais-ugrilaisten kansojen edustajia on näin laajasti samaan paikkaan kokoontuneina. Maailmankongressi on ainoa korkean tason poliittinen suomalais-ugrilainen tapahtuma, johon ottavat osaa myös suomalais-ugrilaisten maiden johtajat. Mahdollisista puutteistaan huolimatta kongressilla on kiistatta merkitystä.

Perjantaina 23.4. Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen liitto AFUN RF ilmoitti julkaisemassaan päiväämättömässä ja allekirjoittamattomassa kirjeessä, ettei se suosittele kongressiin osallistumista. Tämä käytännössä sulkisi valtaosan kansoista pois kongressista. Jää nähtäväksi, mikä on toteamuksen käytännön seuraus. Muutkin keskustelijat ovat jo ottaneet esille ilmoituksen poliittisen luonteen, kuten virolainen ihmisoikeusaktivisti Oliver Loode tilannetta kuvaili tuoreessa haastattelussa. Tänään maanantaina myös Ilta-Sanomat haastatteli kongressin järjestäjiä Suomessa, eivätkä hekään olleet tietoisia julkilausuman taustoista. Venäjän suomalais-ugrilaisten aktivistien reagoinnista päätellen ilmoituksella jäädä pois kongressista ei ole ruohonjuuritasolla juuri kannatusta. AFUN RF:n esittämät väitteet eivät myöskään pidä paikkaansa ainakaan Sukukansojen ystävät ry:n osalta. Mistä on siis kyse? 

Edellisen Lahdessa pidetyn kongressin aikana Venäjän federaatio supisti delegaatioiden kokoa rajusti uhattuaan ensin (jo silloin) olla lähettämättä kongressiin ketään, liittyen tiettävästi yleisiin EU:n ja Venäjän suhteiden ongelmiin. Aikaisemmin delegaatiot olivat olleet jopa noin 25 hengen suuruisia, mutta nyt jokainen kansa sai lähettää korkeintaan viisi edustajaa. Sukukansojen ystävät ry toivoo, että yhteistyö sukukansojen kanssa ei kärsisi yleisistä poliittisista suhdanteista, ja että maailmankongressi pidettäisiin täysimittaisena. 

Alla muutama kuva menneiden vuosikymmenien maailmankongresseista. Niitä on saatavilla jonkin verran enemmänkin Finna-palvelusta Museoviraston Suomalais-ugrilaisesta kuvakokoelmasta hakemalla. Myös kongressia järjestävän Konsultaatiokomitean verkkosivuilla on lisää kuvia ja materiaalia.

Suomalais-ugrilaisten kansojen toinen maailmankongressi, Budapest. Kuvaaja Ildikó Lehtinen, 16.8.1996. Museoviraston Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma. CC-BY.

Naamioitunut esiintyjä karhunpeijaisnäytelmässä. Viidennen suomalais-ugrilaisen maailmankongressin vierailu Toorum-maa -ulkomuseossa, Hanty-Mansijsk. Kuvaaja: Ildikó Lehtinen, 30.6.2008. Museoviraston Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma. CC-BY.

Saamelainen rap-artisti Áilu Valle esiintymässä seitsemännessä suomalais-ugrilaisessa maailmankongressissa Lahdessa. Kuvaaja: Palezik, 15.6.2016. Wikimedia Commons. CC-BY-SA.

Sukukansojen ystävät ry järjesti vuoden 2016 kongressissa myös varjokongressin, jossa haluttiin mahdollistaa erityisesti vapaa mielipiteenilmaisu. Varjotapahtuma järjestettiin reaktiona virallisen ohjelman jäykkyyteen. Puhujien joukossa oli muun muassa kirjailija Katri Kettu, ja Yle uutisoi tapahtumasta. Myös varjokongressin keskustelut pysyivät tiiviisti suomalais-ugrilaisten kansojen nykytilanteessa ja tärkeimmissä ongelmissa, kuten kongressin aikana julkaistuista twiiteistäkin näkyy. 

Viidessä vuodessa tarve tälle keskustelulle ei ole ainakaan vähentynyt, päinvastoin. Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi on yhtä ajankohtainen kuin ennenkin, ja rakentavan dialogin jatkaminen on välttämätöntä. 

Kesän kongressia mielenkiinnolla odottaen,

Sukukansojen ystävät ry

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Vuoden 2021 suomalais-ugrilaiseksi kulttuuripääkaupungiksi valittiin Viron Mulgimaalla sijaitseva Abja-Paluoja

Lauantaina 13. helmikuuta suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin kunnianimen vastaanotti Abja-Paluoja, joka sijaitsee eteläisessä Virossa Mulgimaan kulttuurishistoriallisella alueella. Mulgimaalla puhutaan mulgin murretta, jota pidetään eteläviron kielen tai kieliryhmän murteena. Eteläviron kielellä on yli 100 000 puhujaa, ja se eroaa muualla Virossa puhuttavasta viron kielestä. Mulgin murteella tai kielellä on arvioitu olevan noin 10 000 puhujaa. Paikalla tilaisuudessa olivat muun muassa Viron presidentti Kersti Kaljulaid ja Mulgimaan suojelija ja Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves.

Tilaisuudessa Mulgin kunnassa sijaitsevalle Abja-Paluojan pikkukaupungille luovutettiin Tsirk-lintu, joka on suomalais-ugrilaiseen mytologiaan viittaava puinen lintupatsas. Patsas kiertää aina paikkakunnalta toiselle, kun kulttuuripääkaupungin arvonimi luovutetaan seuraavalle paikkakunnalle. Tänä vuonna Tsirk saatettiin juhlavassa kulkueessa paikalliseen kirjakauppaan esille. Arvokkaassa kulkueessa pääosaa näyttelivät myös upeat suomalais-ugrilaiset kansallis- ja kansanpuvut sekä suomalais-ugrilaisten kansojen lippujen airut. 

Kuluvan vuoden aikana kulttuuripääkaupungissa järjestetään tapahtumia, jotka yhdistävät suomalais-ugrilaisia kansoja ja auttavat perinteiden säilymistä ja elävöittämistä. Lisäksi tavoitteena on esitellä Mulgimaan luontoa, käsityökulttuuria ja kieltä sekä lisätä matkailua alueelle.

Vuodesta 2014 alkaen jaetun suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin kunnianimen tarkoituksena on elävöittää sellaisia maaseutualueita, joilla asuu suomalais-ugrilaisia kansoja. Lisäksi kunnianimen myöntämisellä on tarkoitus tehdä suomalais-ugrilaisten asuttamia alueita tunnetuiksi. 

Arvonimen myöntää vuosittain MAFUN eli Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto, joka on perustettu vuonna 1990. MAFUN on suomalais-ugrilaisten kansojen nuorisojärjestöjen kattoliitto ja edustaa suomalais-ugrilaisia muun muassa Yhdistyneissä kansakunnissa. Suomessa MAFUN:ia edustaa Sukukansojen ystävät ry, joka ei koronapandemian vuoksi pystynyt ottamaan osaa tapahtumaan. Sen sijaan yhdistys järjesti etänä yhteisen katselutilaisuuden verkossa. Osallistujat olivat yksittäisiä järjestön aktiiveja, mutta YouTuben katsojalukujen perusteella moni muukin seurasi tilaisuutta omilta kotisohviltaan, ja verkossa näkyä vilkasta keskustelua tapahtumasta. Tilaisuus oli sisällöllisesti kiinnostava ja myös teknisesti erittäin hyvin toteutettu. Tulkkaus oli saatavilla englanniksi ja venäjäksi. Toivomme, että koronatilanne sallii vielä kesän aikana matkustamisen Mulgimaalle. Tietoa alueesta saa muun muassa Mulgimaan verkkosivuilta. Tähän osioon on lisäksi koottu kattava lista kulttuuripääkaupunkivuoteen liittyvistä tapahtumista. Myös Sukukansojen ystävät ry tulee tiedottamaan tapahtumista. 

Seuraavia suomalais-ugrilaisten kansojen merkittäviä tapahtumia ovat toukokuussa 2021 Riiassa Latviassa järjestettävä XXXVI IFUSCO -opiskelijakonferenssi sekä heinäkuussa 2021 järjestettävä VIII Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi Tartossa Virossa. Edellisen kerran maailmankongressi järjestettiin Suomessa, Lahdessa vuonna 2016. 

Suosittelemme seuraamaan tämän vuoden kulttuuripääkaupunkia myös Facebookissa ja muualla sosiaalisessa mediassa.

Lista suomalais-ugrilaisista kulttuuripääkaupungeista:

  • 2014, Bõgõ, Šarkanin piiri, Udmurtian tasavalta, Venäjä
  • 2015, Obinitsa, Setomaan kunta, Setumaan kulttuurishistoriallinen alue, Viro
  • 2016, Iszkaszentgyörgyn kylä ja Veszprémin kaupunki, Unkari
  • 2017, Vuokkiniemi, Vienan Karjala, Venäjä
  • 2019, Untšo, Marin tasavalta, Venäjä
  • 2020, Miškan, Baškortostanin tasavalta (Baškiria), Venäjä
  • 2021, Abja-Paluojan kylä, Mulgin kunta, Mulgimaan kulttuurishistoriallinen alue, Viro
Tekstin on kirjoittanut Sukukansojen ystävät ry:n varapuheenjohtaja Aleksi Palokangas.


Mulgimaan lippu, lähde: Wikimedia Commons


tiistai 17. maaliskuuta 2020

Syvennä võron taitojasi – Oahpan viimeisimmät kehitykset

Vuonna 2019 Sukukansojen ystävät ry sai Suomalais-ugrilaisen kulttuurirahaston säätiöltä apurahan võron kielen verkkoympäristöjen kehittämiseen. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat monta kertaa vuoden aikana, mutta hanke vietiin päätökseen onnistuneesti.

Syksyn aikana aloitimme yhteistyön võron kielen asiantuntijoiden Heli Uibo and Jüvä Sullõvin kanssa. Kehitettävä oppimisympäristö on nimeltään Oahpa, jota on jo aiemmin pystynyt käyttämään muun muassa saamen kielten opetteluun ja harjoitteluun. Myös Oahpan võronkielinen versio on ennenkin ollut olemassa, mutta kuten kaikkien oppimateriaalien kanssa, avoimia mahdollisuuksia jatkotyöskentelyyn oli lukuisia.

Osa konkreettisista muutoksista oli aiempien virheiden korjausta, esimerkiksi harjoitusten puhesynteesin avulla ääneen luetut lauseet eivät aina toimineet. Nyt ne kuuluvat hyvin. Sama toiminto on lisätty myös Numra-numeroharjoituksiin.

Aivan uusi kielenoppimispeli on nyt kehitetty Fona, jossa voi harjoitella võron vokaalisointua. Fonaan voi tulevaisuudessa lisätä vielä muita fonologian harjoituksia, vaikkapa glottaaliklusiilista tai liudennuksesta. Kuva alla havainnollistaa Fonan toimintaa.
Uudenlainen ominaisuus võronkielisessä Oahpassa on myös se, että paitsi vastausten luokittelu oikeaksi ja vääräksi, osaa ohjelma merkitä ne melkein oikeiksi. Tämä on kielenoppijoiden kannalta erittäin tärkeä palaute. Kuva alla havainnollistaa tätä toimintoa, ja sitä voi kokeilla esimerkiksi Fonassa tästä.
Võrossa on myös eräs muista itämerensuomalaisista kielistä poikkeava ominaisuus, eli kiellon ilmaiseminen verbiin kiinnittyvällä suffiksilla. Koska tällaista piirrettä ei oltu aiemmin opetettu Oahpassa, luotiin siihen liittyvät harjoitukset nyt alusta alkaen. Tämä kuvaa hyvin Oahpa-ympäristön monipuolisuutta ja mukautuvuutta. Kuva alla näyttää millaisia nämä harjoitukset ovat, ja tästä pääsee kokeilemaan.

Oahpan käyttöliittymä toimii useilla kielillä, joten se hyödyttää eri kielisiä võron oppijoita. Mainittakoon vielä, että koska Oahpa on avoimen lähdekoodin ympäristö, on kenen tahansa mahdollista kehittää sitä, koski tämä sitten uusien kielten lisäämistä tai vaikka käyttäliittymän kääntämistä.

Hankkeemme lisäsi tavoitteidensa mukaisesti mahdollisuuksia opetella võron kieltä verkossa. Sukukansojen ystävät ry kiittää käytännön työn tehneitä Heliä ja Sullõvia, sekä GiellaLT-infrastruktuuria Tromssan yliopistossa, joiden pitkäjänteiseen toimintaan nytkin tehty työ nojaa. Erityiskiitos myös projektia rahoittaneelle Suomalais-ugrilaisen kulttuurirahaston säätiölle.







tiistai 31. lokakuuta 2017

Vaarallisia lakimuutoksia luvassa Komin tasavallassa

Alkaneella viikolla sosiaalisessa mediassa on liikkunut tieto, että Komin tasavallassa on tulossa voimaan komin opetuksen pakollisuutta muuttava laki. Tähän asti sekä komin- että venäjänkieliset lapset ovat opiskelleet komia koulussa. Tarjolla on ollut kaksi linjaa: yksi äidinkielisille ja toinen komia toisena kielenä opetteleville. Tämä on taannut komin opetuksen eri puolilla Komin tasavaltaa. Aihe on ollut Komissa usein tapetilla ja keskustelun aiheena, mutta nyt tulleiden tietojen mukaan luvassa on suurempi muutos, joka sitoo opetuksen vanhempien päätökseen. Esimerkiksi Uhtan kaupungissa on ollut jo keskusteluja opettajien uudelleenkoulutuksesta, ja erityisesti opettajien keskuudessa on herännyt huoli työpaikkojen jatkuvuudesta. Mitään konkreettisia yksityiskohtia ei silti ole vielä tullut virallisia kanavia pitkin, mutta lakimuutokseen on viitattu sen tarkalla nimellä, joten selvästi jotain on tapahtumassa.

VKontakte-ryhmässä As Kyv Dor on muun muassa muutosta hyvin perustellusti vastustava avoin kirje ja muita dokumentteja, ja sinne mitä luultavammin tulee vielä lisätietoja. Kansainvälisessä blogosfäärissä Esa-Jussi Salminen on myös raportoinut asiasta viime päivinä (1, 2), mutta venäjäläisen median heräämistä odotetaan vielä.

Viime aikoina vastaavaa kehitystä on raportoitu myös Tatarstanista ja Bashkiriasta, eli kyse vaikuttaa olevan laajemmasta poliittisesta suunnasta Venäjällä. Kehitys on äärimmäisen huono, sillä kielen opetus koulussa on yksi sen käyttöä vahvasti tukevista instituutioista. Tämän lisäksi on ollut normina, että komia ja komin kirjallisuutta opetetaan komiksi. Näin ollen se on ollut ainoa oppiaine, jossa lapset ovat saaneet opetusta äidinkielellään.

Uudistus myös vaarantaa laajempaa komin parissa tehtävää työtä. Komin filologiaa Syktyvkarin yliopistossa opiskelevat ovat usein työllistyneet komin opettajiksi eri puolille Komin puhuma-aluetta, ja on helppo kuvitella, kuinka heikentyneet työnäkymät pidemmän päälle syövät myös resursseja ja opiskelijoita tästä oppiaineesta, josta myös säännönmukaisesti nousevat nuoret kominkieliset kirjailijat ja tiedemiehet.

Sukukansojen ystävät ry on erittäin huolissaan tästä kehityksestä, ja haluaa aiheesta tiedottamisen muodossa lähettää tukensa kaikille lakimuutosta vastustaville.