15. – 19. kesäkuuta järjestettiin Urojärven leirikeskuksessa, Karjalan tasavallassa Venäjällä, ”Kansalaisjärjestöt suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureja säilyttämässä” – koulutushankkeen ensimmäinen osa. Suomi-Venäjä-Seuran järjestämän ja Koneen Säätiön ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman hankkeen tavoitteena on saada suomalais-ugrilaisen liikkeeseen mukaan uusia aktiiveja ja kouluttaa heidät monipuolisiksi järjestötyön osaajiksi. Tämän lisäksi hankkeen tavoitteena oli saada aikaan konkreettisia yhteistyöhankkeita eri suomalais-ugrilaisten alueiden välille.
Koulutuksen sisältö oli monipuolista ja laadukasta. Koulutus sisälsi esiintymistaitoihin, mediaan, virkamiehen kanssa asiointiin ja hankehallintoon liittyviä asioita. Osallistujat kuulivat myös alkuperäiskansojen oikeuksista, maailmanlaajuisesta alkuperäiskansaliikkeestä ja kielten elvytyksestä. Lisäksi kuultiin paikallisesta toiminnasta karjalan kielen säilyttämiseksi ja karjalaisen kulttuurin kehittämiseksi.
Kulttuuripuolesta vastasivat niin koulutettavat itse kuin Petroskoin kaupunkikin. Koulutukseen osallistujat esittivät lauluja, tansseja ja leikkejä omilta suomalais-ugrilaisilta alueiltaan. Mieleenpainuvimpia esityksiä oli ersäläisen räppärin omalla äidinkielellään esittämät kappaleet. Ersäläinen Melsedej todisti konkreettisesti, että Venäjän suomalais-ugrilaiset kielet ovat myös nykyaikaisen kulttuurin kieliä. Muodollisemman ohjelman osana puolestaan oli Karjalan kansallisen teatterin karjalankielinen näytelmä Hodari (suom. Huotari), joka keräsi katsojilta runsaasti kiitosta.
Karttuneiden kokemuksien ja taitojen ohella koulutushankkeen ensimmäisestä osasta jäi myös konkreettisia hankkeita kehitettäväksi toista koulutusjaksoa varten. Tärkeä osa koulutusta oli työskentely aihekohtaisissa pienryhmissä. Omat ryhmänsä oli taloudellisille, viestintään ja kieleen liittyville hankkeille. Niissä koulutettavat saivat lisätietoa hankkeiden toteutuksesta erityisesti Venäjän olosuhteissa.
Koulutuksen sisältö oli monipuolista ja laadukasta. Koulutus sisälsi esiintymistaitoihin, mediaan, virkamiehen kanssa asiointiin ja hankehallintoon liittyviä asioita. Osallistujat kuulivat myös alkuperäiskansojen oikeuksista, maailmanlaajuisesta alkuperäiskansaliikkeestä ja kielten elvytyksestä. Lisäksi kuultiin paikallisesta toiminnasta karjalan kielen säilyttämiseksi ja karjalaisen kulttuurin kehittämiseksi.
Kulttuuripuolesta vastasivat niin koulutettavat itse kuin Petroskoin kaupunkikin. Koulutukseen osallistujat esittivät lauluja, tansseja ja leikkejä omilta suomalais-ugrilaisilta alueiltaan. Mieleenpainuvimpia esityksiä oli ersäläisen räppärin omalla äidinkielellään esittämät kappaleet. Ersäläinen Melsedej todisti konkreettisesti, että Venäjän suomalais-ugrilaiset kielet ovat myös nykyaikaisen kulttuurin kieliä. Muodollisemman ohjelman osana puolestaan oli Karjalan kansallisen teatterin karjalankielinen näytelmä Hodari (suom. Huotari), joka keräsi katsojilta runsaasti kiitosta.
Karttuneiden kokemuksien ja taitojen ohella koulutushankkeen ensimmäisestä osasta jäi myös konkreettisia hankkeita kehitettäväksi toista koulutusjaksoa varten. Tärkeä osa koulutusta oli työskentely aihekohtaisissa pienryhmissä. Omat ryhmänsä oli taloudellisille, viestintään ja kieleen liittyville hankkeille. Niissä koulutettavat saivat lisätietoa hankkeiden toteutuksesta erityisesti Venäjän olosuhteissa.
Esimerkkinä hankeideasta on Venäjän eri suomalais-ugrilaisten alueiden ja Suomen välinen varhaisnuorten leiriohjelma. Siinä pyrittäisiin saamaan leireille osallistujiksi erityisesti ns. riskinuoria, joista toivotaan myöhemmin saatavan aktiiveja suomalais-ugrilaiseen liikkeeseen. Ohjelma koostuu eri alueilla järjestettävistä leireistä, joista viimeinen osa järjestettäisiin Suomessa. Sukukansojen ystävät on valmis etsimään Suomesta potentiaalisia partnereita hankkeelle.