Kahdelle suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden edistäjälle huomionosoitus poikkeuksellisen merkittävästä urasta

Arvo Valtonille elämäntyöpalkinto

Kirjailija Arvo Valton (Vallikivi) on saanut elämäntyöpalkinnon Virossa. Palkinnon summa on 64 000 euroa. Hänet tunnetaan myös suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuuden tuotteliaana virontajana. Valton on kääntänyt venäjän välityksellä ja yhteistyössä suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden ja muiden virolaisten kanssa useita suomalais-ugrilaisia runo- ja novellikokoelmia. Mukana on myös udmurttien kirjallisuuden klassikko Mihail Petrovin Vana Multan.

Mihail Petrovin Vana Multan viroksi käännettynä

Erityisesti Valton on kunnostautunut suomalais-ugrilaisten eeposten virontajana. Niistä suurin osa on kirjoitettu alun perinkin venäjäksi, joten ne Valton on voinut kääntää itse suoraan lähdekielestä. Venäjän Valton taitaa hyvin jo siksikin, että hän oli teini-ikäisenä karkotettuna Siperiassa vanhempiensa kanssa. Näin udmurttien Kyldysinin aika (allekirjoittaneen suomentamana ilmestynyt myös suomeksi nimellä Dorvyžy), komien Biarmia, marien Jugorno ja mansien Jangal-Maa ovat Valtonin ansiosta luettavissa viroksi. Viime syksynä oli Unkarissa pieni neuvottelu suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton toiminnan tulevaisuudesta. 87-vuotias Valton oli mukana. Kun muut kävivät päivisin väliajoilla uimassa Balatonissa ja illalla nauttivat viiniä terassilla, Valton käänsi János Pusztayn laatimaa samojedien eeposta viroksi. Samojedien kansanrunouden pohjalta laadittu eepos Szomatu ilmestyi unkariksi vuonna 2021.

Sergei Matvejevista Udmurtian kansallisrunoilija

Sergei Matvejevin romaani Šuźi

Udmurtiassa Sergei Matvejeville on myönnetty harvinainen kansallisrunoilijan arvonimi. Matvejev on töissä Udmurtija-painotalossa kustannustoimittajana. Hän on kirjoittanut paljon runoja ja kääntänyt uransa varrella tuhansia runoja udmurtista venäjäksi ja venäjästä udmurtiksi. Siksi saattaa kuulostaa oudolta, että monet tuntevat hänet edelleen ennen kaikkea yhdestä romaanista vuodelta 1995. Tuolloin nuori kapinallinen julkaisu romaanin nimeltä Šuźi (’Hölmö’), jossa irvaillaan vähän kaikelle, muun muassa Udmurtian valtionyliopiston kansallisten tieteiden opettajille. Romaani tuo mieleen Suomesta esimerkiksi Veijo Meren ja Mika Waltarin teoksia. Romaani on yksi esimerkki udmurttilaisen kulttuurin nykyaikaisten ilmiöiden luovuudesta. Se oli ilmestyessään melkoinen skandaali. Valitettavasti Matvejevia ei ole suomennettu – vielä. 

Esa-Jussi Salminen

Keikka: Áilu Valle & Ánnámáret 6.2.2024 Helsingin Savoy-teatterissa

Saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta järjestettiin paljon erilaisia tapahtumia ympäri Pohjoismaita. Yksi niistä oli Helsingin Savoy-teatterin tuplakeikka.

 

Tapahtuma, jossa räppäri Áilu Vallen ja joikutaitelija Ánnámáretin esiintyvät kumpikin erikseen vajaan tunnin peräkkäin ilman juontoa, tuntui ensi silmäyksellä hieman sattunaisesti kasaan haalitulta “vähän kaikkea kaikille” -tyyppiseltä iltamalta. Tarkimmat tietäjät tosin taisivatkin hoksata, miten harvinaista herkkua on tilaisuus, jossa on mahdollista saada molemmat samaan aikaan lavalle. 

Ánnámáret sekä Ilkka Heinonen, Marja Viitahuhta ja Turkka Inkilä yhtyeestä Nieguid duovdagat – Dreamscapes-työryhmä, kuvan ottaja Maija Astikainen

 

Juhlailta alkoi, ehkä hieman odottamattomasti, hyvin remiksatulla kurkkulaulukappaleella. Kyllä, luit oikein. Tähän erinomaiseen genreen, jota tuotetaan esimerkiksi sopivasti pari viikkoa aikaisemmin maaoikeutensa takaisin saaneessa Nunavutissa, kannattaa heti tutustua – katso muutama vinkki hyvään kurkkulaulujytään tämän blogipostauksen lopusta.

Enimmäkseen pohjoissaameksi räppäävä Áilu Valle otti lavan haltuun illan ensimmäiseksi puoliskoksi. Luontevasti ja rennosti esiintyvä Valle veti laajasti biisejä uransa eri aikakausilta. Kuultiin hitit Sáhttán ja máhttán (2015) ja Dušši dušše duššat (2013, uusi versio 2020) sekä hänen uransa parhaimpiin lukeutuvan kappaleen Suga suga uusimmalta albumilta Viidon seiddit (2019). Tämä uusin albumi on omasta mielestäni muutenkin Vallen uran tähänastinen huippu, jolle toivon jatkoa. On suositeltavaa nauttia Viidon seiddit yhteen soittoon, erityisesti jos osaa pohjoissaamea.

Áilu Valle veti myös oman puolikkaansa yhdessä inarinsaameksi räppäävän Amocin kanssa tehdystä kappaleesta Horagállis. Amocitta hieman vajaalta tuntuneen vedon jälkeen tuli kuitenkin ilouutinen: kaksikolta tulee, toivon mukaan tänä vuonna, yhteinen levy! Räppäriduoa fiilisteleville on kuitenkin jo maaliskuusa, tarkemmin lauantaina 23. maaliskuuta, tarjolla yhteiskeikka Trio Boogiemenin kanssa Tampereen G Livelab-klubilla.

Siinä missä rap-keikan järjestäminen teatterissa salissa, jossa on vain istumapaikkoja, latistaa aina sisäistä bilettäjääni, sopii Ánnámáretin luohti, eli pohjoissamelainen joiku, paremmin tällaisiin tiloihin. Solistin lisäksi lavalla esiintyi Ilkka Heinonen jouhikkonsa kanssa, Turkka Inkilä live-elektroniikkajukkana ja shakuhachi-huilistina sekä Marja Viitahuhta videotaiteellaan.

Ánnámáretin luohtitaide oli Viitahuhtan videotaiteen kanssa upottava kokemus. Sitä tuli höystämään vielä Valle omalla sanataiteellaan, joka kuulosti tutulta materiaalilta aiemmin mainitulta Viiddon seiddit -levyltä. Lisäkierroksia koneistoon tarjosi puolestaan Jearrat máttaráhkus -kappale. Kappale Nieguid duovdagat (2021) samannimiseltä albumilta oli myös esille Helsingissä järjestettävillä Flow Festivaalilla kesällä 2022 osana The Other Sound x Sun Effects -ohjelmaa.  

Loppuhuipennukseksi Ánnámáret ja Valle vetivät vielä yhteisen singlensä, menevän Johtit ain (2021), jonka olemassaolon olin täysin unohtanut. Ánnámáret esittelikin kappaleen muistuttamalla, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta, saamelaiset ovat yhä täällä.   

Felix Mäkelä, hallituksen jäsen

Hyvät kurkkulaulubileet kansalle tarjoaa muun muassa:

The Halluci Nation feat. Tanya Tagaq: SILA
The Halluci Nation: Alie nation 
PIQSIQ: Artic Hallows
Silla + Rise: Atausiq (Tomahawk Bang Remix)

“Si vis pacem, para bellum”

Martti Ahtisaari -luennolla puhunut presidentti Alar Karis korosti Suomen ja Viron jaettua historiallista traumaa ja peräänkuulutti historiasta oppimisen tärkeyttä   

Jyväskylän yliopisto isännöi 13. helmikuuta presidentti Martti Ahtisaaren muistoksi ja hänen rauhantyönsä kunniaksi järjestettyä kuudettatoista Martti Ahtisaari -luentoa. Kylmän sodan päättymisen kymmenvuotispäivän kunniaksi ensi kerran järjestetystä luennosta on muodostunut merkittävä kansainvälinen foorumi keskustelulle ajankohtaisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Tuttuun tapaan luento houkutteli myös tällä kertaa nimekkäitä puhujia niin Suomesta kuin maailmaltakin: pääpuhujaksi saapui Viron presidentti Alar Karis. Yliopiston puolesta tilaisuuden avasi rehtori Jari Ojala ja presidentti Karisin haastattelua luotsasi Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari. Päätössanat lausui mediatalo Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi. Luento oli avoin yleisölle ja yliopiston juhlarakennukseen saapuikin väkeä viljalti, mukaanlukien Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja Aleksi Palokangas ja sihteeri Iivo Kalijärvi.

Kuva 1: Rehtori Jari Ojalan avauspuheenvuoro

Tilaisuudessa päästiin kuulemaan myös elävää musiikkia, kun yliopiston musiikkitieteen laitoksen Musica-kuoro esitti viroksi ja suomeksi laulut Mu süda, ärka üles ja Veret tuli mun silimihini.

Musica-kuoro esiintyy

Ukrainan sodan myötä rajusti muuttunut kansainvälinen turvallisuustilanne hallitsi käytettyjä puheenvuoroja ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen tunnelman kireys heijastui myös retoriikkaan. Presidentti Karisin puheen otsikko tiivisti sanoman onnistuneesti: “Vahvuutemme on tie rauhaan, heikkoutemme synnyttää lisää sotaa.” 

Puheensa Karis aloitti korostamalla suomalaisten ja virolaisten kielellistä yhteyttä: hän mainitsi Viron entisen presidentin Lennart Meren tokaisseen Ahtisaaren vuoden 1994 valtiovierailun illallisella, että “Viro on suomalaisille ainoa paikka maailmassa, jossa liha on lihaa ja kala kalaa, veri on verta ja vesi vettä, ja peilikuvana tämä koskee myös meitä virolaisia.” Myöhemmin puheessaan Karin viittasi suomalaisten ja virolaisten erilaiseen, mutta silti jaettuun historialliseen traumaan: suuren Pohjan sodan ja Isonvihan seurauksista kärsittiin niin Suomessa kuin Virossakin, kun taas Suomi säilytti toisessa maailmansodassa itsenäisyytensä Viron tultua Neuvostoliiton miehittämäksi. Karis puhui myös suomalaisten ja virolaisten sotilaallisen yhteistyön pitkistä perinteistä ja mainitsi erikseen suomalaisten vapaaehtoisten osallistumisen Viron vapaussotaan.

Presidentti Alar Karis tutkija Sinikukka Saaren haastateltavana

Tätä historiaa vasten Karin korosti suomalais-virolaisen yhteistyön kehittämisen tärkeyttä mutta esitti, ettei yhtenäisyyden vaalimista tule rajoittaa vain Pohjoismaiden tai Baltian maiden sisäisiin ja välisiin suhteisiin, vaan koko lännen on seistävä yhdessä rintamassa. Keinoina hän kannatti mm. EU:n ja NATO:n jäsenmaiden yhteistyön edistämistä ja YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista sen konfliktinratkaisuvalmiuksien parantamiseksi.

Karisin puhe ammensi paljolti historiasta ja klassisista lentävistä lauseista: “Si vis pacem, para bellum.” – jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Esille nousi myös Sun Tzun Sodankäynnin taidossa esitetty ajatus vihollisen lyömisestä joutumatta taisteluun. Tämän ajatuksen Karis käänsi nykyisen turvallisuuspolitiikan kielelle peräänkuuluttamalla riittävän pelotteen ylläpitoa potentiaalisen hyökkääjän motivaation heikentämiseksi. Karis analysoi itäisiin ja läntisiin kulttuureihin ja maailmankuviin koodattujen kertomusten merkitystä valtiollisille ulkopoliittisille identiteeteille ja toivoi historiasta opiksi ottamista.

Käytettyyn retoriikkaan näytti heijastuvan myös hänen akateeminen taustansa molekyyligenetiikassa ja kehitysbiologiassa. Karis vertasi uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämistä biologisen organismin immuunijärjestelmän kykyyn tuhota elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat ja näki Venäjän demokratisoitumisen ja länsimaistumisen mahdottomaksi, sillä länsivastaisuus on “koodattu Venäjän valtion DNA:han”.

Puheensa Karis lopetti korostaen Ukrainan tukemista lännen moraalisena velvollisuutena. Synkistä uhkakuvista ja järkkyneestä turvallisuudentunteesta huolimatta Karis näki Euroopan ja lännen yhtenäisyyden tiivistymisessä myös mahdollisuuksia: Euroopan unioni on ennenkin kehittynyt kriiseissä ja yhteisen vihollisen myötä lähtökohdat lännen yhteisen turvallisuuspolitiikan sekä myös transatlanttisen talousyhteistyön lujittumiselle ovat hänen mukaansa hyvissä kantimissa. Puheensa lopuksi Karis väläyttikin transatlanttisen vapaakauppasopimuksen neuvotteluiden elvyttämistä.

Tilaisuuden päätteeksi oli varattu aikaa myös yleisön esittämille kysymyksille. Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja Aleksi Palokangas esitteli itsensä viroksi ja esitti presidentti Karisille kysymyksen suomen- ja vironkielisten vastavuoroisen kielellisen osaamisen kehittämisestä. Kielten rakenteiden samankaltaisuus ja yhteinen sanasto mahdollistavat jo itsessään auttavan kommunikaation suomen ja viron välillä turvautumatta lingua francaan, englantiin. Jo vähäinen perehdytys sukulaiskieleen edistäisi kuitenkin sujuvan kommunikaation edellytyksiä huomattavasti. Palokankaan virontaidosta yllättynyt Karis jakoi näkemyksen suomalais-virolaisen kielitaidon kehittämisen hyvistä lähtökohdista ja korosti puhutun kielen merkitystä kielten oppimiselle.

Nähtäväksi jää, johtaako ulko- ja turvallisuuspoliittisten murrosten liikkeelle sysäämä läntisen yhtenäistymisen aalto myös kielellisen yhteyden vahvistumiseen eteläisten naapuriemme kanssa.

Antton Mäntyvaara,

yhteiskuntatieteiden ja filosofian ylioppilas, Jyväskylän yliopisto,
Sukukansojen ystävät ry:n jäsen

Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki -kilpailu vuodelle 2025 käynnistyy

Virolainen URALIC Keskus julkistaa yhteistyössä suomalaisten Sukukansojen Ystävät ry:n ja Suomi-Unkari Seuran kanssa kilpailun suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimestä vuodelle 2025. Vuoden teemana on suomalais-ugrilaisen yhteistyön ja kansalaisliikkeen uudistaminen. Voittaja julkistetaan 29. kesäkuuta 2024 Kuhmossa.

Kulttuuripääkaupungin symboli Tsirk-lintu

Vuonna 2013 aloitettu Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki -ohjelma on Uralic Keskuksen lippulaivahanke, jonka tarkoituksena on nostaa tietoisuutta uralilaisista kansoista ja kielistä, vahvistaa kollektiivista suomalais-ugrilaista identiteettiä ja virkistää paikallista kestävää kehitystä eri puolilla suomalais-ugrilaista maailmaa.

Tähän mennessä suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimi on myönnetty kymmenelle kylälle tai kaupungille: udmurtialainen kylä Bygy vuonna 2014, setukaisten kylä Obinitsa v. 2015, unkarilainen kylä Iszkaszentgyörgy ja Veszprémin kaupunki v. 2016, karjalainen kylä Vuokkiniemi v. 2017, marilainen kylä Shorunzha v. 2019, marinkielinen kylä Mishkan Bashkortostanissa v. 2020, Abja-Paluoja Virossa Mulgimaan alueella v. 2021, udmurtialainen kylä Bayterek v. 2022 ja Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki Kuhmo 2023.

Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimi on auttanut kantajiaan nostamaan näkyvyyttään kansallisesti ja kansainvälisesti edistäen kestävää kulttuurimatkailua. Vieläkin merkittävämmin, suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimi on vahvistanut paikallisyhteisöjä ja tarjonnut uusia kehittämisen mahdollisuuksia. Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki on myös osoittautunut yhdeksi vakaimmista ja kestävimmistä kansainvälisistä suomalais-ugrilaisista aloitteista viime vuosikymmenen aikana.

Kylät ja kaupungit kaikkialla suomalais-ugrilaisessa maailmassa ovat tervetulleita osallistumaan Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin kilpailuun, pois lukien kansalliset pääkaupungit Suomessa, Virossa ja Unkarissa tai paikalliset pääkaupungit Venäjällä.

Vuoden 2025 kilpailun erityisteema on kansainvälisen suomalais-ugrilaisen yhteistyön, kulttuurivaihdon ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan uudistaminen suomalais-ugrilaisia kansoja kohdanneiden geopoliittisten muutosten aikana. Teema huomioi, että samaan aikaan aiempien suomalais-ugrilaisten kansalaisyhteiskunnan instituutioiden, kuten maailmankongressien, merkitys on vähentynyt. Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunki -ohjelman sihteeri odottaa hakijoiden tarjoavan ympäristöjä ja mahdollisuuksia ajattelevalle ja luovalle käsittelylle niistä tavoista, joilla suomalais-ugrilainen liike voi säilyä, kehittyä ja lopulta uudistua nykyisessä tilanteessa.

Tarvittavat aineistot Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki -kilpailua varten ovat saatavilla ohjelman verkkosivuilla osoitteessa www.uralic.org/projects/capitals/downloads. Hakemusten määräaika on 30. huhtikuuta 2024 ja kilpailun voittaja valitaan 29. kesäkuuta 2024 Suomessa Kuhmossa.

Tervetuloa kirjoittamaan seuraavaan Alkukotiin, numeroon 17!

Sukukansojen ystävät ry:n julkaiseman, suomalais-ugrilaisia kansoja, kieliä ja kulttuureita popularisoivan Alkukoti-lehden numero 17 on tekeillä. Lehden teemana ovat tällä kertaa niin sanotut pienet ja tuntemattomat suomalais-ugrilaiset kansat, kuten esimerkiksi vatjalaiset, kolttasaamelaiset tai enetsit sekä kansojen diaspora, jolloin aiheena voivat olla esimerkiksi jotkin vanhat vähemmistöt, kuten romanianunkarilaiset tai kanadansuomalaiset.

Kutsumme teitä kirjoittamaan lehteen erilaisia juttuja, kuten haastatteluja, reportaaseja ja popularisoitua tiedettä. Julkaisemme mielellämme arvosteluita, myös teeman ulkopuolelta. Aiheet voivat olla päivän polttavimpia, nostoja muinaisuudesta tai jotain siltä väliltä. Mikäli työskentelet tieteen alalla, kannustamme kirjoittamaan omasta tutkimuksestasi.

Voit kirjoittaa muullakin kielellä kuin suomeksi. Suomalais-ugrilaisilla vähemmistökielillä kirjoitetut artikkelit saavat rinnakkaisversion suomeksi tai esimerkiksi karjalan, meänkielen ja kveenin tapauksessa pienen sanalistan lukijan tueksi. Muussa tapauksessa julkaisemme jutustasi suomenkielisen käännöksen. Otathan yhteyttä, mikäli kielistä on kysyttävää.

Otamme heti vastaan artikkeleita, ja niiden palautuksen määräaika on 30. kesäkuuta 2024. Hyväksyttyjen juttujen oikoluetut versiot tulee korjata viimeistään 30. syyskuuta mennessä.

Tavoitteena on julkaista numero joulukuussa 2024.

Kaikki kirjoittajat saavat tekijänkappaleen ja mahdollisuuksien mukaan pienen symbolisen rahallisen korvauksen. 

Lähetä juttusi meille osoitteeseen sukukansojenystavatry@gmail.com.

Pidätämme oikeuden olla julkaisematta juttuja, jolloin kirjoituspalkkiotakaan ei makseta, ellei juttua julkaista sellaisenaan tai muokattuna myöhemmin.

Alkukeväisin terveisin
Alkukoti-lehden toimituskunta