Jyväskylässä nähtiin loistokas sukukansojen kansallis- ja kansapukujen kirjo

Lauantaina 23. syyskuuta Sukukansojen ystävät järjesti Suomen kansallispukukeskuksen kanssa kansallispukujen juhlapäivän Suomen käsityön museossa. Tapahtuma on monivuotinen, mutta tällä kertaa olimme järjestelyissä mukana ensi kertaa. Valmistelut olivat sujuneet erinomaisessa yhteisymmärryksessä ja hengessä. Mukaan saimme myös monia yhteistyökumppaneita.

 

Osallistujia oli liikkeellä upeissa kansallispuvuissa. Kuva: © Ronja Ada Photography

 

Alkukeväästä lähtien jatkuneet valmistelut saivat huipennuksensa kello 11 tapahtuman avatessaan ovensa yleisölle Jyväskylän ydinkeskustassa. Paikalla oli useita näytteilleasettajia kansallispukurintamalta sekä luonnollisestikin Sukukansojen ystävien myyntipöytä, jonka vieressä hallituksemme jäsen Marija Launonen esitteli upeita hantilaisia käsitöitään.

 

Marija Launonen esitteli hantien käsitöitä.  Kuva: © Ronja Ada Photography

 

Tapahtuman varsinainen ohjelma alkoi kello 12 museon täpötäydessä luentosalissa, kun kansallispukukonsultti Taina Kangas kutsui Sukukansojen ystävien puheenjohtajan Aleksi Palokankaan avaamaan tilaisuuden. Tilaisuutta seurasi myös useita kymmeniä silmäpareja suoran verkkolähetyksen kautta YouTubessa. Allekirjoittanut pyrki puheenvuorossaan tiivistämään, mistä sukukansoissa ja suomalais-ugrilaisessa liikkeessä on kyse. Sen lisäksi esittelynsä sai toki Sukukansojen ystävät -yhdistyskin. 

 

Marija Launonen kertoo hantien pukuperinteestä. Kuva: © Ronja Ada Photography

Välittömästi tuon jälkeen siirryttiin sukukansojen pukuperinteen pariin. Ensimmäisenä esiintyi Marija Launonen kertoen hantien pukuperinteestä sekä pukimista, koristautumisesta, käsityötekniikoista ja kampauksistakin. Sitten vuoronsa sai Maritta Stoor-Lehtonen Sis-Suoma Sámisearvi Bárbmu rs. − Sisä-Suomen Saamelaisyhdistys Bárbmu ry:stä. Stoor-Lehtonen paneutui esitelmässään Enontekiön saamenpukuihin ja -koruihin. Ensimmäisen luento-osuuden päätti Taina Kangas kertomassa Karjalankannaksen ja sen lähialueiden kansallispuvuista painottaen esitelmänsä Jääsken, Käkisalmen, Äyräpään ja Rannan kihlakuntien alueille. Kuulimme myös mielenkiintoisia esimerkkejä kansallispuvuista Suomenlahden ulkosaarilta, jotka nekin menetettiin Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa.

 

Maritta Stoor-Lehtonen esittelee Enontekiön saamenpukua. Kuva: © Ronja Ada Photography

 

Näiden esitelmien jälkeen oli vuorossa tunnin verran vapaata seurustelua sekä myyntitorin antimiin tutustumista. Myös Sukukansojen ystävien pöytä herätti kiinnostusta. Vaikka väkeä oli aikaisempiin vuosiin nähden hieman tavallista vähemmän liikkeellä, saimme tapahtuman aikana kuusi uutta jäsentä yhdistykseen, heille kaikille vielä yhteisesti tervetuloa!

 

Yleisö seurasi ohjelmaa kiinnostuneena. Takana keskellä allekirjoittanut. Kuva: © Ronja Ada Photography

 

Tauon jälkeen seuraavan luentosarjan avasi Pirkanmaan Tuglas-Seuran puheenjohtaja Regina Blom. Hän esitteli Viroon kuuluvan Muhun saaren kulttuuria ja eritoten sen kansallispukua. Muhu siis sijaitsee Saarenmaan ja Viron mantereen välissä. Muhu on Viron kolmanneksi suurin saari Saarenmaan ja Hiidenmaan jälkeen. Blomin jälkeen vuorossa oli suomalais-ugrilaisen kansatieteen dosentti Ildikó Lehtinen, joka valisti yleisöä ensin keskisen Venäjän marien kansanpuvuista jatkaen sitten unkarilaisiin kansanpukuihin. 

 

Ildikó Lehtinen kertoi marien ja unkarilaisten kansanpuvuista. Kuva: © Ronja Ada Photography

 

Näin järjestävän tahon näkökulmasta päivä tuntui etenevän jatkuvasti huipennuksesta seuraavaan. Ohjelman päätti nimittäin kansallispukunäytös, jossa olivat mukana kaikki edellä mainitut puvut marilaisia ja unkarilaisia pukuja lukuun ottamatta. Lisäksi mukana olivat muun muassa Tuuterin kansallispuku Inkeristä, Tuutarin seurakunnan alueelta; Raja-Karjalan kansallispukuja, molemmat sininen että punainen; ja Laatokan Karjalan upea puku. Kiitos niistä vielä yhteistyökumppanillemme Mari Varoselle!

 

Kiitos kaikille osallistujille! Kuva: © Ronja Ada Photography

 

Tapahtuman lopuksi koettiin upea hetki monen kuun työn jälkeen, kun sukukansat monine huikeine pukuineen astuivat näytöksen päätteeksi estradille salamavalojen välkkeeseen. Tämä oli todella väkevä avaus tulevalle lokakuun sukukansakuukaudelle. Kiitos Suomen kansallispukukeskus, Suomen käsityön museo, Mari Varonen, kaikki kansallispukumallit, esitelmöijät ja yhteistyöyhdistykset!

Aleksi Palokangas
Puheenjohtaja
Sukukansojen ystävät ry

Unkarissa pohdittiin suomalais-ugrilaisten kirjallisuuskongressien tulevaisuutta

Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton AFUL:in (Association of Finno-Ugric Literature / Ассоцияция Финно-Угорских Литератур)  puheenjohtaja, unkarilainen kielitieteilijä ja kääntäjä   János Pusztay kutsui Unkarin Badacsonyiin koolle Unkarin, Viron ja Suomen edustajat kolmikantaneuvotteluihin liiton tulevaisuudesta.  Vuoden 2019 jälkeen ei ole voitu järjestää suomalais-ugrilaisia kirjallisuuskongresseja, ensin syinä olivat muun muassa Venäjän häirintä ja koronaviruspandemia. Nyt kongressien järjestäminen on täysin mahdotonta Venäjän käymän hyökkäyssodan vuoksi. 

Tapaamisessa Balatonin rannalla 14.−17.9.2023 oli Suomea edustamassa M. A. Castrénin seuran kokoama delegaatio, johon kuuluivat seuran toiminnanjohtaja Marja Lappalainen, kirjailija Olli Heikkonen, suomentaja-kriitikko Jukka Mallinen sekä allekirjoittanut. Viroa edustivat Arvo Valton ja Ülle Kauksi. Unkaria edustivat János Pusztay ja András Bereczki. 

Unkarin edustajat ehdottelivat mahdollisuuksia järjestää kirjallisuuskongresseja jotenkin puolivirallisesta, kenties yhdessä suomalais-ugrilaisten maailmankongressien kanssa. Muut eivät nähneet tällaista mahdolliseksi, koska niin kauan kuin sota on käynnissä ja sanktiot ovat voimassa M. A. Castrénin seuran sekä maailmankongresseja järjestävän suomalais-ugrilaisten kansojen konsultaatiokomitean yhteistyö Venäjän kanssa on keskeytyksissä.

Neuvottelut.

Arvo Valton korosti ruohonjuuritason työskentelyn mahdollisuutta tässäkin tilanteessa. Häneltä itseltään on tänä ja viime vuonna ilmestynyt komilaisten runoilijoiden suomennoskokoelmia yhteistyössä komilaisten runoilijoiden kanssa. Lisäksi hän muistutti, että suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liitto ei ole koskaan saanut osakseen sellaisia vihamielisiä hyökkäyksiä kuin suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressit, joita vastaan AFUN (Venäjään suomalais-ugrilaisten kansojen liitto) kirjoitti avoimen julistuksen ja kehotuksen boikottiin keväällä 2021. Kirjallisuuskongressit ja suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liitto ovat aina pystyneet hedelmällisempään ja käytännöllisempään yhteistyöhön kuin konsultaatiokomitea ja suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressit.

Loppukesän Balaton tarjosi täydelliset puitteet neuvotteluille.

Kesän viimeiset kuumat päivät sujuivat leppoisasti surkeasta tilanteesta huolimatta. Kahden ja puolen päivän neuvotteluilla oli väljä aikataulu: aamupäivän ja iltapäivän kokoontumisen välillä oli lounas paikallisine valkoviineineen ja pitkä siesta, jolloin saattoi käydä uimassa Balatonin lämpimässä vedessä. Ohjelmassa oli Venäjän edustajien kanssa tehtävän yhteistyön jatkamismahdollisuuksien pohtimisen lisäksi myös konkreettinen tehtävä: miettiä yhdessä millaisen viestin haluamme lähettää venäjäläisille kollegoille Hanty-Mansijskissa 20.−22.9. järjestettyyn Venäjän sisäiseen suomalais-ugrilaiseen kirjallisuuskongressiin, johon János Pusztay oli kutsuttu liiton puheenjohtajan ominaisuudessa esiintymään etänä. Esityksessään Pusztay ilmaisi huolensa Venäjän eri tavoin ilmaisemasta pyrkimyksestä eristää omat suomalais-ugrilaiset kansansa läntisistä suomalais-ugrilaisista kansoista ja kehotti Hanty-Mansijskin kongressin osanottajia miettimään, miten mahdollisuuksien jälleen auetessa päästäisiin jatkamaan normaalia yhteistyötä.

Unkarissa hyvä ruoka ja juoma kuuluvat aina asiaan.

Suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liitto on perustettu vuonna 1993 ja sen ensimmäinen puheenjohtaja tai presidentti oli unkarilainen kirjallisuudentutkija Péter Domokos. Hänen jälkeensä liittoa luotsasi pitkään virolainen kirjailija ja suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden ahkera virontaja Arvo Valton (1996−2010), jonka jälkeen vetovuorossa oli Oulun yliopiston kirjallisuuden professori, suomentaja ja etnofuturistisen kirjallisuussuuntauksen tutkija Kari Sallamaa (2010−2013). Nykyinen puheenjohtaja János Pusztay otti puheenjohtajan tehtävän vastaan Sallamaan jälkeen. Badacsonyssa hän ilmaisi toiveensa, että liitolle valittaisiin uusi puheenjohtaja. Periaatteessa tämä on kuitenkin mahdollista vasta seuraavassa suomalais-ugrilaisessa kirjallisuuskongressissa. Toivoa sopii, että sellaisen vielä joskus näemme.

János Pusztay oli juuri saanut merkittävän unkarilaisen kunniamerkin. Sitä piti juhlia.

Sitä odotellessa sovimme, että edistämme yhteistyössä virolaisten, unkarilaisten ja suomalaisten tahojen kanssa suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden käännöshankkeita esimerkiksi EU-tasolla. Ehkä meidän pitäisi myös järjestää kaikkien suomalais-ugrilaisten yhteisiä kongresseja odotellessa keskenämme läntisiä suomalais-ugrilaisia kirjallisuuskongresseja?

Esa-Jussi Salminen