Osallistuin YK:n päämajassa New
Yorkissa 12.–23.5. 2014 järjestettävään
alkuperäiskansa-asioiden pysyvän foorumin istuntoon torstaina 15.5.
ja perjantaina 16.5. Sukukansojen Ystävät ry.:n ja MAFUNin
(Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto) edustajana. Vaikka
osallistuin tähän pitkäkestoiseen tapahtumaan vain muutamana
päivänä, ehdin tuona aikana solmia järjestöillemme muutamia
uusia kontakteja ja ennen kaikkea saada kuvan foorumin työskentelystä
ja maailman alkuperäiskansojen ongelmista. Suomalais-ugrilaisista
yhteistyökumppaneistamme läsnä olivat myös Aleksei Tsykarev ja
Alina Tshuburova Nuori Karjala -järjestöstä ja Oliver Loode
virolaisista U-Pööre- ja Uralic Foundation -järjestöistä. Loode
on tällä hetkellä yksi pysyvän foorumin asiantuntijajäsenistä,
Tsykarev puolestaan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien
asiantuntijamekanismin jäsen.
Mikä on siis tämä
alkuperäiskansa-asioiden pysyvä foorumi? Kyseessä on vuonna 2002
ensimmäistä kertaa kokoontunut YK:n elin, sosiaali- ja
talousneuvoston neuvoa antava elin, jonka tehtävänä on keskustella
asioita, jotka koskevat maailman alkuperäiskansojen taloudellista ja
sosiaalista kehitystä, kulttuuria, ympäristöä, koulutusta,
terveyttä ja ihmisoikeuksia. Foorumi koostuu 16 valtioiden ja
alkuperäiskansajärjestöjen nimittämästä asiantuntijajäsenestä.
Vuosittain foorumi pitää YK:n päämajassa New Yorkissa kahden
viikon istunnon, johon osallistuu alkuperäiskansojen sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Nyt oli kyseessä foorumin 13. istunto.
Foorumin
virallisilta sivuilta voi lukea lisää sen taustasta ja
toiminnasta.
Foorumi koostuu
yleisistunnoista ja sivutapahtumista. Yleisistunnot ovat
virallisemman luontoisia ja koostuvat raporteista ja puheenvuoroista.
Sivutapahtumien puitteissa voivat alkuperäiskansat ja niiden
järjestöt vapaamuotoisemmin esitellä toimintaansa ja ideoitansa.
Foorumin tapa toimia oli aika paljon toimivampi kuin
suomalais-ugrilaisten maailmankongressien epäjärjestelmälliset ja
monologimaiset yleisistunnot. Tässä foorumin istunnossa kuultiin
myös todella kriittisiä puheenvuoroja ja varsin vahvasti tuotiin
esiin monien alkuperäiskansojen huono tilanne. Hyvin ajankohtainen
aihe foorumilla oli Krimin tataarien tilanne (tataareilla on Krimillä
alkuperäiskansan status).
Kun tätä
tapahtumaa vertaa esimerkiksi Suomalais-ugrilaisten kansojen
maailmankongressiin vuonna 2012, on ero huomattava.
Suomalais-ugrilaiset yhteistapahtumat ovat liian usein pelkkää
hymistelyä, jossa todelliset ja ajankohtaiset ongelmat jäävät
taka-alalle. Toisaalta myös foorumin yleisistunnoissa kuultiin
monenlaisia näkemyksiä esimerkiksi valtioiden taholta, eivätkä
kaikki varmastikaan olleet todenmukaisia kuvauksia alkuperäiskansojen
tilanteista.
Suomalais-ugrilaiset
järjestöt MAFUN, Sukukansojen ystävät, Uralic Foundation
järjestivät yhdessä Asian Indigenous Peoples' Pact (AIPP) -kattojärjestön
kanssa sivutapahtuman Indigenous Villages of Culture. Tapahtuman
ideana oli esitellä toimivia esimerkkejä projekteista, joissa
kulttuuria sovelletaan kehittämään alkuperäiskansojen elinoloja
maaseudulla. Yksi tällainen projekti, jota tapahtumassa esiteltiin,
oli MAFUNin hallinnoima Suomalais-ugrilaisen maailman
kulttuuripääkaupunki -hanke. Kyseisestä hankkeesta on tässä
blogissa kirjoitettu useita kertoja, mutta totean lyhyesti että
kyseessä on hanke, jossa Euroopan kulttuuripääkaupunki- hankkeen
mallin mukaisesti valitaan kylien ja pienempien kaupunkien keskuudesta joka vuodeksi suomalais-ugrilaiselle
maailmalle ”pääkaupunki”, joka voi sitten tämän tittelin turvin vuoden ajan kehittää kulttuuri- ja kielioloja aluellaan ja olla suomalais-ugrilaisen maailman kulttuurillinen keskus. Suomalais-ugrilaisen
projektiesimerkkimme ohella myös AIPP:tä edustanut Sumshot Khular
kertoi Intiassa ja Myanmarissa elävän naga-alkuperäiskansan kyläkulttuurista ja -tapahtumista.
Tapahtumassa oli
ihan mukavasti yleisöä, joka osallistui myös keskusteluun
aktiivisesti. Vaikka valmiita projekti-ideoita ei tapahtumastamme
välttämättä syntynytkään, kylvettiin sen aikana varmasti siemeniä tulevia
yhteisiä projekteja ja yhteistyömahdollisuuksia varten. Yksi tapahtumassa esitetty idea koski
suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunki-idean soveltamista
globaalina alkuperäiskansaprojektina.
Myös Pohjoismaiden
saamelaiset olivat runsaslukuisesti edustettuina foorumilla, mutta
harmillisesti saamelaisilla oli oma sivutapahtumansa juuri samaan
aikaan kuin MAFUNin tapahtuma pidettiin ja siksi saamelaisilla oli
vain vähäinen edustus oman tapahtumamme yleisössä. Tämä oli
MAFUNin kannalta harmillista, sillä tiiviimpiä kontakteja eri
saamelaisjärjestöihin on yritetty solmia viime aikoina.
Osallistuin myös
maorien, Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, järjestämään
sivutapahtumaan jonka aiheena oli kielenelvytys. Maorit ovat viime
vuosikymmeninä tulleet tunnetuiksi todellisina vähemmistökielten
elvyttämisen pioneereina, joiden kehittämiä metodeja on sovellettu
menestyksekkäästi myös muualla (esimerkiksi maorien kuuluisa
kielipesä-metodi on osoittautunut menestyksekkääksi myös
inarinsaamelaisten parissa). Myös tässä tapahtumassa maorit
osoittautuivat maineensa veroisiksi. Suuren painon tapahtumassa
saivat sähköiset oppimateriaalit, joita maorit ovat tehneet paljon
sekä itselleen että havaijin kielelle. Lisäksi esiteltiin
mahdollisuutta opiskella kielenelvytystä AUT-yliopistossa. Paikalla
oli asiantuntijoita Kansainvälisestä
kielenelvytyskeskuksesta (International Centre for Language
revitalization) ja Aucklandin
teknisestä yliopistosta. Maoriaktivisteilla on nykyään
käytössään laajat elektroniset kieli- ja oppimateriaaliaineistot.
Samankaltaista työtä vähemmistökielisten aineistojen
digitoimiseksi ja oppimateriaalien luomiseksi on tehty viime aikoina
myös muun muassa Suomessa ja Norjassa, ja mielestäni olisikin
mielenkiintoista luoda enemmän yhteyksiä kielentutkijoiden ja
kieliaktivistien välillä Uudessa-Seelannissa, Pohjoismaissa ja
muualla.
Maorien sivutapahtumaan sisältyi hieno maorinkielinen musiikki- ja tanssiesitys. |
Yleisesti ottaen
osallistuminen foorumille oli hyödyllinen ja erittäin
mielenkiintoinen kokemus. Uusia kontakteja syntyi jonkin verran, ja
ennen kaikkea pääsin käytännössä näkemään alkuperäiskansojen
parissa YK:ssa tehtävää työtä ja tutustumaan eri alueiden
alkuperäiskansojen tilanteisiin ja ongelmiin. Nyt pystyn paremmin
hahmottamaan myös suomalais-ugrilaisten vähemmistö- ja
alkuperäiskansojen tilanteen ja ongelmat globaalissa kentässä.
Toivottavasti myös muiden alkuperäiskansojen edustajat tietävät
taas vähän enemmän suomalais-ugrilaisten kansojen tilanteesta.
Toivottavasti New Yorkissa saaduista kokemuksista tulee olemaan
hyötyä Sukukansojen ystävien ja MAFUNin tulevalle toiminnalle, ja
toivottavasti järjestömme pääsevät tulevinakin vuosina ottamaan
osaa YK:n alkuperäiskansatapahtumiin.
Sampsa Holopainen