“Si vis pacem, para bellum”

Martti Ahtisaari -luennolla puhunut presidentti Alar Karis korosti Suomen ja Viron jaettua historiallista traumaa ja peräänkuulutti historiasta oppimisen tärkeyttä   

Jyväskylän yliopisto isännöi 13. helmikuuta presidentti Martti Ahtisaaren muistoksi ja hänen rauhantyönsä kunniaksi järjestettyä kuudettatoista Martti Ahtisaari -luentoa. Kylmän sodan päättymisen kymmenvuotispäivän kunniaksi ensi kerran järjestetystä luennosta on muodostunut merkittävä kansainvälinen foorumi keskustelulle ajankohtaisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Tuttuun tapaan luento houkutteli myös tällä kertaa nimekkäitä puhujia niin Suomesta kuin maailmaltakin: pääpuhujaksi saapui Viron presidentti Alar Karis. Yliopiston puolesta tilaisuuden avasi rehtori Jari Ojala ja presidentti Karisin haastattelua luotsasi Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari. Päätössanat lausui mediatalo Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi. Luento oli avoin yleisölle ja yliopiston juhlarakennukseen saapuikin väkeä viljalti, mukaanlukien Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja Aleksi Palokangas ja sihteeri Iivo Kalijärvi.

Kuva 1: Rehtori Jari Ojalan avauspuheenvuoro

Tilaisuudessa päästiin kuulemaan myös elävää musiikkia, kun yliopiston musiikkitieteen laitoksen Musica-kuoro esitti viroksi ja suomeksi laulut Mu süda, ärka üles ja Veret tuli mun silimihini.

Musica-kuoro esiintyy

Ukrainan sodan myötä rajusti muuttunut kansainvälinen turvallisuustilanne hallitsi käytettyjä puheenvuoroja ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen tunnelman kireys heijastui myös retoriikkaan. Presidentti Karisin puheen otsikko tiivisti sanoman onnistuneesti: “Vahvuutemme on tie rauhaan, heikkoutemme synnyttää lisää sotaa.” 

Puheensa Karis aloitti korostamalla suomalaisten ja virolaisten kielellistä yhteyttä: hän mainitsi Viron entisen presidentin Lennart Meren tokaisseen Ahtisaaren vuoden 1994 valtiovierailun illallisella, että “Viro on suomalaisille ainoa paikka maailmassa, jossa liha on lihaa ja kala kalaa, veri on verta ja vesi vettä, ja peilikuvana tämä koskee myös meitä virolaisia.” Myöhemmin puheessaan Karin viittasi suomalaisten ja virolaisten erilaiseen, mutta silti jaettuun historialliseen traumaan: suuren Pohjan sodan ja Isonvihan seurauksista kärsittiin niin Suomessa kuin Virossakin, kun taas Suomi säilytti toisessa maailmansodassa itsenäisyytensä Viron tultua Neuvostoliiton miehittämäksi. Karis puhui myös suomalaisten ja virolaisten sotilaallisen yhteistyön pitkistä perinteistä ja mainitsi erikseen suomalaisten vapaaehtoisten osallistumisen Viron vapaussotaan.

Presidentti Alar Karis tutkija Sinikukka Saaren haastateltavana

Tätä historiaa vasten Karin korosti suomalais-virolaisen yhteistyön kehittämisen tärkeyttä mutta esitti, ettei yhtenäisyyden vaalimista tule rajoittaa vain Pohjoismaiden tai Baltian maiden sisäisiin ja välisiin suhteisiin, vaan koko lännen on seistävä yhdessä rintamassa. Keinoina hän kannatti mm. EU:n ja NATO:n jäsenmaiden yhteistyön edistämistä ja YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista sen konfliktinratkaisuvalmiuksien parantamiseksi.

Karisin puhe ammensi paljolti historiasta ja klassisista lentävistä lauseista: “Si vis pacem, para bellum.” – jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Esille nousi myös Sun Tzun Sodankäynnin taidossa esitetty ajatus vihollisen lyömisestä joutumatta taisteluun. Tämän ajatuksen Karis käänsi nykyisen turvallisuuspolitiikan kielelle peräänkuuluttamalla riittävän pelotteen ylläpitoa potentiaalisen hyökkääjän motivaation heikentämiseksi. Karis analysoi itäisiin ja läntisiin kulttuureihin ja maailmankuviin koodattujen kertomusten merkitystä valtiollisille ulkopoliittisille identiteeteille ja toivoi historiasta opiksi ottamista.

Käytettyyn retoriikkaan näytti heijastuvan myös hänen akateeminen taustansa molekyyligenetiikassa ja kehitysbiologiassa. Karis vertasi uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämistä biologisen organismin immuunijärjestelmän kykyyn tuhota elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat ja näki Venäjän demokratisoitumisen ja länsimaistumisen mahdottomaksi, sillä länsivastaisuus on “koodattu Venäjän valtion DNA:han”.

Puheensa Karis lopetti korostaen Ukrainan tukemista lännen moraalisena velvollisuutena. Synkistä uhkakuvista ja järkkyneestä turvallisuudentunteesta huolimatta Karis näki Euroopan ja lännen yhtenäisyyden tiivistymisessä myös mahdollisuuksia: Euroopan unioni on ennenkin kehittynyt kriiseissä ja yhteisen vihollisen myötä lähtökohdat lännen yhteisen turvallisuuspolitiikan sekä myös transatlanttisen talousyhteistyön lujittumiselle ovat hänen mukaansa hyvissä kantimissa. Puheensa lopuksi Karis väläyttikin transatlanttisen vapaakauppasopimuksen neuvotteluiden elvyttämistä.

Tilaisuuden päätteeksi oli varattu aikaa myös yleisön esittämille kysymyksille. Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja Aleksi Palokangas esitteli itsensä viroksi ja esitti presidentti Karisille kysymyksen suomen- ja vironkielisten vastavuoroisen kielellisen osaamisen kehittämisestä. Kielten rakenteiden samankaltaisuus ja yhteinen sanasto mahdollistavat jo itsessään auttavan kommunikaation suomen ja viron välillä turvautumatta lingua francaan, englantiin. Jo vähäinen perehdytys sukulaiskieleen edistäisi kuitenkin sujuvan kommunikaation edellytyksiä huomattavasti. Palokankaan virontaidosta yllättynyt Karis jakoi näkemyksen suomalais-virolaisen kielitaidon kehittämisen hyvistä lähtökohdista ja korosti puhutun kielen merkitystä kielten oppimiselle.

Nähtäväksi jää, johtaako ulko- ja turvallisuuspoliittisten murrosten liikkeelle sysäämä läntisen yhtenäistymisen aalto myös kielellisen yhteyden vahvistumiseen eteläisten naapuriemme kanssa.

Antton Mäntyvaara,

yhteiskuntatieteiden ja filosofian ylioppilas, Jyväskylän yliopisto,
Sukukansojen ystävät ry:n jäsen