Blogi on muuttanut

Sukukansojen ystävät ry:n blogi on ollut tässä osoitteessa jo yli 12 vuotta. Verkkosivujemme uudistuksen yhteydessä blogi siirtyi osaksi kotisivujamme, osoitteeseen sukukansojenystavat.fi. Vanhat kirjoitukset on nyt siirretty myös tuolle alustalle. Tämä Blogspotin versio ei  enää päivity. Kutsumme kaikki tutustumaan  uuteen sivustoomme ja uudistuneeseen blogiin!

Sukukansojen ystävät Otepäällä

Huhtikuun 5.–7. päivänä järjestettiin ensimmäinen Vapaiden kansojen liiton kongressi Otepäällä, Etelä-Virossa. Sukukansojen ystävät kutsuttiin kongressiin kansainvälisiksi tarkkailijoiksi, ja yhdistystä edustivat paikan päällä hallituksen puheenjohtaja Aleksi Palokangas ja yhdistyksen jäsen Patrick O’Rourke.

Taustoittaaksemme Vapaiden kansojen liittoa (Free Nations League) on todettava, että se on liiton omin sanoin ”laaja anti-imperialistinen liike, joka yhdistää kansallisia ja sosiopoliittisia toimijoita ja kansalaisjärjestöjä, jotka ajavat Venäjän federaation kansojen ja alueiden itsenäisyyttä”. Liiton tavoitteita ovat myös Venäjän federaation anti-imperialististen liikkeiden yhdistäminen, kansakunnan rakentaminen sekä siihen kouluttaminen ja kansainvälisten liittolaisten etsiminen.

Liitto ei pidä mahdollisena, että sen edustamat alueet itsenäistyisivät Venäjästä kansanäänestysten kautta, koska liiton edustajat katsovat, että Venäjä harjoittaa valtiona terroria. Muita liiton arvoja ovat kansallinen itsemääräämisoikeus sekä toimijuuden periaate, joka tarkoittaa, että Venäjän federaation hajotessa ei erinäisten alueiden tarvitse saada keskusvallan hyväksyntää itsenäistymiselleen. Voit lukea liitosta lisää heidän kotisivuiltaan osoitteesta https://freenationsleague.org/en/about.html.

Uralic Keskuksen Oliver Loode toivotti vieraat tervetulleeksi, vasemmalla Tatarstanin lippu.

Tapahtuma oli kiinnostava Sukukansojen ystäville siitäkin näkökulmasta, että liitossa edustetuista kansoista neljä on uralilaisia kansoja eli ersät ja mokšat sekä Inkerin alueen inkeriläiset ja inkerikot. Toisin kuin vuonna 2022 samassa paikassa järjestetty ersien kansalliskongressi, ei tämä kongressi kuitenkaan rajoittunut vain uralilaisiin kansoihin. Liitossa ovat edustettuina myös baškiirit, burjaatit, kalmukit, kasakat, tataarit, tšerkessit, tšetšeenit ja jakuutit eli sahat. Delegaatteja oli läsnä reilut parikymmentä, joten edustus oli varsin kirjava. Virossa kongressin puitteet järjesti yhteistyökumppanimme virolainen Uralic Keskus.

Sukukansojen ystävien hallituksen puheenjohtaja Aleksi Palokangas toi liitolle terveisensä Suomesta, vasemmalla Adygeian lippu.

Ennen varsinaista kongressia kongressin järjestäjät kävivät Tallinnassa tutustumassa Viron ulkoministeriöön ja Avoin Viro -säätiöön. Sukukansojen ystävien edustajat kuitenkin osallistuivat ohjelmaan vasta Otepäällä, jonne Palokangas ja O’Rourke ajoivat torstain ja perjantain välisenä yönä. Kongressi järjestettiin Karupesa-hotellissa, ja se oli varattu pelkästään kongressia varten, mikä loi tuttavallisen ja turvallisen ilmapiirin.

Palokangas ja O’Rourke

Perjantaina kongressin avasi liigan presidentti, burjaatti Radžana Dugar-DuPonte, joka edustaa demokraattista liikettä nimeltään Buryad-Mongol Erkheten (liikkeestä voi lukea lisää osoitteesta https://buryad-mongol.org/). Kongressin puhemiehistöön valittiin puheenjohtajaksi baškiiri Aigul Lyon, varapuheenjohtajaksi tšetšeeni Imran Ahajev ja sihteeriksi ersä Aris Kelme (Anton Smirnov, jonka ersäläisnimi Kelme merkitsee tietty samaa kuin suomen ja viron sanat kylmä ja külm). Tämän jälkeen oli järjestäjien ja vieraiden tervehdysten aika.

Palokangas ja kongressin sihteeri Kelme ersäläisten lipun äärellä

Kongressia tulivat tervehtimään muun muassa Viron omien suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen võrolaisten ja setojen edustajat, kirjailija Kauksi Ülle ja Hõrni Aare. He tietenkin osoittivat solidaarisuutta Venäjän sorretuille alkuperäiskansoille. Sukukansojen ystävien terveiset välitti puheenjohtaja Palokangas. Terveisissään Palokangas kertoi muun muassa siitä, kuinka Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on Suomessa uutisoitu, eritoten siitä näkökulmasta, että mitä tapahtuu, jos Venäjä hajoaa. Hän toi myös esiin, mitä suomalaiset tietävät Venäjän vähemmistökansojen itsenäistymispyrkimyksistä ja miten niihin suhtaudutaan. Palokangas painotti ja vakuutti liitolle, että Sukukansojen ystävät käyttää kaikkia mahdollisia viestintäkanaviaan liiton viestin esille tuomiseksi.

Tervehdysten jälkeen alkoi kongressin varsinainen työ. Kongressin järjestävä komitea oli valmistellut delegaatteja varten peruskirjan, joka olikin valmisteltu huolellisesti, ja kongressi hyväksyi sen suuremmitta muutoksitta. Muutamat sanamuodot herättivät kyllä keskustelua, mutta keskustelussa ilmeni liiton demokraattinen pohja, sillä eriävistä mielipiteistä huolimatta ratkaisut löydettiin ja asiat saatiin käsiteltyä tehokkaasti.

Lounaan jälkeen kongressi jakaantui järjestäytymis-, tiedotus- ja päätöslauselmatyöryhmiin, jotka sitten esittivät ideansa kongressille. Järjestäytymistyöryhmässä keskusteltiin siitä, minne liitto tulisi rekisteröidä. Vaihtoehtoina olivat tässä vaiheessa Helsinki, Tallinna ja Kiova, mutta runsaan keskustelun jälkeen päätettiin, että lopullisen ratkaisun tekee puhemiehistö. Kongressia käsittelevissä uutisissa on tiedotettu, että liitto pyrkii rekisteröitymään Helsinkiin, joten seuraamme tilannetta herkeämättä ja pyrimme tiedottamaan siitä. Tiedotustyöryhmä korosti liigan näkyvyyden lisäämistä erinäisissä sosiaalisissa medioissa, ja kongressi hyväksyi työryhmän ehdotukset sellaisinaan. Päätöslauselman oli valmistellut järjestävä komitea etukäteen, ja kongressi käytännössä vahvisti senkin sellaisenaan.

Pitkän ja toimeliaan työpäivän jälkeen kongressin osanottajat nauttivat illallisen jälkeen hotellin saunasta. Lieneekö kyseessä sitten onnistunut kokoustaminen tai saunan rentouttava vaikutus, oli tunnelma illalla joka tapauksessa vapautunut ja hyväntuulinen. Tärkeä ja historiallinen päivä oli takana ja työn tuloksiin oltiin tyytyväisiä.

Kongressin suomalais-ugrilaisia osallistujia, edustettuna: suomalaiset, ersäläiset, virolaiset, inkerikot, inkeriläiset ja setot

Kongressin toisen päivän ohjelmaa oli merkitty olevan iltapäivään asti. Aamulla hyväksyttiin liiton vetoomukset Venäjällä asuville kansoille ja kansainväliselle yleisölle ja lopuksi kongressin päätöslauselma. Kongressi saatiin päätettyä jo aamupäivällä, jonka jälkeen asiakirjoihin kerättiin allekirjoitukset ja järjestettiin lehdistötilaisuus. Paikalle saapuikin Viron yleisradioyhtiön ERR:n toimittaja, joka teki uutisinsertin Aktuaalne kaamera -uutisohjelmaan. Myös merkittävä sanomalehti Postimees teki jutun kongressista.

Kongressin suomalais-ugrilaisia lippuja vapaana tuulessa: Inkerin, Ersänmaan ja Viron liput.
Valkea lippu on liiton yhteinen lippu.

Kongressi oli ensimmäinen laatuaan ja siten tapahtumana historiallinen. Sukukansojen ystävät on saanut olla osallisena seuraamassa jonkin uuden alkua. Jonkin, jonka tavoitteena on pysyvä ja perusteellinen muutos kohti Venäjän kansojen itsenäistä tulevaisuutta. Tämä vaatii perusteellista pohjatyötä, ja aika osoittaa, mitä tuleva tuo. Kongressin työ eteni kuitenkin kärsivällisesti ja delegaattien keskuudessa vallitsi läsnä vahva yksimielisyys. Sukukansojen ystävät toivottaa onnea ja menestystä liitolle tulevaisuuteen tavoitteidensa saavuttamiseksi!

Tätä kirjoitusta laajempi katsaus kongressiin julkaistaan vuodenvaihteessa Alkukoti-jäsenlehden numerossa 17.

Patrick O’Rourke
Aleksi Palokangas

Sukukansojen ystävät ry:n vuosikokous 2024

Hyvä sukukansojen ystävä!

Tervetuloa sunnuntaina 7. huhtikuuta kello 14 Sukukansojen ystävien sääntömääräiseen vuosikokoukseen Helsinkiin M. A. Castrénin seuran tiloihin osoitteeseen Pohjoinen Makasiinikatu 7 A 2, 4. kerros. Kokoukseen voi myös osallistua Zoom-yhteyttä käyttäen. Otamme ennakkoilmoittautumisia vastaan osoitteessa https://forms.gle/rdqNVs4rPLM9B26w7. Näin osaamme varata tarjoiluja ja etäosallistuessasi saat ennen kokousta Zoom-linkin. Ilmoittautuminen ei ole sitova, ja lähetämme linkin myöhemmin tietoturvallisuussyistä.

Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi niin vanhat kuin uudekin jäsenet! Vaikka et pyrkisikään yhdistyksen hallitukseen, on vuosikokous erinomainen tilaisuus kuulla yhdistyksen kuulumisia sekä tavata muita jäseniä kasvotusten ja sopia esimerkiksi paikallistoiminnan aloittamisesta! Alla on kokouksen esityslista.

1. Kokouksen avaus
2. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen
3. Kokouksen puheenjohtajan, sihteerin, kahden pöytäkirjantarkastajan ja kahden ääntenlaskijan valinta
4. Kokouksen työjärjestyksen hyväksyminen
5. Kauden 2023 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen
6. Tilintarkastajan lausunnon esittely
7. Vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
8. Toimintasuunnitelman, tulo- ja menoarvion sekä jäsen- ja liittymismaksun suuruuden vahvistaminen seuraavalle kalenterivuodelle
9. Hallituksen puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muiden jäsenten valinta
10. Toiminnantarkastajan ja varatoiminnantarkastajan valinta
11. Toiminnanjohtajan valinta
12. Yhdistyksen sääntöjen muuttaminen
13. Alkukoti-jäsenlehden toimintaohjeiden esittely
14. Muut esille tulevat asiat
15. Kokouksen päätös

Toivomme mahdollisimman monen olevan jatkossakin mukana toiminnassamme, minkä lisäksi tarjoamme alati kasvavia jäsenetuja. Kokoukseen osallistuminen ei ole mahdollista, ellei jäsenmaksua ole maksettu, joten tämä kannattaa hoitaa pikimmiten tai käteisellä ennen kokouksen alkua.

Jäsenmaksut ovat:

10 € / henkilöjäsen (voimassa vuoden loppuun)
20 € / yhteisöjäsen (voimassa vuoden loppuun)
100 € / henkilöjäsenen ainaisjäsenmaksu

Maksun voi maksaa tilille FI03 4055 1020 1746 23, Sukukansojen ystävät ry. Liitä mukaan posti- ja sähköpostiosoitteesi ja maininta jäsenmaksusta. Kiitos!

Sukukansaterveisin

Aleksi Palokangas
Hallituksen puheenjohtaja
Sukukansojen ystävät ry

http://sukukansojenystavat.fi/ (kotisivut)
http://sukukansojenystavat.blogspot.com (blogi)
https://www.facebook.com/sukukansojenystavat (Facebook)
@sukukansojenystavat (Instagram)
https://www.youtube.com/@sukukansojenystavat2173/playlists (YouTube)

Suomalais-ugrilaisten kansojen lippu

 

Kahdelle suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden edistäjälle huomionosoitus poikkeuksellisen merkittävästä urasta

Arvo Valtonille elämäntyöpalkinto

Kirjailija Arvo Valton (Vallikivi) on saanut elämäntyöpalkinnon Virossa. Palkinnon summa on 64 000 euroa. Hänet tunnetaan myös suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuuden tuotteliaana virontajana. Valton on kääntänyt venäjän välityksellä ja yhteistyössä suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden ja muiden virolaisten kanssa useita suomalais-ugrilaisia runo- ja novellikokoelmia. Mukana on myös udmurttien kirjallisuuden klassikko Mihail Petrovin Vana Multan.

Mihail Petrovin Vana Multan viroksi käännettynä

Erityisesti Valton on kunnostautunut suomalais-ugrilaisten eeposten virontajana. Niistä suurin osa on kirjoitettu alun perinkin venäjäksi, joten ne Valton on voinut kääntää itse suoraan lähdekielestä. Venäjän Valton taitaa hyvin jo siksikin, että hän oli teini-ikäisenä karkotettuna Siperiassa vanhempiensa kanssa. Näin udmurttien Kyldysinin aika (allekirjoittaneen suomentamana ilmestynyt myös suomeksi nimellä Dorvyžy), komien Biarmia, marien Jugorno ja mansien Jangal-Maa ovat Valtonin ansiosta luettavissa viroksi. Viime syksynä oli Unkarissa pieni neuvottelu suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien liiton toiminnan tulevaisuudesta. 87-vuotias Valton oli mukana. Kun muut kävivät päivisin väliajoilla uimassa Balatonissa ja illalla nauttivat viiniä terassilla, Valton käänsi János Pusztayn laatimaa samojedien eeposta viroksi. Samojedien kansanrunouden pohjalta laadittu eepos Szomatu ilmestyi unkariksi vuonna 2021.

Sergei Matvejevista Udmurtian kansallisrunoilija

Sergei Matvejevin romaani Šuźi

Udmurtiassa Sergei Matvejeville on myönnetty harvinainen kansallisrunoilijan arvonimi. Matvejev on töissä Udmurtija-painotalossa kustannustoimittajana. Hän on kirjoittanut paljon runoja ja kääntänyt uransa varrella tuhansia runoja udmurtista venäjäksi ja venäjästä udmurtiksi. Siksi saattaa kuulostaa oudolta, että monet tuntevat hänet edelleen ennen kaikkea yhdestä romaanista vuodelta 1995. Tuolloin nuori kapinallinen julkaisu romaanin nimeltä Šuźi (’Hölmö’), jossa irvaillaan vähän kaikelle, muun muassa Udmurtian valtionyliopiston kansallisten tieteiden opettajille. Romaani tuo mieleen Suomesta esimerkiksi Veijo Meren ja Mika Waltarin teoksia. Romaani on yksi esimerkki udmurttilaisen kulttuurin nykyaikaisten ilmiöiden luovuudesta. Se oli ilmestyessään melkoinen skandaali. Valitettavasti Matvejevia ei ole suomennettu – vielä. 

Esa-Jussi Salminen

Keikka: Áilu Valle & Ánnámáret 6.2.2024 Helsingin Savoy-teatterissa

Saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta järjestettiin paljon erilaisia tapahtumia ympäri Pohjoismaita. Yksi niistä oli Helsingin Savoy-teatterin tuplakeikka.

 

Tapahtuma, jossa räppäri Áilu Vallen ja joikutaitelija Ánnámáretin esiintyvät kumpikin erikseen vajaan tunnin peräkkäin ilman juontoa, tuntui ensi silmäyksellä hieman sattunaisesti kasaan haalitulta “vähän kaikkea kaikille” -tyyppiseltä iltamalta. Tarkimmat tietäjät tosin taisivatkin hoksata, miten harvinaista herkkua on tilaisuus, jossa on mahdollista saada molemmat samaan aikaan lavalle. 

Ánnámáret sekä Ilkka Heinonen, Marja Viitahuhta ja Turkka Inkilä yhtyeestä Nieguid duovdagat – Dreamscapes-työryhmä, kuvan ottaja Maija Astikainen

 

Juhlailta alkoi, ehkä hieman odottamattomasti, hyvin remiksatulla kurkkulaulukappaleella. Kyllä, luit oikein. Tähän erinomaiseen genreen, jota tuotetaan esimerkiksi sopivasti pari viikkoa aikaisemmin maaoikeutensa takaisin saaneessa Nunavutissa, kannattaa heti tutustua – katso muutama vinkki hyvään kurkkulaulujytään tämän blogipostauksen lopusta.

Enimmäkseen pohjoissaameksi räppäävä Áilu Valle otti lavan haltuun illan ensimmäiseksi puoliskoksi. Luontevasti ja rennosti esiintyvä Valle veti laajasti biisejä uransa eri aikakausilta. Kuultiin hitit Sáhttán ja máhttán (2015) ja Dušši dušše duššat (2013, uusi versio 2020) sekä hänen uransa parhaimpiin lukeutuvan kappaleen Suga suga uusimmalta albumilta Viidon seiddit (2019). Tämä uusin albumi on omasta mielestäni muutenkin Vallen uran tähänastinen huippu, jolle toivon jatkoa. On suositeltavaa nauttia Viidon seiddit yhteen soittoon, erityisesti jos osaa pohjoissaamea.

Áilu Valle veti myös oman puolikkaansa yhdessä inarinsaameksi räppäävän Amocin kanssa tehdystä kappaleesta Horagállis. Amocitta hieman vajaalta tuntuneen vedon jälkeen tuli kuitenkin ilouutinen: kaksikolta tulee, toivon mukaan tänä vuonna, yhteinen levy! Räppäriduoa fiilisteleville on kuitenkin jo maaliskuusa, tarkemmin lauantaina 23. maaliskuuta, tarjolla yhteiskeikka Trio Boogiemenin kanssa Tampereen G Livelab-klubilla.

Siinä missä rap-keikan järjestäminen teatterissa salissa, jossa on vain istumapaikkoja, latistaa aina sisäistä bilettäjääni, sopii Ánnámáretin luohti, eli pohjoissamelainen joiku, paremmin tällaisiin tiloihin. Solistin lisäksi lavalla esiintyi Ilkka Heinonen jouhikkonsa kanssa, Turkka Inkilä live-elektroniikkajukkana ja shakuhachi-huilistina sekä Marja Viitahuhta videotaiteellaan.

Ánnámáretin luohtitaide oli Viitahuhtan videotaiteen kanssa upottava kokemus. Sitä tuli höystämään vielä Valle omalla sanataiteellaan, joka kuulosti tutulta materiaalilta aiemmin mainitulta Viiddon seiddit -levyltä. Lisäkierroksia koneistoon tarjosi puolestaan Jearrat máttaráhkus -kappale. Kappale Nieguid duovdagat (2021) samannimiseltä albumilta oli myös esille Helsingissä järjestettävillä Flow Festivaalilla kesällä 2022 osana The Other Sound x Sun Effects -ohjelmaa.  

Loppuhuipennukseksi Ánnámáret ja Valle vetivät vielä yhteisen singlensä, menevän Johtit ain (2021), jonka olemassaolon olin täysin unohtanut. Ánnámáret esittelikin kappaleen muistuttamalla, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta, saamelaiset ovat yhä täällä.   

Felix Mäkelä, hallituksen jäsen

Hyvät kurkkulaulubileet kansalle tarjoaa muun muassa:

The Halluci Nation feat. Tanya Tagaq: SILA
The Halluci Nation: Alie nation 
PIQSIQ: Artic Hallows
Silla + Rise: Atausiq (Tomahawk Bang Remix)

“Si vis pacem, para bellum”

Martti Ahtisaari -luennolla puhunut presidentti Alar Karis korosti Suomen ja Viron jaettua historiallista traumaa ja peräänkuulutti historiasta oppimisen tärkeyttä   

Jyväskylän yliopisto isännöi 13. helmikuuta presidentti Martti Ahtisaaren muistoksi ja hänen rauhantyönsä kunniaksi järjestettyä kuudettatoista Martti Ahtisaari -luentoa. Kylmän sodan päättymisen kymmenvuotispäivän kunniaksi ensi kerran järjestetystä luennosta on muodostunut merkittävä kansainvälinen foorumi keskustelulle ajankohtaisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Tuttuun tapaan luento houkutteli myös tällä kertaa nimekkäitä puhujia niin Suomesta kuin maailmaltakin: pääpuhujaksi saapui Viron presidentti Alar Karis. Yliopiston puolesta tilaisuuden avasi rehtori Jari Ojala ja presidentti Karisin haastattelua luotsasi Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari. Päätössanat lausui mediatalo Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi. Luento oli avoin yleisölle ja yliopiston juhlarakennukseen saapuikin väkeä viljalti, mukaanlukien Sukukansojen ystävät ry:n hallituksen puheenjohtaja Aleksi Palokangas ja sihteeri Iivo Kalijärvi.

Kuva 1: Rehtori Jari Ojalan avauspuheenvuoro

Tilaisuudessa päästiin kuulemaan myös elävää musiikkia, kun yliopiston musiikkitieteen laitoksen Musica-kuoro esitti viroksi ja suomeksi laulut Mu süda, ärka üles ja Veret tuli mun silimihini.

Musica-kuoro esiintyy

Ukrainan sodan myötä rajusti muuttunut kansainvälinen turvallisuustilanne hallitsi käytettyjä puheenvuoroja ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen tunnelman kireys heijastui myös retoriikkaan. Presidentti Karisin puheen otsikko tiivisti sanoman onnistuneesti: “Vahvuutemme on tie rauhaan, heikkoutemme synnyttää lisää sotaa.” 

Puheensa Karis aloitti korostamalla suomalaisten ja virolaisten kielellistä yhteyttä: hän mainitsi Viron entisen presidentin Lennart Meren tokaisseen Ahtisaaren vuoden 1994 valtiovierailun illallisella, että “Viro on suomalaisille ainoa paikka maailmassa, jossa liha on lihaa ja kala kalaa, veri on verta ja vesi vettä, ja peilikuvana tämä koskee myös meitä virolaisia.” Myöhemmin puheessaan Karin viittasi suomalaisten ja virolaisten erilaiseen, mutta silti jaettuun historialliseen traumaan: suuren Pohjan sodan ja Isonvihan seurauksista kärsittiin niin Suomessa kuin Virossakin, kun taas Suomi säilytti toisessa maailmansodassa itsenäisyytensä Viron tultua Neuvostoliiton miehittämäksi. Karis puhui myös suomalaisten ja virolaisten sotilaallisen yhteistyön pitkistä perinteistä ja mainitsi erikseen suomalaisten vapaaehtoisten osallistumisen Viron vapaussotaan.

Presidentti Alar Karis tutkija Sinikukka Saaren haastateltavana

Tätä historiaa vasten Karin korosti suomalais-virolaisen yhteistyön kehittämisen tärkeyttä mutta esitti, ettei yhtenäisyyden vaalimista tule rajoittaa vain Pohjoismaiden tai Baltian maiden sisäisiin ja välisiin suhteisiin, vaan koko lännen on seistävä yhdessä rintamassa. Keinoina hän kannatti mm. EU:n ja NATO:n jäsenmaiden yhteistyön edistämistä ja YK:n turvallisuusneuvoston uudistamista sen konfliktinratkaisuvalmiuksien parantamiseksi.

Karisin puhe ammensi paljolti historiasta ja klassisista lentävistä lauseista: “Si vis pacem, para bellum.” – jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Esille nousi myös Sun Tzun Sodankäynnin taidossa esitetty ajatus vihollisen lyömisestä joutumatta taisteluun. Tämän ajatuksen Karis käänsi nykyisen turvallisuuspolitiikan kielelle peräänkuuluttamalla riittävän pelotteen ylläpitoa potentiaalisen hyökkääjän motivaation heikentämiseksi. Karis analysoi itäisiin ja läntisiin kulttuureihin ja maailmankuviin koodattujen kertomusten merkitystä valtiollisille ulkopoliittisille identiteeteille ja toivoi historiasta opiksi ottamista.

Käytettyyn retoriikkaan näytti heijastuvan myös hänen akateeminen taustansa molekyyligenetiikassa ja kehitysbiologiassa. Karis vertasi uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämistä biologisen organismin immuunijärjestelmän kykyyn tuhota elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat ja näki Venäjän demokratisoitumisen ja länsimaistumisen mahdottomaksi, sillä länsivastaisuus on “koodattu Venäjän valtion DNA:han”.

Puheensa Karis lopetti korostaen Ukrainan tukemista lännen moraalisena velvollisuutena. Synkistä uhkakuvista ja järkkyneestä turvallisuudentunteesta huolimatta Karis näki Euroopan ja lännen yhtenäisyyden tiivistymisessä myös mahdollisuuksia: Euroopan unioni on ennenkin kehittynyt kriiseissä ja yhteisen vihollisen myötä lähtökohdat lännen yhteisen turvallisuuspolitiikan sekä myös transatlanttisen talousyhteistyön lujittumiselle ovat hänen mukaansa hyvissä kantimissa. Puheensa lopuksi Karis väläyttikin transatlanttisen vapaakauppasopimuksen neuvotteluiden elvyttämistä.

Tilaisuuden päätteeksi oli varattu aikaa myös yleisön esittämille kysymyksille. Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja Aleksi Palokangas esitteli itsensä viroksi ja esitti presidentti Karisille kysymyksen suomen- ja vironkielisten vastavuoroisen kielellisen osaamisen kehittämisestä. Kielten rakenteiden samankaltaisuus ja yhteinen sanasto mahdollistavat jo itsessään auttavan kommunikaation suomen ja viron välillä turvautumatta lingua francaan, englantiin. Jo vähäinen perehdytys sukulaiskieleen edistäisi kuitenkin sujuvan kommunikaation edellytyksiä huomattavasti. Palokankaan virontaidosta yllättynyt Karis jakoi näkemyksen suomalais-virolaisen kielitaidon kehittämisen hyvistä lähtökohdista ja korosti puhutun kielen merkitystä kielten oppimiselle.

Nähtäväksi jää, johtaako ulko- ja turvallisuuspoliittisten murrosten liikkeelle sysäämä läntisen yhtenäistymisen aalto myös kielellisen yhteyden vahvistumiseen eteläisten naapuriemme kanssa.

Antton Mäntyvaara,

yhteiskuntatieteiden ja filosofian ylioppilas, Jyväskylän yliopisto,
Sukukansojen ystävät ry:n jäsen

Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki -kilpailu vuodelle 2025 käynnistyy

Virolainen URALIC Keskus julkistaa yhteistyössä suomalaisten Sukukansojen Ystävät ry:n ja Suomi-Unkari Seuran kanssa kilpailun suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimestä vuodelle 2025. Vuoden teemana on suomalais-ugrilaisen yhteistyön ja kansalaisliikkeen uudistaminen. Voittaja julkistetaan 29. kesäkuuta 2024 Kuhmossa.

Kulttuuripääkaupungin symboli Tsirk-lintu

Vuonna 2013 aloitettu Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki -ohjelma on Uralic Keskuksen lippulaivahanke, jonka tarkoituksena on nostaa tietoisuutta uralilaisista kansoista ja kielistä, vahvistaa kollektiivista suomalais-ugrilaista identiteettiä ja virkistää paikallista kestävää kehitystä eri puolilla suomalais-ugrilaista maailmaa.

Tähän mennessä suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimi on myönnetty kymmenelle kylälle tai kaupungille: udmurtialainen kylä Bygy vuonna 2014, setukaisten kylä Obinitsa v. 2015, unkarilainen kylä Iszkaszentgyörgy ja Veszprémin kaupunki v. 2016, karjalainen kylä Vuokkiniemi v. 2017, marilainen kylä Shorunzha v. 2019, marinkielinen kylä Mishkan Bashkortostanissa v. 2020, Abja-Paluoja Virossa Mulgimaan alueella v. 2021, udmurtialainen kylä Bayterek v. 2022 ja Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki Kuhmo 2023.

Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimi on auttanut kantajiaan nostamaan näkyvyyttään kansallisesti ja kansainvälisesti edistäen kestävää kulttuurimatkailua. Vieläkin merkittävämmin, suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin arvonimi on vahvistanut paikallisyhteisöjä ja tarjonnut uusia kehittämisen mahdollisuuksia. Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki on myös osoittautunut yhdeksi vakaimmista ja kestävimmistä kansainvälisistä suomalais-ugrilaisista aloitteista viime vuosikymmenen aikana.

Kylät ja kaupungit kaikkialla suomalais-ugrilaisessa maailmassa ovat tervetulleita osallistumaan Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin kilpailuun, pois lukien kansalliset pääkaupungit Suomessa, Virossa ja Unkarissa tai paikalliset pääkaupungit Venäjällä.

Vuoden 2025 kilpailun erityisteema on kansainvälisen suomalais-ugrilaisen yhteistyön, kulttuurivaihdon ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan uudistaminen suomalais-ugrilaisia kansoja kohdanneiden geopoliittisten muutosten aikana. Teema huomioi, että samaan aikaan aiempien suomalais-ugrilaisten kansalaisyhteiskunnan instituutioiden, kuten maailmankongressien, merkitys on vähentynyt. Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunki -ohjelman sihteeri odottaa hakijoiden tarjoavan ympäristöjä ja mahdollisuuksia ajattelevalle ja luovalle käsittelylle niistä tavoista, joilla suomalais-ugrilainen liike voi säilyä, kehittyä ja lopulta uudistua nykyisessä tilanteessa.

Tarvittavat aineistot Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki -kilpailua varten ovat saatavilla ohjelman verkkosivuilla osoitteessa www.uralic.org/projects/capitals/downloads. Hakemusten määräaika on 30. huhtikuuta 2024 ja kilpailun voittaja valitaan 29. kesäkuuta 2024 Suomessa Kuhmossa.