Suomalais-ugrilaisen yhteistyön laajennettava näkökulmaansa talouteen – ja tähdättävä korkeammalle

Taloudellisen näkökulman avulla on mahdollista lisätä suomalais-ugrilaisen yhteistyön vaikuttavuutta vähemmistökielten puhujien määrän negatiivisen kehityskulun kääntämiseksi. Suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä mukana olevien henkilöiden unelmana ja tavoitteena on kielten ja kulttuurien säilyminen ja elinvoima. Tavoitteeseen pääsemiseksi on yhteistyössä laajennettava näkökulmaa aikaisemmasta.

Epäedullinen kehityskulku kielten puhujien määrässä käännettävä

Kieli- ja kulttuurihankkeet kuten kielipesät ja musiikkitapahtumat ovat tarpeellisia ja erinomaisia keinoja elvyttää ja tukea kieliä ja kulttuureja. Suomalais-ugrilaisen liikkeen aktiivien on kuitenkin löydettävä keinot syvempään muutokseen. On oivallettava, että kielten ja kulttuurien säilyttämiseksi tarvitaan itseisarvollisten syiden lisäksi myös välineellisiä syitä.

Suomalais-ugrilaisilta alueilta on löydettävä ne heikot kohdat, jotka saavat vähemmistökansojen edustajat hylkäämään taustansa ja sulautumaan valtakulttuuriin. Vuosikymmeniä jatkunut ja yhä jatkuva trendi yhteiskunnassa on kaupungistuminen. Maaseudulla, missä suomalais-ugrilaisia vähemmistökieliä Venäjällä yleisimmin puhutaan, maatalouteen liittymättömät työpaikat ovat yhä harvemmassa. Tämän vuoksi nuoret lähtevät työnhakuun kaupunkeihin, vahvasti venäjänkieliseen ympäristöön. Samalla vähemmistökielten puhujien keski-ikä nousee.

Talous ja alueellinen kehitys mahdollisuus tavoitteiden toteuttamisessa

Suomalais-ugrilaisen yhteistyön suuri haaste on samaan aikaan edistää vähemmistökielten käyttömahdollisuuksia kaupungeissa ja kehittää maaseudun houkuttelevuutta. Nuorten pitämiseksi maaseudulla on pyrittävä vaikuttamaan maaseudun sosio-ekonomisiin olosuhteisiin. Suomalais-ugrilaisten järjestöjen ja aktiivien tulee ottaa talous entistä kiinteämmäksi osaksi tavoitelistaansa. Tavoitteena tulee olla työpaikkojen luominen maaseudulla, jotta suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alueet säilyvät elinvoimaisina.

Suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä laajemminkin on vältettävä ristiriitoja vähemmistöjen oikeuksien edistämisen ja kansallisuudeltaan venäläisen väestön intressien välillä. Pikemminkin on pyrittävä löytämään sekä vähemmistöjen että valtaväestön yhteisiä etuja.

Venäjän vähemmistöalueiden valtaväestö voisi yhdessä vähemmistön kanssa hyötyä alueensa suomalais-ugrilaisista yhteyksistä esimerkiksi Suomesta tulevien kansainvälisten investointien muodossa. Suomalais-ugrilaisuus voisi olla kilpailuetu kyseisille alueille ja niiden kaikille asukkaille. Suomalais-ugrilaiset alueet voisivat olla luonnollinen valinta, kun suomalaisyritykset miettivät sijoituskohteita investoinneilleen Venäjällä.

Karjala taloudellisten hankkeiden pilotiksi?

Suomesta katsoen luonnollisin ja potentiaalisin suomalais-ugrilainen yhteistyöalue taloudellisissa hankkeissa on Karjalan tasavalta. Karjalan päämies Aleksandr Hudilainen on Suomenkin mediassa toivonut tiiviimpää yhteistyötä Suomen kanssa ja suomalaisia investointeja Karjalaan.

Kiinnostus taloudelliselle yhteistyölle on jo olemassa Karjalassa. Karjala on suomalaisille erityinen alue juuri historiallisten, kielellisten ja kulttuuristen yhteyksien sekä lisäksi maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Tasavallalla onkin intressi korostaa kyseisiä seikkoja investoinneista kilpaillessaan.

Karjalan tasavaltaan investoivilla suomalaisyrityksillä pitäisi olla mahdollisuus osallistua vapaaehtoispohjalta karjalan kielen ja kulttuurin hankkeiden tukemiseen. Suomesta suuntautuva matkailu on myös suuri mahdollisuus Karjalalle. Matkailualalla luonnollisimmat asiakaspalvelijat suomalaisille turisteille ovatkin suomea ja karjalaa osaavat henkilöt. Matkailu voi siten luoda kysyntää myös karjalaa osaaville työntekijöille suomen ja karjalan kielten samankaltaisuuden ansiosta.

Suurissa tavoitteissa tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä

Taloudellisten hankkeiden saattaminen olennaiseksi osaksi suomalais-ugrilaista yhteistyötä ei onnistu pelkästään alan järjestöjen ja aktiivien voimin. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa paitsi yrityksiltä, Suomen ja suomalais-ugrilaisten alueiden johdolta, niin myös Venäjän federaation johdolta. Suomalais-ugrilaisen taloudellisen yhteistyön mahdollinen houkuttelevuus perustuu sen potentiaaliin edistää talouskasvua, parantaa valtioiden välisiä suhteita sekä vähentää Venäjän valtion vastuuta vähemmistöpolitiikasta vähemmistöjen kasvavan oma-aloitteisuuden ansiosta.

Suomalais-ugrilaisten kielten puhujien määrän epäedullisen kehityskulun kääntämiseksi tarvitaan konkreettisia toimia ja aikaisempaa monipuolisempia keinoja. Taloudellisen lähestymistavan avulla on mahdollista löytää yhteneviä etuja vähemmistöjen ja valtaväestön välillä ja vaikuttaa vähemmistökielten puhujien asuinseutujen sosio-ekonomiseen elinvoimaan. Ratkaisevana tekijänä on tahto, jota tulee ensin löytyä suomalais-ugrilaisen yhteistyön aktiiveilta.

Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry