Epäedullinen kehityskulku kielten puhujien määrässä käännettävä
Kieli- ja kulttuurihankkeet kuten kielipesät ja musiikkitapahtumat ovat tarpeellisia ja erinomaisia keinoja elvyttää ja tukea kieliä ja kulttuureja. Suomalais-ugrilaisen liikkeen aktiivien on kuitenkin löydettävä keinot syvempään muutokseen. On oivallettava, että kielten ja kulttuurien säilyttämiseksi tarvitaan itseisarvollisten syiden lisäksi myös välineellisiä syitä.
Suomalais-ugrilaisilta alueilta on löydettävä ne heikot kohdat, jotka saavat vähemmistökansojen edustajat hylkäämään taustansa ja sulautumaan valtakulttuuriin. Vuosikymmeniä jatkunut ja yhä jatkuva trendi yhteiskunnassa on kaupungistuminen. Maaseudulla, missä suomalais-ugrilaisia vähemmistökieliä Venäjällä yleisimmin puhutaan, maatalouteen liittymättömät työpaikat ovat yhä harvemmassa. Tämän vuoksi nuoret lähtevät työnhakuun kaupunkeihin, vahvasti venäjänkieliseen ympäristöön. Samalla vähemmistökielten puhujien keski-ikä nousee.
Talous ja alueellinen kehitys mahdollisuus tavoitteiden toteuttamisessa
Suomalais-ugrilaisen yhteistyön suuri haaste on samaan aikaan edistää vähemmistökielten käyttömahdollisuuksia kaupungeissa ja kehittää maaseudun houkuttelevuutta. Nuorten pitämiseksi maaseudulla on pyrittävä vaikuttamaan maaseudun sosio-ekonomisiin olosuhteisiin. Suomalais-ugrilaisten järjestöjen ja aktiivien tulee ottaa talous entistä kiinteämmäksi osaksi tavoitelistaansa. Tavoitteena tulee olla työpaikkojen luominen maaseudulla, jotta suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alueet säilyvät elinvoimaisina.
Suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä laajemminkin on vältettävä ristiriitoja vähemmistöjen oikeuksien edistämisen ja kansallisuudeltaan venäläisen väestön intressien välillä. Pikemminkin on pyrittävä löytämään sekä vähemmistöjen että valtaväestön yhteisiä etuja.
Venäjän vähemmistöalueiden valtaväestö voisi yhdessä vähemmistön kanssa hyötyä alueensa suomalais-ugrilaisista yhteyksistä esimerkiksi Suomesta tulevien kansainvälisten investointien muodossa. Suomalais-ugrilaisuus voisi olla kilpailuetu kyseisille alueille ja niiden kaikille asukkaille. Suomalais-ugrilaiset alueet voisivat olla luonnollinen valinta, kun suomalaisyritykset miettivät sijoituskohteita investoinneilleen Venäjällä.
Karjala taloudellisten hankkeiden pilotiksi?
Suomesta katsoen luonnollisin ja potentiaalisin suomalais-ugrilainen yhteistyöalue taloudellisissa hankkeissa on Karjalan tasavalta. Karjalan päämies Aleksandr Hudilainen on Suomenkin mediassa toivonut tiiviimpää yhteistyötä Suomen kanssa ja suomalaisia investointeja Karjalaan.
Kiinnostus taloudelliselle yhteistyölle on jo olemassa Karjalassa. Karjala on suomalaisille erityinen alue juuri historiallisten, kielellisten ja kulttuuristen yhteyksien sekä lisäksi maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Tasavallalla onkin intressi korostaa kyseisiä seikkoja investoinneista kilpaillessaan.
Karjalan tasavaltaan investoivilla suomalaisyrityksillä pitäisi olla mahdollisuus osallistua vapaaehtoispohjalta karjalan kielen ja kulttuurin hankkeiden tukemiseen. Suomesta suuntautuva matkailu on myös suuri mahdollisuus Karjalalle. Matkailualalla luonnollisimmat asiakaspalvelijat suomalaisille turisteille ovatkin suomea ja karjalaa osaavat henkilöt. Matkailu voi siten luoda kysyntää myös karjalaa osaaville työntekijöille suomen ja karjalan kielten samankaltaisuuden ansiosta.
Suurissa tavoitteissa tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä
Taloudellisten hankkeiden saattaminen olennaiseksi osaksi suomalais-ugrilaista yhteistyötä ei onnistu pelkästään alan järjestöjen ja aktiivien voimin. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa paitsi yrityksiltä, Suomen ja suomalais-ugrilaisten alueiden johdolta, niin myös Venäjän federaation johdolta. Suomalais-ugrilaisen taloudellisen yhteistyön mahdollinen houkuttelevuus perustuu sen potentiaaliin edistää talouskasvua, parantaa valtioiden välisiä suhteita sekä vähentää Venäjän valtion vastuuta vähemmistöpolitiikasta vähemmistöjen kasvavan oma-aloitteisuuden ansiosta.
Suomalais-ugrilaisten kielten puhujien määrän epäedullisen kehityskulun kääntämiseksi tarvitaan konkreettisia toimia ja aikaisempaa monipuolisempia keinoja. Taloudellisen lähestymistavan avulla on mahdollista löytää yhteneviä etuja vähemmistöjen ja valtaväestön välillä ja vaikuttaa vähemmistökielten puhujien asuinseutujen sosio-ekonomiseen elinvoimaan. Ratkaisevana tekijänä on tahto, jota tulee ensin löytyä suomalais-ugrilaisen yhteistyön aktiiveilta.
Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry
Tämä on melko kiinnostava kirjoitus. Tekstistä tuntuu kuitenkin henkivän hieman kateeton optimismi tai utopismi. Onko ehkä niin ettei kirjoittajalla ole täyttä kuvaa nyky-Venäjän ja sen suomalais-ugrilaisten alueiden olosuhteista?
VastaaPoistaTekstissä mnainittuihin väittämiin voi kommentoida mm. seuraavaa:
- suomalais-ugrilaisten kielten puhujien määrä vähenee nykyään myös maaseudulla. Pääsyitä tähän on omakielisen koulutuksen vähäisyys, median yksikielisyys (venäjänkielisyys), valtion rittämättömät tukitoimet ja suoranainen syrjintä.
- Jos tavoitteena on välttää ristiriitoja suomalais-ugrlaisen väestön oikeuksien ja valtaväestön intressien välillä niin miten voidaan tehdä yhtään mitään? Moniaalla Venäjällä nimittäin tulkitaan vähemmistöjen minkä tahansa oikeuksien vaatiminen enemmistön vastaiseksi. Olisi kuitenkin ymmärrettävä, että vähemmistöjen positiiviset oikeudet kuuluvat demokratiaan. Ei ristiriitoja siis pidä pelätä.
- Suomalaiset yritykset tekevät investointeja taloudellisten laskelmien mukaan, eivävtkä idelogisten tai kulttuuristen sympatioiden mukaan. Miten ihmeessä suomalaiset yritykset siis saadaan sijoittamaan rahaa suomalais-ugrilaisille alueille?
- Venäjällä suomalais-ugrilaisuutta ei ymmärretä mahdollisena kilpailuetuna, vaan alempana "vierasheimoisuutena", joka tulee jos mahdollista juuria pois. Tämä toki jonkinlainen yleistys, mutta vastaa pääosin todellista asiantilaa, ikävä kyllä.
- Millä tavoin matkailua voitaisiin lisätä Venäjän suomalais-ugrilaisille alueille, kun näiden alueiden johto sen paremmin kuin Moskova, eivät ylipäänsä erityisesti tue Venäjällä suuntautuvaa turismia, vaan usein päinvastoin pyrkivät esim. lainsäädännöllä hankaloittamaan turistien liikkumista?
Kiitos kommenteistasi, Viimeinen merjalainen.
PoistaKirjoitukseni on tarkoitettu keskustelunavaukseksi. Myönnän olevani kokematon ja tuore kasvo suomalais-ugrilaisessa järjestötoiminnassa. Olen kuitenkin nähnyt suomalais-ugrilaisten kansojen asuinalueita Venäjällä ja tunnen jonkin verran myös Venäjän politiikkaa. Kirjoitukseni ei ollut realistinen kuvaus nykyhetkestä vaan tavoite, jonka puolesta haluan itse järjestötoiminnassa työskennellä.
Suomalaiset yritykset tosiaan tekevät investointeja taloudellisten laskelmien mukaan. Onkin Karjalan tasavallan viranomaisten haaste tehdä alueensa houkuttelevaksi suomalaisyrityksille. Sijoituskohteen valintaan vaikuttavat investointiympäristön ohella myös mielikuvat. Onko Karjalalla parempaa keinoa luoda alueestaan positiivinen mielikuva Suomessa kuin korostamalla meitä yhdistäviä tekijöitä?
Mielikuvien ja markkinoinnin merkitys liiketoiminnassa tulee hyvin esille Taloussanomissa 27.8. julkaistussa jutussa "Google toivoisi Suomelta enemmän omakehua". Siinä Googlen Suomen-maajohtaja Anni Ronkainen kertoo, että Suomen on markkinoitava itseään paremmin ulkomaisten sijoitusten houkuttelemiseksi Suomeen. Hänen mukaansa Suomi on monessa mielessä hyvä sijoituskohde ulkomaisille yhtiöille, mutta markkinoinnissa epäonnistutaan verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, joka sijoitusympäristönä on hyvin samankaltainen Suomen kanssa.
Suomalais-ugrilainen yhteistyö on monimutkainen yhtälö. Esittämääni yhteistyömallin toteutettavuuteen vaikuttaa lisäksi myös Venäjän sisäinen keskusta-periferia-jännite. Itse näen yhteistyössä kuitenkin paljon potentiaalia ja myös sopivasti esiin pilkottavia eri toimijoiden yhteisiä intressejä. Järjestöaktiivien on saatava koottua niistä toimiva palapeli, jota voi realistisesti alkaa toteuttaa.