Vierailu Ugrin paikassa

Lumi verhoaa pienen kylän maisemaa. Yhdessä kylänraitin talossa vieraille tarjoillaan tykmatšen šyd -keittoa[1] ja perepetš-piirakoita[2]. Keskustelu soljuu venäjän kielellä talon tataari-isännän ja udmurttiemännän kanssa.  

Nyt ei olla Volgan mutkassa, vaan Sippolan kylässä Kymenlaaksossa. Sukukansojen ystävät ry vieraili joulun alla Ugrin paikassa. Kyseessä on Svetlana ja Eduard Khakimovin keväällä 2014 perustama suomalais-ugrilainen kulttuurikeskus. Khakimovit ovat lähtöisin Udmurtian tasavallasta. 

Ugrin paikan on tarkoitus toimia suomalais-ugrilaisista kulttuureista kiinnostuneiden kohtaamispaikkana. Khakimovit tekevät arvokasta ruohonjuuritason työtä tutustuttaen paikallisia suomalais-ugrilaisiin kulttuureihin erilaisten tapahtumien kautta. He kutsuvat myös vieraita Venäjän suomalais-ugrilaisilta alueilta muun muassa vetämään erilaisia työpajoja.

Vuosi 2014 on lähtenyt tapahtumarikkaasti käyntiin Ugrin paikassa. On järjestetty useampia udmurtteihin liittyviä kulttuuritapahtumia. Khakimovit ovat myös tehneet monia kouluvierailuja lähialueen oppilaitoksissa kertoen udmurteista. Venäjältä on vieraillut niin yksittäisiä henkilöitä kuin ryhmiä. Ruokakurssia on ollut vetämässä tunnettu udmurttikokki ja esiintymässä niin taiteilijoita kuin muusikoitakin. Udmurtialaisille opiskelijaryhmille on järjestetty esimerkiksi journalistiikan kurssi ja seminaari koulutuksesta Suomessa. Tulevaisuudessa Khakimovien tarkoitus on laajentaa tapahtumia udmurteista myös muihin suomalais-ugrilaisiin kansoihin. 

 

Sippola sijaitsee Kouvolan ja Kotkan välimaastossa. Kouvolasta matkaa on noin 30 kilometriä ja Kotkasta noin 45 kilometriä. Kylä on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, koska siellä maantiehen tukeutunut kylärakenne on säilynyt hyvin. Kylän maamerkkejä ovat 1600-luvulla perustettu kartano ja 1800-luvun lopulla rakennettu uusgoottilainen tiilikirkko. 

Ugrin paikka sijoittuu Sippolan kylän keskustaan entisen Pub Wilhelmiinan taloon. Tiloissa on hyvät mahdollisuudet järjestää esimerkiksi kokouksia ja erilaisia tapahtumia. Talossa on myös erilliset majoitustilat vieraille. Majoituspaikkoja on yhteensä 12 henkilölle. Sauna lämpiää vieraille ja aamiainen kuuluu majoitukseen.

Sukukansojen ystävät ry suosittelee lämpimästi Ugrin paikkaa lähimatkailukohteena. Kiitos Khakimovien perheelle vieraanvaraisuudesta ja onnea tulevaan toimintaan!

Khakimovien perhe, Iljaš (vas.), Svetlana, Sabina ja Eduard, Sippolan joulumyyjäisissä.

Teksti ja kuvat: Kirsi Hafeez

   
Lue Ugrin paikasta muualla internetissä:
 

Artikkeli Kouvolan sanomissa 21.5.2014

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2014/05/21/Sippolaan+avattiin+kulttuurikeskus+Ugrin+paikka/2014217401767/4

Blogikirjoitus 19.10.2014:

http://kotonakaikkialla.blogspot.fi/2014/10/ugrin-paikka-ja-udmurtialaista-ruokaa.html

Tietoa majoituksesta:

http://www.booking.com/hotel/fi/guest-house-ugrin-paikka.fi.html?aid=357010;label=gog235jc-hotel-XX-fi-guestNhouseNugrinNpaikka-unspec-fi-com-L%3Afi-V%3A0CCIQFjAA-O%3Aunk-B%3Aunk-N%3AXX-S%3Abo;sid=9dd207418ee988053bc3a4d34ce93b3a;dcid=4;dist=0;type=total&

---

[1] Udmurtialainen keitto, joka sisältää vihanneksia, lihaa ja pastaa.

[2] Karjalanpiirakoita muistuttavat piirakat Udmurtiasta. Täytteenä voi olla niin vihanneksia, sieniä kuin lihaakin.

Obinitsa on vuoden 2015 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki

Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki on MAFUN:n (Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto) vuonna 2013 aloittama projekti, jonka tarkoituksena on vahvistaa suomalais-ugrilaista identiteettiä, lisätä tietoisuutta suomalais-ugrilaisista kansoista ja kielistä sekä elvyttää paikallista kulttuurista, ekonomista ja sosiaalista kehitystä. Vuoden 2014 kulttuuripääkaupunki oli Bygyn kylä Udmurtiassa. Bygyn tapahtumista voi lukea täältä. Vuoden 2014 kilpailussa finalisteiksi selvisivät Obinitsa, Veszprémin kaupunki Unkarista sekä Vuokkiniemen kylä Karjalan tasavallasta. Elokuussa 2014 Helsingissä pidetyssä finaalissa MAFUNin nimittämä kansainvälinen tuomaristo valitsi vuoden 2015 kulttuuripääkaupungiksi Obinitsan. Lokakuussa Bygyssä järjestetyssä sukukansapäivän juhlassa Obinitsan delegaatio vastaanotti Bygyltä kulttuuripääkaupungin symbolin, lintuveistoksen.

07.01. järjestettiin Obinitsassa, Setomaalla vuoden 2015 suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin avajaiset. Tapahtuma osui setokaisten joulun (setoksi: talsipühä') kanssa samalle päivälle, joten päivä oli kaikin puolin juhlallinen. Avajaiset järjestettiin Obinitsan entisessä koulussa, nykyisessä kyläkeskuksessa. Juhlasali oli täynnä aina ovelle asti ja satojen vieraiden joukossa oli runsaasti setokaisten punavalkeita kansallispukuja, jotka värittivät yleisöä.

Avajaisten pääohjelmana olivat eri tahojen puheet. Setokaisten seremoniallinen johtaja ülembsootska toivotti vieraat tervetulleiksi, jonka jälkeen puhuivat järjestäjien ja setokaisten järjestöjen edustajat. Jopa Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves oli kutsuvieraiden joukossa ja hän piti puheen, antaen tunnustusta setokaisille heidän kulttuurinsa ja omaperäisyytensä säilyttämisestä. Myös Viron sisäministeri sekä Viron parlamentin (Riigikogu) suomalais-ugrilaisen ystävyysryhmän edustaja tervehtivät juhlayleisöä, ja myös Suomen suurlähetystö oli lähettänyt tervehdyksensä tilaisuuteen. MAFUN:n (suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto) edustajat, puheenjohtaja Sampsa Holopainen sekä Oliver Loode pitivät myös puheet, niin kuin edellisen kulttuuripääkaupungin Bygyn sekä Vuokkiniemen edustajatkin. Puheiden välissä oli kulttuuriohjelmaksi jouluun liittyviä tapoja ja lauluja. Puheiden jälkeen nautittiin perinteisistä ruoista ja muiden vieraiden seurasta laulujen säestyksellä. Suurin osa puheista oli viroksi, mutta myös seton kieltä kuultiin.

Setomaalla järjestetään vuoden aikana yli 35 eri tapahtumaa. Suurimmat tapahtumat ovat juhannuksen jälkeinen Seto Folk sekä elokuun alun Setomaan kuningaskunnan päivä, joka on kulttuuripääkaupunkivuoden päätapahtuma. Obinitsa sijaitsee Kaakkois-Virossa, kolmen ja puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta, mutta paikalle pääsee bussilla Võrusta.

Patrick O'Rourke & Sampsa Holopainen

Muualla verkossa:

www.obinitsa.net- – Kulttuuripääkaupungin kotisivut

www.youtube.com/user/obinitsa2015/ Obinitsan Youtube-kanava, sisältää myös videon avajaisista

Kirjoitus pohjautuu Taivaannaula-järjestön nettisivulla julkaistuun kirjoitukseen

Suomalais-ugrilaiset järjestöt YK:n alkuperäiskansa-asioiden pysyvän foorumin istunnossa

Osallistuin YK:n päämajassa New Yorkissa 12.–23.5. 2014 järjestettävään alkuperäiskansa-asioiden pysyvän foorumin istuntoon torstaina 15.5. ja perjantaina 16.5. Sukukansojen Ystävät ry.:n ja MAFUNin (Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto) edustajana. Vaikka osallistuin tähän pitkäkestoiseen tapahtumaan vain muutamana päivänä, ehdin tuona aikana solmia järjestöillemme muutamia uusia kontakteja ja ennen kaikkea saada kuvan foorumin työskentelystä ja maailman alkuperäiskansojen ongelmista. Suomalais-ugrilaisista yhteistyökumppaneistamme läsnä olivat myös Aleksei Tsykarev ja Alina Tshuburova Nuori Karjala -järjestöstä ja Oliver Loode virolaisista U-Pööre- ja Uralic Foundation -järjestöistä. Loode on tällä hetkellä yksi pysyvän foorumin asiantuntijajäsenistä, Tsykarev puolestaan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijamekanismin jäsen.

Mikä on siis tämä alkuperäiskansa-asioiden pysyvä foorumi? Kyseessä on vuonna 2002 ensimmäistä kertaa kokoontunut YK:n elin, sosiaali- ja talousneuvoston neuvoa antava elin, jonka tehtävänä on keskustella asioita, jotka koskevat maailman alkuperäiskansojen taloudellista ja sosiaalista kehitystä, kulttuuria, ympäristöä, koulutusta, terveyttä ja ihmisoikeuksia. Foorumi koostuu 16 valtioiden ja alkuperäiskansajärjestöjen nimittämästä asiantuntijajäsenestä. Vuosittain foorumi pitää YK:n päämajassa New Yorkissa kahden viikon istunnon, johon osallistuu alkuperäiskansojen sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Nyt oli kyseessä foorumin 13. istunto. Foorumin virallisilta sivuilta voi lukea lisää sen taustasta ja toiminnasta.

Foorumi koostuu yleisistunnoista ja sivutapahtumista. Yleisistunnot ovat virallisemman luontoisia ja koostuvat raporteista ja puheenvuoroista. Sivutapahtumien puitteissa voivat alkuperäiskansat ja niiden järjestöt vapaamuotoisemmin esitellä toimintaansa ja ideoitansa. Foorumin tapa toimia oli aika paljon toimivampi kuin suomalais-ugrilaisten maailmankongressien epäjärjestelmälliset ja monologimaiset yleisistunnot. Tässä foorumin istunnossa kuultiin myös todella kriittisiä puheenvuoroja ja varsin vahvasti tuotiin esiin monien alkuperäiskansojen huono tilanne. Hyvin ajankohtainen aihe foorumilla oli Krimin tataarien tilanne (tataareilla on Krimillä alkuperäiskansan status).

Kun tätä tapahtumaa vertaa esimerkiksi Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin vuonna 2012, on ero huomattava. Suomalais-ugrilaiset yhteistapahtumat ovat liian usein pelkkää hymistelyä, jossa todelliset ja ajankohtaiset ongelmat jäävät taka-alalle. Toisaalta myös foorumin yleisistunnoissa kuultiin monenlaisia näkemyksiä esimerkiksi valtioiden taholta, eivätkä kaikki varmastikaan olleet todenmukaisia kuvauksia alkuperäiskansojen tilanteista.

Suomalais-ugrilaiset järjestöt MAFUN, Sukukansojen ystävät, Uralic Foundation järjestivät yhdessä Asian Indigenous Peoples' Pact (AIPP) -kattojärjestön kanssa sivutapahtuman Indigenous Villages of Culture. Tapahtuman ideana oli esitellä toimivia esimerkkejä projekteista, joissa kulttuuria sovelletaan kehittämään alkuperäiskansojen elinoloja maaseudulla. Yksi tällainen projekti, jota tapahtumassa esiteltiin, oli MAFUNin hallinnoima Suomalais-ugrilaisen maailman kulttuuripääkaupunki -hanke. Kyseisestä hankkeesta on tässä blogissa kirjoitettu useita kertoja, mutta totean lyhyesti että kyseessä on hanke, jossa Euroopan kulttuuripääkaupunki- hankkeen mallin mukaisesti valitaan kylien ja pienempien kaupunkien keskuudesta joka vuodeksi suomalais-ugrilaiselle maailmalle ”pääkaupunki”, joka voi sitten tämän tittelin turvin vuoden ajan kehittää kulttuuri- ja kielioloja aluellaan ja olla suomalais-ugrilaisen maailman kulttuurillinen keskus. Suomalais-ugrilaisen projektiesimerkkimme ohella myös AIPP:tä edustanut Sumshot Khular kertoi Intiassa ja Myanmarissa elävän naga-alkuperäiskansan kyläkulttuurista ja -tapahtumista.

Tapahtumassa oli ihan mukavasti yleisöä, joka osallistui myös keskusteluun aktiivisesti. Vaikka valmiita projekti-ideoita ei tapahtumastamme välttämättä syntynytkään, kylvettiin sen aikana varmasti siemeniä tulevia yhteisiä projekteja ja yhteistyömahdollisuuksia varten. Yksi tapahtumassa esitetty idea koski suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunki-idean soveltamista globaalina alkuperäiskansaprojektina.

Myös Pohjoismaiden saamelaiset olivat runsaslukuisesti edustettuina foorumilla, mutta harmillisesti saamelaisilla oli oma sivutapahtumansa juuri samaan aikaan kuin MAFUNin tapahtuma pidettiin ja siksi saamelaisilla oli vain vähäinen edustus oman tapahtumamme yleisössä. Tämä oli MAFUNin kannalta harmillista, sillä tiiviimpiä kontakteja eri saamelaisjärjestöihin on yritetty solmia viime aikoina.

Osallistuin myös maorien, Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, järjestämään sivutapahtumaan jonka aiheena oli kielenelvytys. Maorit ovat viime vuosikymmeninä tulleet tunnetuiksi todellisina vähemmistökielten elvyttämisen pioneereina, joiden kehittämiä metodeja on sovellettu menestyksekkäästi myös muualla (esimerkiksi maorien kuuluisa kielipesä-metodi on osoittautunut menestyksekkääksi myös inarinsaamelaisten parissa). Myös tässä tapahtumassa maorit osoittautuivat maineensa veroisiksi. Suuren painon tapahtumassa saivat sähköiset oppimateriaalit, joita maorit ovat tehneet paljon sekä itselleen että havaijin kielelle. Lisäksi esiteltiin mahdollisuutta opiskella kielenelvytystä AUT-yliopistossa. Paikalla oli asiantuntijoita Kansainvälisestä kielenelvytyskeskuksesta (International Centre for Language revitalization) ja Aucklandin teknisestä yliopistosta. Maoriaktivisteilla on nykyään käytössään laajat elektroniset kieli- ja oppimateriaaliaineistot. Samankaltaista työtä vähemmistökielisten aineistojen digitoimiseksi ja oppimateriaalien luomiseksi on tehty viime aikoina myös muun muassa Suomessa ja Norjassa, ja mielestäni olisikin mielenkiintoista luoda enemmän yhteyksiä kielentutkijoiden ja kieliaktivistien välillä Uudessa-Seelannissa, Pohjoismaissa ja muualla.

Maorien sivutapahtumaan sisältyi hieno maorinkielinen musiikki- ja tanssiesitys.

Yleisesti ottaen osallistuminen foorumille oli hyödyllinen ja erittäin mielenkiintoinen kokemus. Uusia kontakteja syntyi jonkin verran, ja ennen kaikkea pääsin käytännössä näkemään alkuperäiskansojen parissa YK:ssa tehtävää työtä ja tutustumaan eri alueiden alkuperäiskansojen tilanteisiin ja ongelmiin. Nyt pystyn paremmin hahmottamaan myös suomalais-ugrilaisten vähemmistö- ja alkuperäiskansojen tilanteen ja ongelmat globaalissa kentässä. Toivottavasti myös muiden alkuperäiskansojen edustajat tietävät taas vähän enemmän suomalais-ugrilaisten kansojen tilanteesta. Toivottavasti New Yorkissa saaduista kokemuksista tulee olemaan hyötyä Sukukansojen ystävien ja MAFUNin tulevalle toiminnalle, ja toivottavasti järjestömme pääsevät tulevinakin vuosina ottamaan osaa YK:n alkuperäiskansatapahtumiin.

Sampsa Holopainen

Kulttuuripääkaupunkivuosi avattiin Udmurtian Bygyssä

Bygyn kylän suuri vuosi sai hyytävän alun 28.1., kun suomalais-ugrilaisen maailman kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisia vietettiin 34 asteen pakkasessa. Udmurtiasta sekä lähialueilta kokoontui udmurtteja sekä mareja ja komipermjakkeja kylmyydestä huolimatta  Bygyn kulttuuritaloon juhlapäivän viettoon yhteensä yli kolmesataa henkeä. Bygyn sivulta Vkontaktesta löytyy avajaisjuhlista seuraavia lukuja: osallistujia 322; esiintyneitä musiikki-, laulu- ja tanssiryhmiä 21; perepetsien, tabanien ja piirakoiden leipomiseen käytetty jauhoja 51 kiloa; perinteistä pontikalla terästettävää vars'-juomaa keitetty 48 litraa. Bygyn alle 700 asukkaasta osallistunut valmisteluihin 246 henkeä.

Vieraat otettiin jo tiellä ja porteilla vastaan lauluin, tanssein, piirakoin ja kuumin juomin. Udmurtia ja Bygy tarjosi parastaan, oli mummoja, mutta myös lapsia ja nuoria, kaikenikäisiä udmurttia puhuvia juhlavieraita, kulttuuritalon edessä leivinuuni, jossa erilaisent piirakat, perepetsit ja tabanit paistuivat kirpeässä pakkassäässä. Sisällä talossa erilaisia käsityö- ja kulttuurinäytöksiä, ja lopulta kaikkien 21 tanssi-, laulu- ja musiikkiryhmän esiintymiset, tietysti arvovieraiden puheineen. Menoon tottumatonta moinen kavalkadi olisi jo saattanut väsyttää, mutta kaikki paikalliset joiden kanssa puhuin olivat poikkeuksetta tyytyväisiä ja iloisia sitä, että niinkin monet olivat tulleet paikalle. Päivää pidettiin hyvänä avauksena kulttuuripääkaupunkivuodelle, ja tämä tuntui jälkeenpäin lehtijuttuja avajaisista lukiessa olevan myös mediassa yleinen mielipide.

Hyvä alku se olikin. Mutta paljon on vielä työtä edessä ennen kuin vuoteen voi olla kokonaisuudessaan tyytyväinen. Sympaattisuuden kotikutoisuuden kääntöpuolena on se, ettei bygyläisillä ole juurikaan kokemusta sellaisesta järjestämisestä, mikä nykyaikaisiin, hyvin toimiviin ja näkyviin tapahtumiin kuuluu. Kutsut avajaisiin saapuivat vasta kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, lehdistötilaisuus improvisoitiin paikan päällä, pyöreän pöydän keskustelu kylämatkailun kehittämisestä muuttuikin monologiksi. Onneksi tällaistenkin käytännön järjestelyjen sujumiseen voi tulevaisuudessa luottaa, sillä vielä vuodenvaihteessa hieman auki ollut ja vaihdellut päätoimikunnan kokoonpano on nyt vakiintunut, ja avajaisia seuranneena työpäivänä käytiin yhdessä kaikkien toimijoiden kesken hyvin menneet asiat ja ne, missä vielä oli parannettavaa, samoin kuin vuoden tapahtumien päivämäärät ja vastuuhenkilöt. Udmurteille oli selvästi tärkeää myös se, että me suomalaiset ja virolaiset olemme kiinnostuneita ja mukana kulttuuripääkaupunkivuodessa. Ja niin tietysti kuuluukin olla, tämä MAFUN:in projektin ideahan lähti alunperin Virosta ja ensimmäinen voittaja valittiin MAFUN:in kongressissa Helsingissä.

Eli kysymykseen siitä, miten kulttuuripääkaupunkivuosi on lähtenyt käyntiin ja onnistuuko se sanoisin vastaukseksi kyllä. Bygyläisten, kulttuuritalon, koulun, hallinnon ja tavallisten kyläläisten kanssa vuotta on rakentamassa Sharkanin piiri, johon siis Bygyn kyläkin kuuluu, sen hallinto, lähikylien toimeliaat kulttuurityöntekijät ja yrittäjät, sekä Udmurtian tasavallan hallintoa ja aktiivisia kansalaisia, esimerkiksi MAFUN:in udmurtialaisen jäsenjärjestön Shundyn entisiä ja nykyisiä toimijoita. Koko projektia voisi hyvin pitää jo nyt onnistuneena, sillä tietoisuus hankkeesta leviää Udmurtiassa ja Venäjällä, ja monet ovat valmiita näkemään vaivaa yhteisen hyvän eteen. Ja tärkeitä eivät ole vain tapahtumat, ja turistit, joita paljon kovasti odotetaan, ja joita jo uudenvuodenpyhinä satamäärin kävikin. Ensiarvoisen tärkeää on se, että pienenkin kylän asukkaat voivat tuntea olevansa osa jotain tärkeää ja toimia yhdessä sen eteen, että heillä jotain ainutlaatuista mitä kannattaa näyttää, että tasavallan hallinto on luvannut päällystää viimeisenkin vajaan kymmenen kilometrin soratien pätkän Bygyn kylään asti, että jo kevään aikana bygyläiset saanevat nauttia nopeasta langattomasta nettiyhteydestä kylässään. Konkreettisia asioita, joiden voi sanoa nostavan elintasoa.

Avajaisten lisäksi tähän mennessä on Bygyssä on vietetty 24.2.-1.3 laskiaista, udmurtiksi voiviikko eli Вӧй Арня. Maaliskuun loppupuolella taas olivat unkarilaiset päivät unkarilaisine vierailijoineen sekä Bygyssä että Izhevskissä.

Tässä vielä pari tärppiä vuoden tapahtumista.
Lida-muorin työpajat, joka kuun kolmas lauantai. Käsitöitä, ruoanlaittoa, tansseja, säilöntää ja muuta paikalliseen malliin.

Kylän juhlapäivä 8.6. Helluntaipäivänä on luvassa kuljaamista kylällä, laulua ja tanssia, kun vuotuista juhlaa viettämään saapuvat myös entiset kylän asukkaat, heidän lapsensa ja vieraat lähikylistä. Yhteistä juhlaa ja perinteitä parhaimmillaan.

Ruokafestarit 18.-19.7. Ainakin Virosta asti on tulossa erikoisruokien mestareita suomalais-ugrilaisen ruoan festivaaleille. Toivottavasti myös Suomesta. Perinneruokien lisäksi tarjolla myös hengenravintoa, musiikkia ja muuta kulttuuria.

Sukukansapäivä 18.10. päättää isompien tapahtumien kauden, mutta senkin jälkeen erilaista ohjelmaa on Bygyssä, vuoden loppuun asti.

Kannattaa myös käydä sosiaalisessa mediassa katsomassa miltä Bygyssä näyttää. Kuvia ja tietoa tapahtumista löytyy Facebookista Finno-Ugric Capitals of Culture, sekä Vkontaktesta Быгы - культурная столица финно-угорского мира.

Bygyyn ei ole vaikea matkustaa, sekä Pietarista että Moskovasta on Udmurtian pääkaupunkiin Izhevskiin suora junayhteys, ja sieltä Sharkanin piirikeskukseen useita linja-autovuoroja, samoin kuin Sharkanista jo lähellä olevaan Bygyn kylään. Toinen vaihtoehto on lähteä pakettimatkalle, niitä kesän mittaan Udmurtiaan tekevät ainakin Suomi-Venäjä-seura kesäkuun lopussa, ja matkatoimisto Niikon matkat kesä-, elo- ja syyskuussa.

9.3.2014 avattiin Helsingissä kisa vuoden 2015 kulttuuripääkaupungin tittelistä! Viime vuonna ehdokkaita oli Venäjältä ja Virosta, tänä vuonna toivottavasti myös Suomesta, Unkarista ja Saamenmaalta. Suomalais-ugrilaisen maailman kulttuuripääkaupungit on MAFUN:in, eli suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liiton hanke, jonka ensimmäiseksi kulttuuripääkaupungiksi valittiin elokuussa 2013 Udmurtian Bygyn kylä. Hanketta johtaa virolainen Oliver Loode (U-Pööre, Fenno-Ugria) ja itse Bygyn kulttuuripääkaupunkivuoden toiminnanjohtaja on udmurtti Julia Nikitina, Bygyn naapurikylästä kotoisin oleva Izhevskissä asuva Udmurtian nuorisoparlamentin jäsen ja Shundy-nuorisojärjestön entinen puheenjohtaja.

Simo Kantele

Sihteeri, Sukukansojen ystävät ry.

Vuoden 2014 Suomalais-ugrilaisen maailman kulttuuripääkaupunkihankkeen yhteyshenkilö

Tältä näyttää vuoden 2014 Suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin ohjelma: kirjallisuutta, sarjakuvia, maaseutumatkailua, juhlia ja festivaaleja, Lida-muorin työpajoja, suomalais-ugrilaisia kulttuuripäiviä...