Vierailuja:

torstai 28. marraskuuta 2013

Sukukansapäivänä tutustuttiin matkailuun suomalais-ugrilaisilla alueilla



Sukukansapäivän aiheena tänä vuonna oli matkailu suomalais-ugrilaisilla alueilla. Tapahtuman tavoitteena oli antaa näkemystä suomalais-ugrilaisten alueiden brändäyksestä ja vetovoimatekijöistä matkailun näkökulmasta. Helsingin Musiikkitalon Organo-salissa 19. lokakuuta pidetyn tapahtuman järjestäjinä olivat Karjalan Sivistysseura ja Sukukansojen ystävät. Matkailutapahtumaa edelsi M. A. Castrénin Seuran yhteistyökumppaniensa kanssa järjestämä paneelikeskustelu Katoavatko laulut tundralta – kielten ja lajien uhanalaisuus.

Tapahtuma oli looginen jatko Sukukansojen ystävien toteuttamalle työlle. Viime vuonna järjestö järjesti muotoilua eri suomalais-ugrilaisilta alueilta esitelleen Finno-Ugric Design Dayn. Sukukansojen ystävät on halunnut olla voimakkaasti popularisoimassa suomalais-ugrilaisia aiheita Suomessa. Matkailulla on suuri potentiaali popularisoida aihetta lisää ja tuoda aihetta lähemmäksi suomalaisia.

Matkailulla voi olla myös suurempikin arvo suomalais-ugrilaiselle maailmalle. Sillä on potentiaalia tarjota suomalais-ugrilaisille vähemmistökielille toivoa uudesta elpymisestä. Suomalais-ugrilaisen alan toimijoiden tuleekin löytää uusia kannustimia säilyttää ja elvyttää kieliä.

Maailmalta löytyy menestystarinoita vähemmistökielen- ja kulttuurin käytössä. Wales on onnistunut kymrin kielen ja perinteisen walesiläisen kulttuurin avulla erottumaan positiivisesti Britannian englanninkielisistä alueista. Nyt heräävä kysymys onkin, voiko vastaavia menestystarinoita syntyä suomalais-ugrilaiseen maailmaan.

Kuva: Eliza Rask



Sukukansapäivänä tutustuttiin matkailuun suomalais-ugrilaisilla alueilla

Paikan markkinointiin erikoistuneen konsulttiyhtiön seniorikonsultti Ilkka Vaura kertoi aiheen pohjustukseksi paikan markkinoinnista ilmiönä. Vauran mukaan paikan markkinointia on ollut aina, vaikka se Suomessa ja muualla onkin erikoisalana nuori.

Paikan markkinoinnin avulla on läpi historian houkuteltu ihmisiä muualle. Paikat kilpailevat keskenään niin investoinneista, yrityksistä, asukkaista, osaajista kuin matkailijoistakin. Paikan markkinoinnin ideana on, että alueesta nostetaan esiin strategisesti ainutlaatuisia ja erottavia asioita.

Paikan brändi on markkinoijan lupaus kuluttajalle. Mainetta ei rakenneta, vaan se ansaitaan. Brändin luomiseen tarvitaan tutkimusta ja analyysiä alueen erityislaatuisuuden ja vahvuuksien ymmärtämiseksi. Brändityö on olemassa olevien vahvuuksien kirkastamista ja siihen liittyvien kiteytysten ja viestien määrittelyä. Kiteytyksien pohjalta luodaan brändin ydinlupaus ja lopulta ydinlupaus rikastutetaan. Tuloksia tuottavassa markkinoinnissa 80 prosenttia on tunnetta ja vain 20 prosenttia faktaa.

Kuva: Eliza Rask



Saamelaisen porotilan valtti on aitous

Matkailusta Saamelaisalueella kertoi inarinsaamelaisen poromiehen Petri Mattuksen vaimo Kirsi Ukkonen. Ukkonen kertoi Mattuksen kasvaneen porosaamelaiseen perheeseen, jossa porotila siirtyi myöhemmin isältä pojalle.

Mattuksen porotilan periaatteena on, että mitään ei tehdä mitä ei tehtäisi ilman matkailua. Tila pyrkii profiloitumaan kaikin puolin aitona porotilana, jossa myös saamelaisuus on aitoa. Ukkonen nostikin aidon saamelaisuuden esille kilpailuetuna ja toivoi, että sen käyttömahdollisuuksia voitaisiin edistää luomalla oma tuotemerkki aidoille Sámi duódji –tuotteille. 

Kuva: Eliza Rask



Veskelyksen kylä panostaa karjalan kieleen

Karjalan tasavallan Suojärven piirissä sijaitsevan Veskelyksen kylän johtaja Irina Pogrebovskaja totesi karjalaisuuden olevan kylänsä brändin erottamaton osa. Veskelyksessä on aina asunut karjalaisia, joita on nykyisin 60 prosenttia kylän asukkaista. Heistä valtaosa osaa Pogrebovskajan mukaan karjalan kieltä.

Veskelys panostaa karjalan kieleen järjestämällä karjalan opetusta koulussa. Osaksi kylän päiväkotia on perustettu kielipesä, jossa lapset oppivat karjalaa jo varhaisessa iässä. Pogrebovskajan mukaan perusta karjalan opetukselle on vahva, sillä lapset oppivat mielellään kieltä ja kaikilta vanhemmilta on tullut tukea sille.

Matkailun kannalta Veskelyksen tärkein pääoma ovat ihmiset. Tulijoilla on mahdollisuus kuulla karjalan kieltä niin mummojen perinteisinä lauluina ja itkuvirsinä kuin nuorten uudempien versioiden muodossa.

Veskelys haluaa panostaa matkailussaan kielen ohella myös ympäristö- ja kulttuurimatkailuun. Tärkeintä Irina Pogrebovskajan mukaan on panostaa aitoihin asioihin. Alueen esillä pidettävien vahvuuksien tarkoituksena on houkutella kylään matkailijoiden lisäksi myös asukkaita. Kyseessä on kilpailu muiden alueiden kanssa.

Kuva: Eliza Rask



Omaleimaisuus ja luonnonläheisyys suomalais-ugrilaisten alueiden kilpailuvaltteina

Matkailuyrittäjä Petri Niikko on yhtiönsä Niikon matkojen kautta järjestänyt matkoja Vienan Karjalaan, Udmurtiaan ja Marinmaalle. Karjalan hän sanoo olevan erityinen kohde suomalaisille. Tämä näkyy Niikon mukaan siinä, että matkailuinfrastruktuurin puutteesta huolimatta Karjalassa oli paljon suomalaisia matkailijoita jo 1990-luvulla.

Marinmaan ja Udmurtian viehätyksen Niikko sanoo perustuvan siihen, että marit ja udmurtit ovat Euroopan viimeisiä luonnonkansoja. Luonnonuskonto elää ja voi hyvin Marinmaalla rukouksien ja uhrilehtojen muodossa. Marinmaalla järjestetään myös uskonnollisia juhlia, joihin osallistuu enemmän kävijöitä kuin Suomessa kirkkojen jumalanpalveluksiin.

Marinmaan ja Udmurtian matkoissa osana viehätystä ovat legendaariset junamatkat Volgalle. Petri Niikko on huomannut matkailijoiden arvostaneen myös hyvää ruokaa, musiikkia, tanssia, kyläjuhlia, museoita sekä perinteisten vaatteiden symboliikkaa. Suomalais-ugrilaisilla alueilla on Niikon mielestä paljon sisältöä luodakseen itsestään menestyvän matkailubrändin.

Kuva: Eliza Rask



Matkailun mahdollisuudet suomalais-ugrilaisten kielten kannalta

Sukukansapäivän perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että suomalais-ugrilaisten alueiden matkailubrändin tulee menestyäkseen perustua vahvasti kansojen omaperäiselle kulttuurille. Suomalais-ugrilaisten kansojen läheinen luontosuhde sekä värikäs kulttuuri laulujen, tanssien, ruuan ja asujen muodossa tekevät matkailun kyseisillä alueilla potentiaalisesti kasvavaksi alaksi.

Irina Pogrebovskajan esityksestä kävi ilmi, että Veskelyksessä halutaan panostaa karjalan kielen opetukseen myös matkailun näkökulmasta. Karjalan kielellä onkin Karjalan tasavallan matkailun kannalta suuri potentiaali, joka liittyy paitsi alueen oman kielen tuomaan omaleimaisuuteen, niin myös karjalan kielen keskinäiseen ymmärrettävyyteen suomen kielen kanssa.

Matkailu on yksi mahdollisista keinoista, joiden avulla suomalais-ugrilaisten kielten puhujille on mahdollista antaa konkreettisia lisäkannustimia säilyttää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Suomalais-ugrilaisten kielten tulevaisuuden kannalta on syytä toivoa, että matkailu voi nostaa kielten statusta ja siten saada ihmiset vaalimaan kansojensa kulttuuriperintöä.

Kuva: Eliza Rask



Sakari Linden
Kirjoittaja on Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Matkakertomus: Kuujärvi

Lyytiläinen Seura tek heinäkuussa 2013 matkan Kujärven kunnan 450-vuotisjuhlaan. Lähimmä matkaan lauvantakuamuna 20.7. pikkupussila Helsingin Rautatientorilta. Matkaseurruussammo olj 13 henkillyy, joista kaks nous kyittiin vasta matkan varrelta. Rajan ylitimmä Vualimuala. Nuin 12 tunnin ajomatkan perrään suavumma perilen D'ogensuun kyllään, joka on Kujärven kyläryhmän piäkylä, ja majotumma Lyytikottiin.

Tervetulliisiks söimmä illallista talon emännän tarjjoilemana ja tapasimma isäntämmökkii, joka olj juur palanna nuapurkylästä, jossa niin ikkään juhlittiin vuosjpäiväpruasniekkoo. Illallisen perrään pakkasimma muistiinpanovälinneet ja lähimmä paikala Koskisen Janin ja Nouron Villen kansa ehtimmään kylänraitilta lyytin kielen huastajjii. Eräs Petroskoista kotosin olova pere neuvokkii meijät noppiisti nuapurisa Mit'uun Lüs'an pihhaan, jossa olj sattumalta juur mänössä Lüs'an 71-vuotispäivät. Joimma tietä ja hustomma lyytiks ja suomeks. Venäjän kieltä emmä juurikkaan tarvinneet, eikä meistä kolomesta venäjjee osannaa kukkaan muu kunj Ville.

Sunnuntakuamuna isä Veikko pitj kylän kirkossa jumalanpalaveluksen, jossa kielinä käytettiin lyyttii, suommii ja venäjjee. Sen perrään kiertelimmä kylässä ja tutustumma rakennuksiin. Perintteissiin karjalaistyylissiin puutaloloihen sejassa kohos neuvostoaikassii valakossii elementtitaloloita, joihen seinnii koristivat ajan tyylin mukasesti vanhoja kirjontakuvijoloita mukkailovat tiiljkoristukset. Kylän keskustassakkii vastaan kävelj lehmii ja ainnuusta kyläkaupasta suatto ostoo mm. olutta, limpparrii, hivusvärilöitä ja jopa tekoripsii. Myöntteisenä yllätyksenä pittää mainitak uuvet kakskieliset tienviitat, joihen olj paikonj lisätty lyytinkielisettii tiennimet.

Ihe Pruasniekka sunnuntakina alako klo 17.00 naiskuoro Pitk'randaasiin laulula. Muu virallinen ohjelma ja kunniikirjoin jaanta kesti iltayheksään suakka. Tunnustuksii jaittiin venäläisseen tappaan mm. kunnan parraiten hoijetusta pihamuasta. Ohjelmassa alakuperäskielj kuulu valitettavan vähän. Koko juhlan juonto olj järestetty pelekästään venäjäks, vaikka kakskielissyys ois olluna heleposti totteutettavissa esjmerkiks kahela juontajala, joista toinen ois huastana lyyttii ja toinen venäjjee. Työtä tasa-arvosemman kieljpolitiikan etteen on siis vielä paljon eissä.

Parraiten ohjelmasta jäi mielleen eillisiltasen tuttavvuutemmo Mit'uun Lüs'an vauhikas lyytinkielinen ekstempore-esitys laulusta: "Aunukses on čomat brihat, meiden kyläs čomembat." Mit'uun Lüs'an olj kuulemma tyttäresä ja tyttärentyttäresä kansa aikannaan voittana kieljkileppailunnii, jossa mitattiin, missä perreessä lyytin kielj sujjuu parraiten kolomessa sukupolovessa. Valitettavasti kieltä ei kuitenkkaan tässäkkään perreessä käytetty ennee aktiivisestik arkikielenä.

Juhlan järestetyn ohjelman perrään alakovat tanssit ja saikkiik ylty, joten palasimma lyytikottiin iltaruuvalen, jonka perrään osa meistä läks vielä jatkammaan ilttoo juhlapaikalen.

Muanantakuamuna suuntasimma Aleksanter Syväriläisen Pyhän Kolominaisuuven luostarriin, johon tutustumma uamupäivän ajan. Lyytikottiin palattuuta selevis, jotta paikallisessa koulussa alakas syksylä vihonj vappaaehtonen lyytin kielen opetus livvin ohela. Illan mittaan piäsimmä vielä saunommaan oikkiissa savusaunassa, josta Jani ja Ville kuten vuotettavissa olj katosivat kielentutkimusmatkalen saunan omistanneen perreen pihhaan. Iltasela yritimmä Janin, Villen ja Hermannin kansa löyttee vielä Paloniemelen, johon Yrjö Jylhännii tiijettään aikannaan ihastunneen, mutta reittivalintammo olj viärä. Mehikköiselä yökävelylä näimmä kuitennii enemmän kunj tarppiiks paikalisluonttuu ja Kujärven täyskuukkii pilekahti välilä pilevviin rausta.

Palluumatkala poikkesimma hieman matkasuunnitelmasta ja pysähymmä 15 minnuuttii Aunuksessa. Osa käväs kirkossa, myö pyörähimmä Janin kansa musejossa, jossa olj opasteet niin livviks kunj venäjäksii ja lähes koko paikala olova henkilökunta osas livvin kieltä. Näytilä olj mm. kansanasuloita, mehästys- ja kalastusvälinneitä ja tuohesta punotuita tarve-esinneitä, joihen ei tietenkkään niin lyhheelä pistäytymiselä paljon kerennä syvveytymmään. Ertyisesti mielleen jäivät pikkutarkat tuohiset kalevalanhuahmovikkuurit.

Suommeen palattiin pitkin Luatokan ranttoo ja raja ylitettiin Värtsilässä. Reissu olj aivan liijan lyhyt, mutta rikas ja nähtävvee ja tutkittavvoo jäi varmasti seurroovalennii kerralen.

Aino Rauttiinen
Vähemmistökielj- ja murreaktivisti

Matkakertomus on kirjutettu Riäkkylän ja Kittiin seuvun savolaismurttiila, joka on kirjuttajan äitinkielj.


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Karjalaine – pagize omal kielel

Julkaistu: Oma Mua 5.11.2013


SAKARI LINDEN
Runon käänsi suomesta aunuksenkarjalan murteelle NATALJA ANTONOVA


Karjalaine – pagize omal kielel

Karjalaine – pagize omua kieldy ylbiesti. Pagize lujah, sendäh gu se on sinun oma kieli. Pagize kuuluvembah, se on vuitti sinuudas, sinun kanzua da kodimuadu.

Karjalaine – pagize omua kieldy, sendäh gu se on čoma kieli. Pagize, sil se on näbei kieli. Pagize, sendäh gu se on rikas Kalevalan kieli.

Karjalaine – pagize omua kieldy lapsil da bunukoil. Pagize, sendäh gu se on sugupolvien väline langu. Pagize, älä ruohti katkata sidä sivostu. Pagize, sil et voi andua lapsel hävittiä kielen rikkavustu.

Karjalaine – pagize omua kieldy meile suomelazile. Pagize, hozi emmo ellendä juuri kai. Pagize, sil olemmo samua Kalevalan kanzua.

Karjalaine – pagize omas muas omal kielel. Pagize, sil sinuu ellendetäh. Pagize, sendäh gu sinuu arvostetah.

Karjalaine – pagize omal kielel Vienan igivahnoih korbiloih näh, pagize Puanajärven pindoih näh, Oniegujärven aualdoloih näh. Pagize kielel Vieljärven kylän kujoloih näh, Puadanen puutaloloih näh, Seesjärven kala-abajoih näh. Pagize sil Petroskoin valoloih näh da Anuksen kirikön kuupoloih näh.

Karjalaine – pagize omal kielel kaikkeh näh.

Piädielo, gu pagizet.


Suomenkielinen alkuperäisversio:


Karjalainen – puhu kielelläsi

Karjalainen – puhu kieltäsi ylpeästi. Puhu lujaa, sillä se on oma kielesi. Puhu kuuluvasti, koska se on osa sinua, kansaasi ja kotiseutuasi.

Karjalainen – puhu kieltäsi, koska se on kaunis kieli. Puhu, sillä se on jalo kieli. Puhu, koska se on rikas Kalevalan kieli.

Karjalainen – puhu kieltäsi lapsillesi ja lapsenlapsillesi. Puhu, koska se on sukupolvienne välinen yhteys. Puhu, koska et voi katkaista tuota sidettä. Puhu, koska et voi antaa lapsesi menettää kielesi rikkautta.

Karjalainen – puhu omaa kieltäsi meille suomalaisille. Puhu, vaikka emme kaikkea ymmärtäisi. Puhu, sillä olemme samaa Kalevan kansaa.

Karjalainen – puhu maastasi omalla kielelläsi. Puhu, koska sinua ymmärretään. Puhu, koska sinua arvostetaan.

Karjalainen – puhu maastasi omalla kielelläsi. Puhu, koska sinua ymmärretään. Puhu, koska sinua arvostetaan.

Karjalainen - puhu kielelläsi Vienan jylhistä korvista. Puhu Paanajärven pinnasta, Äänisen aalloista. Puhu kielelläsi Vieljärven kylänraiteista, Paatenen puutaloista, Seesjärven kalansaaliista. Puhu sillä Petroskoin valoista ja Aunuksen kirkon kupoleista.

Karjalainen - puhu kielelläsi mistä vain.

Pääasia, että puhut.

 

maanantai 28. lokakuuta 2013

#sukukansat

Monet sukukansojen ystävät ovat varmasti huomanneet viime aikoina Facebookissa yleistyneet hashtagit. Tällaiset symbolit ennen yksittäisiä sanoja: #. Itse en ole vielä niitä alkanut käyttämään, mutta muualla maailmassa nämä näyttävät olevan jo erittäin yleisiä. Myös Suomessa niitä käytetään melko usein, mutta ainakin omien havaintojeni pohjalta sanoisin, että tietyt ihmiset käyttävät niitä erittäin paljon, toiset taas eivät ollenkaan. Moni varmasti miettii vielä, onko kyseessä uhka vai mahdollisuus.

Näiden merkkien takana on mitä ilmeisimmin Twitter. Mainitsen ensiksi, että hieman vanhemmassa sosiaalisessa mediassa suomalais-ugrilaiset ovat jakautuneet. Esimerkiksi Suomessa ja Virossa moni on nykyään Facebookissa, mutta itäisempien sukukansojen keskuudessa Vkontakte-sivusto on reippaasti suositumpi. Twitter puolestaan ei näytä olevan juurikaan suositumpi täällä kuin meilläkään. Tietysti tällaiset asiat voivat levitä nopeammin kuin aavistaisikaan, eikä lähivuosienkaan tilannetta uskalla ennustaa. Suosittelisin sukukansojen asioista kiinnostuneita liittymään myös Vkontakte-sivustolle, sillä monet uutiset tulevat ensimmäisenä tänne. Ainakin kannattaa liittyä järjestömme Facebook-ryhmään, sillä tärkeät uutiset pyritään välittämään tätä kautta.

Kirjoitan tästä aiheesta sen johdosta, että monien maailman alkuperäiskansojen keskuudessa Twitter on jo tullut melko suosituksi. Monista muista medioista poiketen Twitterin sisältö on hyvin vapaasti haettavissa ja käytettävissä. Iiri-aktivisti Kevin Scannell on jo vuosikausia seurannut eri kielillä kirjoitettuja twiittejä. Tämän työn pohjalta on syntynyt sivusto Indigenous Tweets. Sivun ideana on kerätä eri vähemmistökielisiä Twitter-käyttäjiä yhteen. On selvä ongelma, että vähemmistökielen käyttäjä ei välttämättä pääse nauttimaan twiiteistä omalla kielellään, sillä ne jäävät helposti enemmistökielen jalkoihin tässäkin asiassa. Scannell kertoi hänet syksyllä tavatessani, että hänellä on kaksi Twitter-tiliä, joista toisessa hän seuraa vain iirinkielisiä käyttäjiä. Moista luksusta ei liene vielä yhdelläkään suomalais-ugrilaisella kielellä paitsi suurimmilla, mutta aika näyttää, ehkä tilanne muuttuu vielä. Tästä voisivat myös vähemmistökieli- ja murreaktivistit ottaa vaarin. Ei olisi mahdotonta tehdä eri Twitter-tilejä eri kielille, joita haluaisi itse opetella tai käyttää enemmän.

Indigenous Tweets -sivuston listaa katsoessa huomaa, että tähän joukkoon mahtuu kaikenlaisia kieliä. Ilmeisesti päävaatimus on, että kieli on jollain tavalla heikommin edustettuna internetissä. Listan suurin Twitter-vähemmistökieli on tällä hetkellä baski. Mutta hieman suurempien kielten joukossa on myös pohjoissaame. Tämän perusteella sitä käytetään Twitterissä enemmän kuin vaikkapa navajoa. Kävin listaa läpi muita suomalais-ugrilaisia kieliä varten, ja listalta löytyvät muun muassa luulajansaame ja kveeni. Lähes kaikki kirjoittavat toki muillakin kielillä, mutta prosenttiluku näyttää esimerkiksi udmurtiksi tai komiksi kirjoitetun osuuden. Luvut voivat joskus olla hyvinkin pieniä, mutta nähdäkseni näin vastikään alkaneen asian suhteen ei missään nimessä kannata olla pessimistinen. On myös mahdollista lisätä itse listalle tiettyjä kieliä käyttäviä, vaikka järjestelmä nähdäkseni yrittää heitä itsekin etsiä koko ajan. Nyt listattuja käyttäjiä on syytä käydä tarkasti läpi, välillä voi löytyä kaikkea yllättävääkin. Näyttää siltä, että Twitteriä käyttää pohjoissaameksi jopa Vladimir Putin! Mitä tämä onkaan, voiko tähän uskoa? Käyköön jokainen itse lukemassa!

Tämän lisäksi Scannell pitää vastaavaa listaa myös blogeista. Tämä voi kiinnostaa monia, jotka kaipaavat pidempiä tekstejä. Nyt sugrikielistä löytyy taas vain pohjoissaame. Tähän loppuun voisin sanoa, että muilla suomalais-ugrilaisilla vähemmistökielillä kirjoitettuja blogeja on varmasti tätä enemmänkin. Niitä voisivat asiasta paremmin tietävät listata vaikka tämän blogin kommentteihin, mistä Sukukansojen ystävät ry lupaa koota ne listaksi ja lähettää eteenpäin.

Mainittakoon, että Twitterin mahdollisesti yleistyessä tulee myös Sukukansojen ystävät ry osallistumaan tähän työhön mahdollisimman monia suomalais-ugrilaisia kieliä käyttäen. Nyt on vielä parempi keskittyä näihin paremmin tuntemiimme, vaikka asiaa seurataankin koko ajan.

Niko Partanen
Varapuheenjohtaja
Sukukansojen ystävät ry

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Suomalaiset - matkalle Karjalan kyliin!

Karjalan tasavallassa karjalaa osaavien karjalaisten kuuluu nykyään enää harvoin puhuvan omaa kieltään julkisilla paikoilla. Tilanne on kuitenkin eri suomalaisten kanssa. Meille voidaan kyllä pagistah äijä karielagze.

Matkustin heinäkuussa linja-autolla Petroskoista Vieljärvelle, Prääsän piiriin. Ihmiset olivat sisätiloissa hiljaa tai puhuivat toisilleen venäjää. Lukiessani repusta kaivamaani karjalankielistä Oma Mua -lehteä, luuli niin ikään Vieljärvelle matkalla ollut Sergei minun lukevan suomalaista lehteä. Vastasinkin hänen kysymyksiinsä Suomesta kömpelöllä venäjän kielen taidollani.

Sanomalehden karjalaiseksi tunnistanut vanhemmanpuoleinen nainen rohkaistui puhumaan minulle tämän jälkeen omalla äidinkielellään, ehdalla livvillä eli aunuksenkarjalalla. Panitämerensuomalainen, omilla kielillämme puolin ja toisin käyty keskustelumme sujui hyvin ja vain joitakin sanoja ja ilmaisuja jäi ymmärtämättä. Bussista paljastui tämän jälkeen vielä muitakin karjalaa puhuvia matkustajia.

Muut matkustajat olivat lievästi ihmeissään, kun ulkomaalainen ja paikallinen henkilö puhuivat ymmärrettävästi keskenään. Tätä ei olisi tapahtunut kahden karjalaisen ollessa kyseessä.

Johtopäätös: Lisää suomalaisia matkaajia Karjalan maaseudulle ja čoma karjalan kieli kuulumaan!


Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry


perjantai 18. lokakuuta 2013

Sukukansapäivää vietetään lauantaina

TIEDOTE 18.10.2013
Julkaisuvapaa


Sukukansapäivää vietetään lauantaina

Sukukansapäivä on suomalais-ugrilaisille kansoille ja kielille omistettu
juhlapäivä, jota vietetään vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina.
Sukukansapäivää juhlistetaan Helsingin Musiikkitalossa lauantaina 19.
lokakuuta klo 13 alkavassa M. A. Castrénin järjestämässä tilaisuudessa,
jossa paneelikeskustelun aiheena on kielten ja lajien uhanalaisuus.

Karjalan Sivistysseuran ja Sukukansojen ystävien klo 15 alkavassa
matkailuaiheisessa tilaisuudessa Iter Finno-Ugricum esiintyvät paikan
markkinointiin erikoistunut konsultti Ilkka Vaura Place Marketingista ja
suomalais-ugrilaisille alueille yhtiönsä kautta järjestänyt Petri Niikko.
Karjalan tasavallan Veskelyksen kylän johtaja Irina Pogrebovskaja
puolestaan kertoo karjalan kielen merkityksestä kylänsä matkailun
edistämisessä ja inarinsaamelainen Petri Mattus saamelaisuuden roolista
saamelaisten kotiseutualueen matkailussa.

Tilaisuuden järjestäjät haluavat tuoda esille matkailun hyödyn
vähemmistökielten ja -kulttuurien näkökulmasta. Ulkopuolisten kiinnostus
vähemmistökulttuuriin kohottaa paikallisten itsetuntoa, auttaa heitä
näkemään oman kielensä ja kulttuurinsa arvon ja rohkaisee toimimaan niiden
säilyttämisen puolesta.

- Suomalais-ugrilaisten kielten säilyttämiseksi ja kehittämiseksi on
löydettävä uudenlaisia kannustimia. Matkailu voi tarjota monelle kielelle
toivoa uudesta elpymisestä, sanoo Sukukansojen ystävien puheenjohtaja
Sakari Linden.

Karjalan Sivistysseuran puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna näkee Karjalan
tasavallan erityisen lupaavana alueena matkailun kannalta:

- Karjalaan meillä suomalaisilla on erityinen suhde. Tasavallan päämies
Aleksandr Hudilainen on nostanut esiin Karjalan Suomen ja Venäjän välisen
taloudellisen yhteistyön. Mahdollisen sijoitustoiminnan ohella Karjala
tulee nähdä myös potentiaalisena matkailukohteena. Alueella asuvien suomen
ja karjalan kielen taitajien vuoksi matkailu Karjalassa voidaan
kielellisestikin kokea kiinnostavaksi ja jopa helpoksi.


Lisätietoa:
Sukukansapäivä 2013 Facebookissa


Lisätiedot:

Eeva-Kaisa Linna
Puheenjohtaja, Karjalan Sivistysseura
Puh. 040 5003403

Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät
Puh. 050 3037098

 

torstai 17. lokakuuta 2013

Suomalais-ugrilaista yhteistyötä tekevät järjestöt haluavat sukukansapäivästä liputuspäivän


TIEDOTE 17.10.2013
Julkaisuvapaa


Järjestöt haluavat sukukansapäivästä liputuspäivän

Suomalais-ugrilaista yhteistyötä tekevät järjestöt ehdottavat
sukukansapäivän julistamista vakiintuneeksi liputuspäiväksi. Kannanottoon
yhtyneet järjestöt toivovat, että sisäministeriö määräisi valtion virastot
ja laitokset liputtamaan sukukansapäivänä ja suosittaisi yleistä liputusta
myös muille.

Vetoomukseen ovat yhtyneet seuraavat järjestöt:
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta
Karjalan Kielen Seura ry
Lyydiläinen Seura ry
Sukukansojen ystävät ry
Suomen Inkeri-liitto ry
Tverinkarjalaisten ystävät ry
Uhtua-Seura ry

Sukukansapäivä on suomalais-ugrilaisille kansoille ja kielille omistettu
juhlapäivä, jota vietetään vuosittain lokakuun kolmantena lauantaina.

Suomen tulisi kannanottoon yhtyneiden järjestöjen mielestä ottaa asiassa
mallia kahdesta muusta suomalais-ugrilaisesta valtiosta, Unkarista ja
Virosta. Unkarin parlamentti hyväksyi 9. huhtikuuta 2013 lain, jonka
mukaan maassa juhlitaan lokakuun kolmatta lauantaita sukukansapäivänä.
Viron parlamentti sääti jo vuonna 2011 lain, jonka mukaan sukukansapäivä
on maassa liputuspäivä.

Sukukansapäivän virallinen juhlistaminen tekisi suomalais-ugrilaiset
kansat ja kielet näkyvämmäksi Suomessa. Se antaisi suomalaisille myös
paremman mahdollisuuden pitää yllä yhteyksiä kielisukulaisiinsa ja
tiedostaa paremmin kielitaustansa merkityksen osana omaa
identiteettiään.

Sukukansapäivän keskeisempi asema maassamme olisi myös
kunnianosoitus omille suomalais-ugrilaisille kielivähemmistöillemme,
saamelaisille ja karjalaisille, sekä inkerinsuomalaisille.


Lisätietoa:

Simo Kantele
Puheenjohtaja, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan
sukukansavaliokunta
Puh. 0400 120564

Ari Burtsoff
Sihteeri, Karjalan Kielen Seura ry
Puh. 045 3565601

Herman Hakala
Puheenjohtaja, Lyydiläinen Seura ry
Puh. 050 5231311

Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry
Puh. 050 3037098

Alina-Sinikka Salonen
Puheenjohtaja, Suomen Inkeri-liitto ry
Puh. 040 7437042

Tapio Mustonen
Puheenjohtaja, Tverinkarjalaisten ystävät ry
Puh. 040 7039777

Kari Kemppinen
Puheenjohtaja, Uhtua-Seura ry
Puh. 0500 203448