Mulgimaalla järjestettiin 30.7.2021 Soome-ugri pärandturismi foorum / Finno-Ugric Heritage Tourism Forum, jota olemme suomeksi kutsuneet suomalais-ugrilaisen perinneturismin foorumiksi.
Tapahtumassa on osallistujia Virosta, Suomesta, Karjalasta, Udmurtiasta, Marinmaalta ja Romaniasta. Mulgimaa on Viron eteläosassa sijaitseva kulttuurialue, joka koostuu viidestä Viljandin eteläpuolella sijaitsevasta kunnasta. Täällä sijaitseva Abja-Paluoja on myös tällä hetkellä suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki. Alue on erittäin mielenkiintoinen ja omaleimainen. Mulgimaa sijaitsee myös eri kulttuurien rajalla, sillä se rajautuu etelästä Latviaan.
 |
| Mulgimaan kunnat. Kartan lähde: mulgimaa.ee |
Foorumin alussa Oliver Loode korosti, että suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuriperintö painottuu usein aineettomaan perintöön. Meillä ei välttämättä ole suuria linnoja tai monumentteja, mutta paikallinen kulttuuri elää vahvana. Myös UNESCO on huomioinut aineetonta kulttuuria vuodesta 2003 lähtien. Mulgimaan turismistrategiaa esitellessään Andres Rõigas kertoi, kuinka koronan takia paikallistason matkailu on kehittynyt. Monelta kannalta katsottuna suomalais-ugrilaisen kulttuuriperinnön näkyminen ja hyödyntäminen matkailussa on tärkeä ja kehittyvä aihe. Aivar Ruukel on myös ollut kehittämässä suomalais-ugrilaista turismiverkostoa. Tähän kirjoitukseen olemme nostaneet aamupäivän esitelmien eri puolia esiin.
Virolaisten käsitöiden asiantuntija Ave Matsin oli mukana työryhmässä, joka toteutti virolaista kulttuuriperintöä kartoittavan tutkimuksen. Turistit ja matkailijat löytävät tiensä virolaisiin kaupunkeihin, mutta alueellista matkailua voisi kehittää. Eri puolilla Viroa on paljon kiinnostavia paikallisia perinteitä, joita voitaisiin hyödyntää enemmän matkailussa. Folklore, paikallinen ruokaperinne, käsityöt ja kulttuuritapahtumat ovat kaikki alueita, joilla olisi paljon mahdollisuuksia. Kulttuuriperintöön liittyy myös lähihistorian rakennuksia ja tapahtumia, jotka eivät välttämättä edusta paikallista kulttuuria, mutta ovat silti kiinnostavia. Matsin korosti, että on tärkeää tarjota palveluja, joiden kautta voidaan näyttää paikallisia perinteitä, mutta myös kehittää tapoja, joilla tähän voi myös konkreettisesti osallistua. Esimerkiksi tapahtumiin tai työpajoihin osallistuminen on yksi reitti tähän. Osallistumisesta syntyvät kokemukset ovat tärkeitä matkailun kannalta, ja tällaisia kokemuksia halutaan parhaimmillaan kokea uudestaan. Erityisen kiinnostavina pidetään sellaisia tapahtumia, jollaisia ei ole muualla. Tämän takia eri alueiden on hyvä korostaa omaleimaisia perinteitään. Erittäin kiinnostava raportti on luettavissa täältä.
Matsinin puheenvuoron lopuksi keskusteltiin myös turismin vaaroista. On mahdollista, että matkailijoita on liikaa, eikä sovellu pieneen yhteisöön. Turismin vaatima infrastruktuuri saattaa jopa tuhota paikallisia kulttuurisesti merkityksellisiä paikkoja. Paikallisen kulttuurinen liiallinen kaupallistaminen voi myös häiritä sen merkitystä paikallisille ihmisille itselleen. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, jotka on otettava huomioon. Esitelmän jälkeisessä keskustelussa korostettiinkin, että tämän työn on oltava paikallisten tahojen käsissä. Dimitri Harakka-Zaitsev nosti esiin myös "väärien" etnokeskusten ongelman: paikallisia kulttuureja edustamattomat tahot saattavat luoda keskuksia, joissa turisteille tarjotaan kulttuurielämyksiä, jotka eivät kuitenkaan oikeasti edusta paikallista kulttuuria eivätkä ole paikallisten toimijoiden käsissä. Ave Matsin vertasi näitä esimerkiksi Tallinnan Vanhassa kaupungissa toimiviin käsityökauppoihin, joissa kaikissa myytävät tuotteet eivät välttämättä ole oikeaa paikallista tuotantoa.
Suositeltiin, että eri maissa kehitetään kansallinen strategia paikallisperinteitä hyödyntävän matkailun varalle. Kansallinen tuki ja paikallisen tason koordinaatio ovat myös tärkeitä. Tarvitaan myös kansainvälistä markkinointia, johon kytkeytyvät julkaisut, applikaatiot ja turismiportaali. Alueiden välinen yhteistyö on tärkeää, mutta siinä on hyvä ottaa huomioon paikalliset kulttuurialueet. On myös hyvä kehittää matkailupaketteja, joissa eri palvelut majoituksesta lähtien on huomioitu. Andres Rõigas nosti omassa puheenvuorossaan esille samanlaisia asioita: markkinointi, yhteistyö ja oman kulttuurin näkyvyys.
Ave Matsin kertoi myös toistuvasti järjestetystä International Estonian handicraft summer school Craft Camp -leiristä, joka järjestetään Viljandissa. Suosittelemme tutustumaan myös heidän Facebook-sivuunsa, ja myös osallistumaan itse tapahtumaan!
Nadežda Kalmykova Karjalasta kertoi myös Kinnermäen kylän tilanteesta. Täällä paikallinen puuarkkitehtuuri on ollut yksi turismin kannalta kiinnostavista perinteistä. Matkailijoille tehdyissä ekskursioissa ja työpajoissa myös paikallinen leipomisperinne ja musiikki ovat olleet tärkeitä. Nuorille on myös järjestetty erillisiä leirejä. Kinnermäki on myös mukana Самые красивые деревни и городки России -järjestössä, jonka nimi tarkoittaa Venäjän kauneimmat kylät ja pikkukaupungit. Tässäkin toistuvat foorumissa yleisesti keskustellut teemat. Nadežda kertoi, että suurin osa matkailijoista on Venäjältä. Tämä on asia, johon suomalaisten on helppo vaikuttaa! Sukukansojen ystävät suosittelee suomalaisille aktiivista matkailua ja lomailua Karjalassa, kunhan koronatilanne taas sen sallii!
Mare Mätas Kihnun saarelta kertoi muun muassa paikallisen kulttuuriperinnön kytkemisestä koulujen opetukseen. Paikalliset kansanperinteen tuntijat ovat usein myös hyvin tunnettuja, mikä korostaa yksittäisten ihmisten mahdollisesti merkittävää roolia. Kihnusta on muodostunut hyvin tärkeä matkailun keskus, ja erilaisia kauppoja aukeaa joka vuosi. Kihnu on myös onnistunut saamaan kansainvälistä näkyvyyttä. Kihnun kulttuuri myös sai vuonna 2008 UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön tunnustuksen. Kihnussa on myös ongelmia: valtiollinen lainsäädäntö ei aina vastaa paikallisia tarpeita, esimerkiksi metsästys- ja kalastusoikeuksiin liittyen. Paikalliset elinkeinot kuten kalastus ja maanviljely eivät tarjoa riittävää elantoa nuorille, joten monen on muutettava pois saarelta. Samalla paikallisen kielen, kulttuurin ja perinteiden taitajat lähtevät pois yhteisöstä. Myöskään median kaupalliset tarpeet eivät välttämättä aina kunnioita paikallisen yhteisön tarpeita.
