Teollisuusalueen rakentaminen uhkaa inkerikkojen viimeisiä asuinsijoja

Inkerinmaan alkuperäiskansan inkerikkojen viimeisiä asuinsijoja uhkaa teollisuus- ja logistiikkakeskuksen rakentaminen luonnonkauniille Soikkolanniemelle Suomenlahden rantaan. Uusi teollisuusalue ja sen ammoniakki- ja lannoitetehtaat, joilla voi olla ympäristövaikutuksia myös Suomen ja Viron rannikoilla, uhkaavat pilata inkerikkojen ammoisista ajoista asuttaman Soikkolanniemen ympäristön maaperän ja pohjaveden käyttökelvottomiksi. Vastakkain ovat pienen alkuperäiskansan ja toisaalta paikallisen hallinnon ja investoijien edut.


Eteläisen Suomenlahden alkuperäiskansa ahtaalla

Inkerikot ovat vatjalaisten ohella nykyisen Leningradin alueella sijaitsevan Inkerinmaan alkuperäiskansaa, jotka ovat asuneet alueella niin kauan kuin tiedetään. Inkeroisen kielen puhujien määrä lasketaan enää sadoissa. Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan inkerikoiksi itsensä laski 266 henkilöä, minkä lisäksi inkerikkoja asuu Virossa, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.

Inkerikkoja ei tule sekoittaa inkerinsuomalaisiin, jotka ovat Ruotsin vallan aikaan Inkerinmaalle muuttaneiden savolaisten ja länsikarjalaisten jälkeläisiä. Inkerinsuomalaisiin sovellettu paluumuutto-oikeus Suomeen ei pätenyt inkerikkoihin. Kuuluisin inkerikko on ollut eittämättä runonlaulaja Larin Paraske, jolta merkittiin muistiin noin 32 000 kalevalamittaista säettä. Valtaosa Paraskeen runoista julkaistiin vuonna 1931 Suomen Kansan Vanhojen Runojen osassa V.

Inkerikkoja asuu nykyisin Suomenlahden etelärannikolla Leningradin alueella pääasiassa Kingiseppin ja jonkin verran myös Lomonosovin piirissä. Eniten inkerikkoja asuu kuitenkin luonnonkauniilla Soikkolanniemellä, pieninä vähemmistöinä entisissä kylissään. Inkerikot ovat jo valmiiksi kokeneet kovia Neuvostoliiton 1900-luvun mullistuksissa. Nyt heidän kulttuurinsa ja perinteidensä rippeitä uhkaa kuitenkin uusi vaara.

Inkerikkoaktivistit ovat pystyttäneet Vistinon kylän keskustaan kyltit inkeroisen kielellä

Soikkolanniemeen suunnitteilla oleva teollisuusalue voi pilata alueen maaperän

Leningradin alueen hallinto on suunnitellut rakentavansa Soikkolanniemen (ven. Soikonskij) alueelle liike- ja logistiikkakeskuksen, joka sisältää kansainvälisen lentokentän rahti- ja matkustajaterminaaleineen, teollisuus-, logistiikka- ja varastoalueen, bisnespuiston sekä asuinalueen. Meriterminaali on rakennettu Soikkolanniemelle jo aikaisemmin.

Alueelle on suunniteltu rakennettavan 50 teollisuuslaitosta, joista osa on kemiallisia tehtaita. Alueelle ensimmäiseksi rakennettava teollisuuslaitos on suunnitelmien mukaan Baltic Carbamide Plant LLC, joka on osa pyrkimystä kehittää Ust-Lugan meriterminaalia. Sen omistaa Cypian Ticara Management Ltd ja sen on tarkoitus tuottaa 3 000 tonnia ammoniakkia ja 3 500 tonnia karbamidia päivässä.

Ust-Lugan liike- ja logistiikkakeskus sijoittuisi Jugantovon ja Mishinon inkerikkokylien välittömään läheisyyteen. Soikkolanniemen inkerikkoväestön Soikula-Seuran edustajan Dmitri Harakka-Zaitsevin mukaan teollisuusalueen sijainti on vaarallinen, koska kemikaalit voivat saastuttaa maaperän ja pohjaveden käyttökelvottomiksi. Alueen asukkaille on tarjottu mahdollisuutta muuttaa muualle, mutta paikalliset ovat torjuneet sen mahdollisuuden.

Monet inkerikot eivät puhuneet toisen maailmansodan jälkeen kieltään julkisesti, koska pelkäsivät uusia vainon vuosia. Vielä 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkään ei inkerikoilla ollut uskallusta tuoda omaa identiteettiään ja ääntään kuuluviin. Dmitri Harakka-Zaitsev kertoo inkerikkojen haluavan nyt osoittaa olevansa olemassa.

Inkerikot haluavat näyttää olemassaolonsa myös hallinnolle ja liike-elämälle. Soikkolan paikallinen väestö ja Soikula-Seura pyrkivätkin estämään itselleen haitallisen teollisuusalueen rakentamisen. Tehtävä on vaikea, sillä Kingiseppin alueen paikallislehtien tietojen mukaan Leningradin alueen hallinto on jo myöntänyt tontin rakennushanketta varten. Kingiseppin alueen johtaja on myös syyttänyt paikallisväestöä Venäjän valtion etujen polkemisesta.

Kylä Soikkolanniemellä

Uudet terminaalit uhkaavat inkerikoille tärkeää kalastuselinkeinoa

Harakka-Zaitsev on valmis hyväksymään Soikkolanniemen jo olemassa olevat meriterminaalit. Sen sijaan uusien terminaalien rakentamista hän vastustaa vahvasti. Ne sulkisivat inkerikoilta ja muilta Soikkolan asukkailta kalavedet. Kalastuksen merkitystä inkerikoille Harakka-Zaitsev vertaa porojen merkitykseen saamelaisille. Se on olennainen osa inkerikkojen identiteettiä ja perinteitä.

Hallinnon pitäisi Harakka-Zaitsevin mielestä kontrolloida olemassa olevien terminaalien saastuttamista. Valitettavasti kuitenkin uusien terminaalien rakentaminen etenee hänen mukaansa kuitenkin tavalla, jossa rikotaan rakennus-, terveys-, turvallisuus- ja ympäristösääntöjä ja -normeja. Terminaalien toiminta vahingoittaa Harakka-Zaitsevin mielestä luontoa. Vaarallisella rikkiterminaalilla esimerkiksi on vaikutuksia Koskolovon kylän vieressä sijaitsevaan metsään. Tämän lisäksi Koskolovon, Luzhitsin ja Slobodkan asukkaat kärsivät rikkiterminaalin aiheuttamista saasteista ja hiilipölystä.

- Erityisen suuri uhka ovat rikkiterminaalissa tähän mennessä sattuneet ennalta-arvaamattomat tulipalot. Jos henkilökunta ei onnistu niitä sammuttamaan, vaarana on katastrofi läheisten kaasu- ja öljyterminaalien vuoksi, Harakka-Zaitsev varoittaa.

Soikkolanniemen asukkaat eivät halua uusia terminaaleja sulkemaan kalastusvesiään. Dmitri Harakka-Zaitsevin mukaan ainoa keino turvata inkerikkojen kalastuselinkeino on saada uusien terminaalien rakentaminen keskeytetyksi. Samalla Soikkolanniemen rannikko pitäisi hänen mukaansa varata virkistysalueeksi ja velvoittaa olemassa olevia terminaaleja käyttävät yritykset noudattamaan teknologiaan liittyviä vaatimuksia ja läpäisemään kansainvälisen valvontatarkastuksen esimerkiksi Suomenlahti-vuosi 2014:n tyyliin.

Havainnekuva Ust-Lugan uudesta teollisuus- ja logistiikkakeskuksesta

Miksi juuri Soikkolanniemelle?

Teollisuusalueen rakentamisesta Soikkolanniemelle herää kysymys, onko alue jotenkin maantieteellisesti erityisen sopiva logistisesti. Onko teollisuusalueen läheisyys jo olemassa olevaan meriterminaaliin nähden olennainen etu? Dmitri Harakka-Zaitsev tyrmää ajatuksen täysin:

- Teollisuusalueen rakentamiselle Soikkolanniemelle ei ole hyviä perusteita. Kaikki perustuu vain Kingiseppin alueen johtajan haluun houkutella investointeja alueelle. Investoijan kannalta ei ole oleellista olla juuri Ust-Lugan läheisyydessä.

Harakka-Zaitsev muistuttaa, että Soikkolanniemen meriterminaalia kohti ollaan jo nyt rakentamassa moottoritietä Novgorodista asti. Teollisuusalueen ei siis ole välttämätöntä sijaita lähellä meriterminaalia. Hänen mukaansa huomattavasti parempi paikka teollisuusalueelle olisi lähellä Viron rajaa sijaitseva Slantsyn kaupunki, jossa olisi jo teollisuusympäristö valmiina sekä osaavaa työvoimaa, jota Ust-Lugasta puuttuu.

- On tärkeää huomata, että esimerkiksi Kingisepp syntyi fosforitehtaan ympärille. Nyt Soikkolan kohdalla on käymässä täysin päinvastoin, kun alkuperäiskansan läpi vuosisatojen asuttaman kylän luokse ollaan rakentamassa teollisuusaluetta, Harakka-Zaitsev huomauttaa.

Soikkolanniemen muuttaminen teollisuusalueeksi olisi Harakka-Zaitsevin mukaan inkerikkojen kannalta toiseen kansanmurhaan verrattava teko, erotuksena 1930-luvulla tapahtuneeseen ensimmäiseen kansanmurhaan eli Stalinin vainoihin. Uhkana on, että alkuperäiskansan luonnollista elinympäristöä vahingoitetaan ja sen perinteiselle elämäntyylille asetetaan esteitä. Osana toista kansanmurhaa ovat hänen mukaansa myös läheisen Sosnovyi Borin ydinvoimalan vaikutukset alueen asukkaisiin.

Toisen kansanmurhan välttämiseksi paikalliset ihmiset haluavat, että kaikki Soikkolanniemeen ja Ust-Lugaan liittyviin rakennushankkeisiin vaaditaan tulevaisuudessa paikallisten asukkaiden ja molempien alueen alkuperäiskansojen, inkerikkojen ja vatjalaisten, hyväksyntä. Inkerikkojen ja vatjalaisten toiveena onkin, että Ala-Laukaan ja Soikkolanniemen alueet julistettaisiin erityisiksi etnokulttuurisiksi suojelualueiksi.

Soikkolanniemen inkerikkomuseossa esitellään inkerikkojen perinteitä ja historiaa

Miten käy inkerikkojen pienen kansansirpaleen?

Soikkolanniemelle suunnitellun teollisuusalueen on väitetty pilaavan alueen maaperän ja pohjaveden ja sulkevan paikallisilta asukkailta kalastusvedet. Tämä olisi vakava isku inkerikoille heidän perinteisillä asuinseuduillaan. Lukumääräisesti pienen kansan kohdalla se voisi olla jopa kohtalokas. Soikkolanniemelle kaavaillun teollisuusalueen ympäristövaikutusten luulisi kiinnostavan myös muita Suomenlahden rantavaltioita, Suomea ja Viroa.

Onko enää sitten mitään tehtävissä, koska Leningradin alueen hallinto suhtautuu myönteisesti rakennushanketta kohtaan? Inkerikkojen toivo lepää vaikutusmahdollisuuksissa itse investoijiin. Kuten Dmitri Harakka-Zaitsev on todennut, ei teollisuusalueen suunniteltu sijainti ole investoijien kannalta oleellisen tärkeä. Syy teollisuusalueen sijoittamiselle Soikkolanniemelle johtuu pelkästään paikallishallinnon mielipiteestä.

Harakka-Zaitsevin mielestä olisi myös investoijien julkisuuskuvan kannalta parempi, että he toimisivat muualla kuin alkuperäiskansan perinteisillä asuinseuduilla. Paikallisen hallinnonkin soisi näkevän pienen alkuperäiskansan kulttuurin myönteisenä seikkana, jota voisi käyttää hyödyksi uuden Soikkolanniemen virkistysalueen markkinoinnissa. Etnokulttuuriselle suojelualueelle voisikin olla kysyntää Venäjän ohella myös Suomesta, Virosta ja myös muista maista tulevien matkailijoiden keskuudessa.

Arktisella alueella alkuperäiskansojen oikeudet on otettu aikaisempaa näkyvämmin huomioon. Suunnitelmat teollisuusalueen rakentamisesta Soikkolanniemelle mittaa pienen alkuperäiskansan vaikutusvallan olemassaololleen tärkeässä kysymyksessä Suomenlahden alueella. Lähitulevaisuudessa mielenkiintoista on seurata, miten Kingiseppin alueen hallinto suhtautuu Soikkolanniemen Vistinon keskuskylän kunnanvaltuuston 17. tammikuuta sille lähettämään ehdotukseen teollisuushankkeeseen liittyvästä kansanäänestyksestä.

Kovia kokeneen inkerikkojen kansan kannalta toivoisi, että heidän äänensä kuuluisi vielä kun heidän perinteisillä asuinsijoillaan elää käppiää (kaunista) inkeroisen kieltä puhuvia ja muita inkerikoiksi itsensä mieltäviä ihmisiä. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle Venäjän federaation laki FZ-82 (30/04/1999), jonka mukaan minkäänlainen alkuperäiskansojen luonnollisen ympäristön hävittäminen tai muuttaminen on laitonta, auttaa Inkerinmaan alkuperäiskansoja heidän kamppaillessaan olemassaolostaan.

Sakari Linden

Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry

SEMINUARAS LUAJIKSENNELTIH KARJALAN KIELEN OPASTANDUPROJEKTUA ERI ALOIN RUADONIEKOILE

Nurmekses piettih 25.1. seminuaru, mis eziteltih pluanua karjalan kielen opastamizekse eri aloin ruadoniekoile. Piämiäränny on järrestiä karjalan kielen kursa, mih otetah toinah 20 ruadoigähisty hengie opastumah kieldy kogopäiväzesti vuvven aijakse. Kursale tahtotah suaha ezimerkikse opastajii, toimittajii, kirjuttajii, muuzikkoloi, kirikön ruadoniekkoi da matkailualan vägie. Nämä ristikanzat opastetah pagizemah karjalua muga, ku hyö vuvven jälles maltetah käyttiä sidä luonnollizesti mistahto argieloksen tilandehis - da omas ruavos.

Seminuaras kuultih skypeči kielentutkii Annika Pasastu, ken iče on olluh todevuttamas samanmostu projektua inarinsaamelazienke. Täs heijän projektas duumaijah nygöi ottua malli karjalan kielengi kursan järreständäh. Pasanen saneli, mittumii tehtoloi nengozen opastandan järreständäl on kogo kieliyhteizöle. Opastujat opastutah kieli muga, ku hyö terväh voijah algua käyttiä sidä tuttuloin ristikanzoinke da toinah vie ruveta pagizemah sidä omile lapsile libo vunukoile. Lizäkse heis suahah karjalan kielen malttajii eri aloin ruadoniekkoi, kudamii tarvitah, ku ruvettaneh tulevaizuuves järrestämäh enämbi yhteiskunnallizii palveluloi karjalan kielel.

Tärgienny piämiäränny on katkata se iče iččie lujendai kehitys, ku kieldy paistah muga vähän da sendäh ei nähtä tarbehellizekse järrestiä palveluloi sil kielel da jälleh ku ei ole palveluloigi, ei nähtä tarbehellizekse malttua kieldy da opastuo sidä tulijoile sugupolvile. Tämän projektan on tarkoitus kiändiä kehitys toizeh čurah, innostua ristikanzoi käyttämäh karjalan kieldy omas arres da suaha heidy vuadimah omii kielellizii oigevuksii da palveluloi karjalan kielel. Ku nengozii vuadimuksii siit enämbigi rodinou, viranomazile täydyy ottua net vagavasti eigo niidy voi hyllätä vai sendäh, ku karjalan kieldy malttajii ruadoniekkoi ei löydys.

Projektale pidäy äijy jengua, ga onnuako rodieu vie jygiembi jielo suaha iče karjalazet da heidy evustajat järrestöt kerale projektah da löydiä opastujat, ket ollah valmehet jättämäh oman ruavon vuvvekse da sidovumah opastundah. Nygöi täydyygi tovessah ruveta nostattamah kielen elvytysinduo karjalazien keskes, levittiä tieduo tulijas projektas da smiettie, voizigo iče lähtie opastumah. Vie ei ole lujattu, konzu opastandu järrestetäh, ga se voizi olla ezimerkikse vuonnu 2015 libo 2016.

Jani Koskiin

Vähembistökieli- da paginluaduaktivisti
Sugukanzoin ystävät ry -järjestön hallituksen vuitti

Konsta Zamjatin väitteli Venäjän suomalais-ugrilaisten tasavaltojen kielipolitiikasta

Konstantin “Konsta” Zamjatinin väitöskirja hyväksyttiin Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa 18.1. Vastaväittäjänä toimi professori Peter Krauss Augsburgin yliopistosta ja kustoksena professori Janne Saarikivi. Väitöskirjan aiheena on “An Official Status for Minority Languages? A Study of State Languages in Russia's Finno-Ugric republics”. Zamjatinin väitös on monella tapaa merkittävä: se käsittelee ajankohtaista ja tärkeää aihetta, ja lisäksi Zamjatin on ensimmäinen Helsingin yliopistossa väitellyt udmurtti.

Väitöskirjassaan Zamjatin tarkastelee kielipolitiikka viidessä suomalais-ugrilaisessa tasavallassa: Karjalan, Mordovian, Udmurtian, Mari-Elin sekä Komin tasavalloissa. Kaikissa näissä tasavalloissa Karjalaa lukuunottamatta on paikallinen vähemmistökieli nimetty myös viralliseksi kieleksi, mutta käytännössä virallinen asema ei ole tuonut paljon käytännön muutoksia enemmistökieli venäjän paineessa. Zamjatinin mukaan suomalais-ugrilaisten kielten säilymisestä pitkällä aikavälillä ei ole takuita, vaikka niiden käyttöä julkisissa laitoksissa on yritetty lisätä. Toisaalta kielen virallisella asemalla on vahva symbolinen merkitys.

Tuore väitöskirja on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42394

Lisäksi väitöskirjan johdanto-osa on julkaistu erikseen Suomalais-Ugrilaisen Seuran ja Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen oppiaineryhmän yhteisessä Uralica Helsingiensia -sarjassa: http://www.sgr.fi/uh/uh6.html

Sukukansojen ystävät onnittelee Konstaa lämpimästi väitöksen johdosta! On hienoa, että uralilaisten kielten asemaa käsitellään yhä laajemmista näkökulmista, ja että alan huipulla on nyt myös itse uralilaisista vähemmistökieliyhteisöistä lähtöisin olevia tutkijoita.

Myös Konsta Zamjatinin 18.1. Helsingin Sanomissa ilmestynyt haastattelu kannattaa lukea: http://www.hs.fi/ihmiset/Udmurtti+oppi+kielen+mummoltaan/a1390000630584

Kieltä puolustamassa kymriläiselä sisula

Veilssiläisessä pikkukaupunnissa kuohhuu. Tammikuun 11. päivänä Bangorissa kokkoutu ylj 200 henkkii osottammaan mielttään. Väkmiärree voip pittee toila merkittävänä vuan nuin 16000 asukkaan kokosela paikkakunnala.

Mikä siitten suap pikkukaupunnin asukkaat raivostummaan niin, jotta näin monj uhrovvaa lauvantakpäiväsä kavula seisomisseen lakkaatit käsissään? Onko mikä suuryritös kenties lakkauttamassa paikkakunnala sijjaihtovvoo tehastaan ja saat immeiset ovat jiämässä työttömiks? Vai onko kaupunninjuohtaja jiänynä kiini lahjuksen ottamisesta ja nyt vuajittaan hänen erojjaan? Ei, kysymys ei ou mistään tällasesta.

Veilssissä elj Kymrissä kielleen suhtauvuttaan intohimosestik. Ies monta sattoo vuotta Englannin vallan alla olo ei ou suanuna paikalissii, ainakkaa kaikkii, luopummaan omasta kielestään. Tok kymrin kielen puhuma-aluve on supistuna siitä, millanen se olj suurimmillaan ja näilä aluvveila huastettaan nykkyy piäassiissa englanttii. Veilssistä löyttyy kuitennii suhteellisen suurriikkiik aluvveita, joila kymri on säilynä paikallisyhteisön arkikielenä ja joila kielen siirtyminen sukupolovelta toiselen jatkuu yhä luonnolista kautta - siten jotta kymrinkieliset vanhemmat huastaat puoskilleen kymrii.

Kymri jakkaa monniin muihennii mualiman vähemmistökielliin kohtalon siinä, jotta sitäkkii valtijo on yrittänä tukahuttoo aktiivisela sortopolitiikala. 1800-luvun loppupuolela kymrinkielisilen puoskilen ripustettiin koulussa kaullaan tikku, johon opettaja tek merkinnän aina kun puoskan kuulttiin huastavan kymrii. Päivän piättiiks merkinttöin miärä laskettiin ja rangastiin sitä pahemmin, mitä enemmän merkintöjä olj kertynä. Näin yritettiin kitkii puoskista kymrin kielj ja suaha heijät huastammaan keskennään englanttii.

Kymrinkieliset ovat kuitennii sitkiitä väkkii, eikä kielj hävinnä kokonnaan vaikka monet varmasti lakkasivattii huastamasta kieltä, jolla ei nähty olovan mittääk arvoja yhteiskunnassa, vuan jonka huastamista päinvastonj piettiin epätoivottavana. Toisen mualimansuan jäläkkeisinä vuosjkymmeninä kieljvähemmistöt alakovat monissa Eurroopan maissa vuattii valtijolta toimmii, jotka takkoisivat näihen jo henkhieverriin piestyin kielliin elinvoimasuuven. Veilssissä tämä liikehintä olj jopa poikkeuksellisen voimakasta.

1960- ja 70-luku olivat voimistuvan aktivismin kulta-aikkoo. Koko yhteiskunta olj sitä ennen rakentuna pelekästään englannin kielen ympärilen. Kymrin kieltä ei käytetty televisijossa, tienviitat olivat vuan englanniks, oikkeuvessa ei suanuna käyttee kymrii, koululoissa opetoskielenä olj englanti... Kai tämä pitj muuttook, mutta muutos ei tappautuna ihestään. Jonkun pitj alakkoo vuattii sitä.

Yhet tuhosivat englanninkielissii tienviittoja, toiset ajovat tahallaan polokupyörälä tien viärree puolta tarkotoksennaan suaha sakot ja siitten kielttäyttyy maksamasta niitä, koska sakkolappuu ei oltu kirjutettu kymriks. Aktivismi olj luajamittasta ja keinot mieljkuvitokselissii. Monet saivat syytteitä ilekivallasta ja joutuvat vankillaan. Mutta pikkuhiljjoo kymrin kielen asema alako paranttuuk. Kakskieliset tienviitat otettiin käytänttöön 1972 ja viis vuotta myöhemmin perustettiin kymrinkielinen ratijokanava. Kymrinkielissiin koululoihennii miärä kasvo koko aijan.

1980-luvun alussa konservatiivit pettivät vualjluppauksesa kymrinkielisen televisijokanavan perustamisesta, minkä seurrauksena aktivistit kielttäytyvät maksamasta tv-lupamaksuusa. Erräät jopa kiipesivät tv-mastoloihen ja tunkeutuvat stutijoloihen osottaakseen mielttään. Aktivismi olj niin voimakasta, jotta lopulta vuona 1982 mielenosottajjiin iäntä olj pakko kunnella ja perustettiin tv-kanava, joka yhä tänäkkii päivänä on olemassa ja lähettää melekkein vuorokauven ympär pelekästään kymrinkielistä ohjelmmoo.

Tänä pänä kymrin kielen asema on siis jo suhteelisen hyvä. Tienviitat ovat kaksikielissii koko Veilssissä, jopa niilä aluvveila jotka ovat englanninkielistynneet vahvasti jo ylj sata vuotta siitten. Nuin 24% veilssiläisistä puoskista käyp koulluu, jossa kymrin kielj on piäsiäntösenä opetoskielenä ja suurin osa kouluainneista opetettaan kymriks. Tilastoloihen mukkaan koko Veilssin asukkaista nuin 19% huastaa kymrii, joten lukuloita verttoomala nähhään joihenniik englanninkielissiinnii vanhemppiin laittavan puoskasa kymrinkielisseen koulluun, sillä hyö haluvvaat puoskasa oppivan englannin rinnala sennii kielen, jonka ossoominen avovvaa puoskalen oven asunjseutusa kulttuurriin ja historijjaan. Kaiken kymrinkielisimmilä aluvveila kymrii ossoomaton suattaa jopa tunttiik ihtesä ulokopuoliseks ja paikalisyhteissöön kuulumattomaks.

Täyvelistä vähemmistökielen paratiissii on kuitennii turha ehtii Veilssistäkkääk. Parannettavvoo löyttyy vielä melekosesti ja niin löyttyy immeissiikkii, jotka yhä ovat valammeita taistelemmaan kielelissiin oikkeuksiisa puolesta. Viimmosin vankillaan joutuna henkilö on Jamie Bevan, jollen miärättiin 35 päivvee vankkeutta vuona 2012 tämän kielttäyvyttyy maksamasta nuin tuhannen punnan sakkoloita.

Tapahtumaketjun panj alulen hallitoksen aikomus leikata kymrinkielisen televisijokanavan rahotosta jopa 94%:la ja yhistee sen lähetökset jonnii BBC:n kanavan ohjelmistoon. Käytännössä tämä ois tarkottana kymrinkielisen televisijotarjonnan romahusta lähes olemattommiin. Bevan murttautu rotestiks paikalisen kansaneustajan toimistoon yhessä toisen aktivistin kansa ja mualas sissään piässöytä iskulausseita seinilen. Lopulta aktivistin soittivat ihe polliisit paikalen.

Bevanilen rätkättiin sakot, mutta hiän kielttäyty maksamasta niitä. Perusteena olj, jotta oikkeuven piätös olj ykskielisestik englanniks kirjutettu, eikä Bevan suanuna piätöstä kymrinkielisenä, vaikka vuati sitä erikseen yhteesä kolome kerttoo. Bevan arvostelj muitenniik oikkeuslaitosta kymrinkielissiin asettamisesta epätasa-arvosseen asemmaan. Täysin kymrinkielinen oikkeuvenkäyntä on nimittäin maholista käytännössä vuan kaiken kymrinkielisimmilä aluvveila, kun tuas muuvala Veilssissä kymrinkielinen jouttuu ylleesä huastammaan oikkeuvessa tulokin välitökselä. Bevan pittää tätä ongelmana, sillä tulokin välitökselä huastaminen vuaranttaa suoran keskusteluyhteyven tuomariloihen ja syytetyn välilä ja maholistaa näin olten viärinymmärykset. Tämän juohosta assiinajajat neuvvoottii monesti kymrinkielissii assiikkaittaan alistummaan huastammaan oikkeuvessa englanttii.

Mutta palattaanpa tammikuun mielenosotokseen. Vuan muitammoo päivvee aijemmin olj Aled Mann käynynä liäkärissä 15-kuisen sairraan pikkupoikasa kansak. Liäkär olj kirjuttana resetin valammiilen pohjalen, jossa melekkein kai teksti olj kakskielisesti kymriks ja englanniks. Liäketuottiin nimen liäkär olj kirjuttana täsmälleen siinä englanninkielisessä muuvossaan, joka liäkepakkauksessakkii lukkoo. Mutta muitaman sanan, annosteluohjeen nimittäin, hiän olj kirjuttana vuan kymriks. Ja mikäpä oiskaan olluna sen luonnolisemp kieljvalinta, oljhaa kymri niin liäkärin kunj potillaanniik äitinkielj. Ja kaiken lisäks olttiinhaa senttään Gwynedissä - muakunnassa jossa kymrinkielissiin suhteelinen ossuus väistöstä on kaiken suurin koko Kymrissä. Aluvveelta löyttyy kyllii ja pikkukaupuntiloita, joissa kymrinkielissiin ossuus on jopa ylj 85%. Sielä jos missä luulis olovan maholista toimittoo kai assiit kymriks.

Mann asijjoi Morrisons-ketjun aptiekissa Gwyneddin suurimmassa kaupunnissa Bangorissa. Muun muvassa yljopistostaan juohtuin Bangor vettää immeissii puolleesa ettäämppeekkiik, eivätkä nämä tulokkaat ylleesä huasta kymrii. Tilastoloihen mukkaan vuan hieman kolommaasosa bangorilaisista osovvaa kieltä. Aptiekistakkaak ei ilemmeisesti löytynä yhtää kieljtaitosta työntekkiitä, sillä Mann sai sielä tylyn kohtelun. Liäkkeitä ei annettu, sillä osa resetissä olovasta tekstistä olj kirjutettu vuan kymriks. Sekkääk ei avittana, jotta liäketuottiin nim olj englanniks. Viis sannoo kymrii annosteluohjiissa riitti siihen, jotta aptiekki ei suostuna myömmään liäkettä ennen kunj Mann hankkis kokonnaan englanninkielisen resetin.

Mann kierti läp muut lähseuvun aptiekit, mutta niistä ei löytynä lainkkaa tarvittuu liäkettä. Niinpä hiän ei voinuna muutakkaa kunj palata liäkärin vastaanotolen, pyyttee tätä kirjuttammaan englanninkielisen resetin ja palata aptiekkiin, josta hänet muitammoo tunttii aijemmin olj tylysti kiännytetty pois. Lopulta liäke suattiin, mutta puoska joutu seurroovana päivänä sairallaan. Onneks kysek ei kuitenkkaak olluna mistään vakavasta, mutta maholisesti tältääkkii sairalassa käynnältä ois vältytty kokonnaan, liäke jos ois suatu aikassiin.

Ei männynä aikkookkaa, kun tieto Mannin kohtelusta alako levitäk. Pijan järestettiin mielenosotos aptiekin eissä ja samala viikola vielä toinen suuremp - juur se josta alussa kirjutin. Veilssissä immeiset ovat tietossii siitä, jotta oikkeus suaha palavelluu omala kielellään omassa muassaan on perustavvoo luattuu olova immeisoikkeus.

Kymrinkieliset vuattiit nyt, jotta yksityissektorinnii pittää ottoo huohmijjoon heijän tarppiisa suaha palavelluu kymriks. Yritöksiin pitäs rekrytoitinnassaan ottoo huohmijjoon palakattavviin henkilölöihen kieljtaito, jotta vastoovankaltasilta tappauksilta vältyttässiin tulovaisuuvessa. Ja jos millä yritökselä on niin huono rekrytointapolitiikka, jotta henkilökunnan kieljtaittoon ei kiinitetä huohmijota, niin eikö yritöksen pitäs ihek ottoo vastuu ongelmatilantteissa ja pyrkkii selevittämmään tilanne assiikkaan kannalta maholisimman vaivattomala tavala? Eikö aptiekista esjmerkiks oltas voitu oma-alotteisesti soittoo johonnii tulokkauspalavelluun tahe vaikka selevittee netin avula, mittee kysseiset viis sannoo resetisä tarkottaat? Tahe siitten oltas vuan voitu luottoo assiikasseen, jotta hiän ihek ymmärttää annosteluohjiin, joka on kirjutettu hänen äitinkielellään, eikä sitä tarvihe hänelen sen enempee selitteek...

Mielenosotoksen lisäks sosijaalisessa metijassa on levitelty kysseisen aptiekkiketjun assiikaspalavelun puhelinnumerruu ja kehotettu maholisimman monttoo immeistä soittammaan sinne ja kertommaan, jotta hyö pittäät kymrinkielisen palavelun suamista Veilssissä tärkkiinä kielelisenä oikkeutennaan. Kymrinkieliset näyttäät ossoovan orkanisoija erlaista aktivismii noppiilakkiik aikataulula niin, jotta siihen suahhaan kuitennii osalistummaan merkittävä miärä immeissii. Osa heistä on lisäks olluna valamis jopa rikkommaan lievästi lakkii taistelussa kielen aseman parantamiseks. Immeissiin kohistuvvaan väkvalttaan hyö eivät kuitenkkaa koskaak ou ryyhtynneet, ja hyvä niin!

Heijän taistelusa on ihhailtavan miärätietosta, ja ylleesä hyö ovattii lopulta suavuttanneettii tavotteesak. Valtijovalta ei suinkkaak ouk olluna innola parantamassa kymrin kielen asemmoo ihan hyvvee hyvvyyttään, vuan parannuksiin taustala on aina olluna voimakas ja luajamittanen kansalaisaktivismi, jolla immeiset ovat näyttänneet, jotta hyö toila vuattiit muutoksii eivätkä lopeta taistelluusak ennen kunj muutokset toila on totteutettu. Voisivatko mualiman muuttii kieljvähemmistöt ottoo mallii kymriläissiin sisusta?

Jani Koskiin

Vähemmistökielj- ja murreaktivisti

Sukukansoin ystävviin hallitoksen jäsen