30. lokakuuta 2023 Jyväskylässä oli mielenkiintoinen tapahtuma, kun Karjalan Liitto ry ja sen Keski-Suomen piirin jaosto järjestivät paikallisessa Sepänkeskuksessa kaikille avoimen karjalaisen iltapäivän. Ohjelmassa oli paneelikeskustelu, jossa keskusteltiin muun muassa siitä mitä karjalaisuus on nykypäivänä ja miten se säilytetään. Aiheena oli myös vastajulkaistu Karjalan Liiton toiminnasta kertova historiateos, jonka on kirjoittanut tutkijatohtori Katja Tikka, ja hän oli myös yksi panelisteista. Muina panelisteina toimivat Keskisuomalaisen toimittaja Pauliina Ylitalo, kirjailija ja oikeustieteen maisteri Mikko Porvali sekä rehtori emeritus ja Karjalan Liiton Keski-Suomen piirin varapuheenjohtaja Taimo Tokkari. Paneelikeskustelua veti Liiton puheenjohtaja Martti Talja. Paikalla kuuntelemassa oli Sukukansojen ystävien sihteeri Iivo Kalijärvi.
 |
| Yleisöä oli runsaasti paikalla. Kuva: Iivo Kalijärvi |
Osallistujia oli tapahtumassa salin täydeltä, ja allekirjoittaneen olikin hieman vaikea löytää hyvää paikkaa istua. Lähes kaikki osallistujat olivat paikallisia Karjalan evakkojen jälkeläisiä, eli kuulijoiden keski-ikä oli melko korkea. Paneelikeskustelussa puhuttiinkin karjalaisuuden merkityksestä eri sukupolville ja siitä, kuinka esimerkiksi itse Karjalan Liiton toimintaa voitaisiin siirtää nuoremmalle sukupolvelle.
Keskustelussa puhuttiin paljon historiasta, mikä on aihe huomioon ottaen tietenkin hyvin luonnollista ja odotettavaa. Keskusteltiin Karjalan evakkojen kohtaloista ja muun muassa niistä ongelmista, mitä heidän asuttamisessaan oli – ilmeisesti Kannakselta olevat karjalaiset saivat tilusten jaossa yleensä paremmat maanviljelysalueet kuin vaikkapa Laatokan pohjoispuolelta olevat evakot, mitä en ollut ennen tiennytkään. Sellaisesta ammatista, jonka pystyi ottamaan mukaansa, oli evakkoon lähtijälle valtavasti hyötyä, kuten vaikkapa haitarinsoittajan ammattista. Evakkohistorian lisäksi puhuttiin esimerkiksi Pietarin kaupungin merkityksestä karjalaisten elintasolle (siis Venäjän keisarikunnan aikaan) sekä Pähkinäsaaren rauhan merkityksestä Karjalan kansan kohtaloihin, minkä solmimisesta onkin tänä vuonna kulunut 700 vuotta.
Jyväskylähän taas on merkittävä kaupunki senkin ansiosta, että tänne perustettiin Suomen ensimmäinen opettajaseminaari vuonna 1863 suomenkielisen sivistyksen tarpeisiin. Paneelikeskustelussa huomioitiin myös, että Karjalassa sijaitsevaan Sortavalaanhan perustettiin samanlainen opettajaseminaari 1880-luvulla, ja se toimi aina vuoteen 1944 asti. Jyväskylä ja Karjala linkittyvät siis tälläkin tavoin.
Paneelikeskustelu kesti noin puolitoista tuntia, minkä jälkeen oli luonnollisesti kahvitarjoilu. Myyntipöydällä oli saatavissa erilaisia käsitöitä ja Karjala-lehti. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja opetti allekirjoittaneelle uusia asioita. Mieleeni jäi myös se, että Liiton puheenjohtaja Taljan mukaan järjestöön liittyy vuosittain noin tuhat ihmistä, mutta poistuma on suurempi. Kuitenkin todettiin, että muilla Suomen heimoilla, kuten hämäläisillä tai pohjalaisilla, ei kuitenkaan ole omaa Karjalan Liittoaan: yhdistystä, joka pitäisi heimolaisten kulttuuriperintöä yllä yhtä ponnekkaasti kuin tämä yhdistys tekee. Karjalan Liiton yli 80 vuotta jatkunut tie karjalaisten identiteetin säilyttämiseksi onkin ihailtava ja kunnioitettava polku.
Iivo Kalijärvi
Sihteeri
Sukukansojen ystävät ry
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti