Puheenvuoro Komi Vojtyrin konferenssissa

Tänään pääsin sattumalta osallistumaan Komi Vojtyr -järjestön konferenssiin. Paikalla oli edustajia kaikkialta Komin tasavallasta, ja puheenvuorojen väleissä nostettiin aina lippuja (/mandaatteja) ja näin äänestettiin asioista. Siis tähän tyyliin:

Кора лэптыны мандатъяс! (Pyydän nostamaan mandaatin!)

*laput ylös*

Кодi памыд? (Kuka vastustaa?)

*laput alas*

Vastustamisesta seurasi aina keskustelua, mutta yleensä jutut menivät sellaisinaan läpi.

(Tietääkö joku mitä лэптыны tarkalleen tarkoittaa?)

Kuvassa edustalla Zoja Morozova.

Olin mennyt paikalle vain katselemaan, mutta lopulta kävikin niin, että minä ja Nikolai Anisimov saimme omat äänestyslippumme. Tietysti joku voi kysyä, minkä takia suomalainen ja udmurtti ovat komien kokouksessa mandaatit ojossa, mutta me mietimme, ettemme ainakaan mitään haittaa aiheuta. Periaatteessa on muuten hyvin mielenkiintoinen kysymys, kuka on oikeutettu äänestämään komien tilaisuuksissa. Kuten on nähty, ei tämä saamelaisten tai muidenkaan alkuperäiskansojen kohdalla ole mitenkään selvää.

Puhujia oli paljon, ja suurin osa puheenvuoroista oli komiksi. Tämän takia konferenssi oli hyvin mielenkiintoista seurattavaa, vaikka aivan kaikkea en pystynytkään ymmärtämään. Konferenssin tauon aikana oli myös suurimuotoisempi äänestetys Komi Vojtyrin edustajista, ja mielestäni näihin vaaleihin liittyvät käytännöt tuntuivat varsin demokraattisilta ja normaaleilta, mitä niitä sivusta seurasin. Paikalla oli myös tasavallan presidentti Vjatšeslav Gaizer. Hän tosin poistui paikalta jo kolmen tunnin jälkeen, itse konferenssihan jatkui pitkälle iltaan.

Myös nuoret komilaiset pääsivät ääneen. Hyvä ystäväni Andrei Terentev kuvaili puheessaan nuorten yliopistossa opiskelevien komien tilannetta: valmistumisen jälkeen on ylipäätään vaikea työllistyä, ja viiden kaupungissa eletyn vuoden jälkeen muutto syrjäisiin kyliin opettamaan komia ei useinkaan enää houkuttele, ei varsinkaan ellei maaseutua oikeasti aleta kehittämään. Tätä ei silti tunnuta juurikaan tiedostettavan hallinnossa. Puheenvuoro sai osakseen kritiikkia erityisesti presidentti Gaizeriltä, jonka mukaan ongelma on nuorten omissa asenteissa. Minusta Andrein puhe oli todella hyvä ja osui aivan oikeaan, arvostan myös suuresti sitä, että hän uskalsi puhua tilanteesta avoimesti ja hyssyttelemättä.

Komilaiset keskustelivat myös syyskuussa Siófokissa pidettävästä Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressista. Ajattelin, että tässä minulla on oiva tilaisuus mennä lavalle kertomaan terveiset järjestöltämme, ja pidinkin puheenvuoroni pian Gaizerin jälkeen. Kerroin, että Sukukansojen ystävät järjestivät keväällä seminaarin, jossa käsiteltiin Hanti-Mansijskin maailmankongressin jälkeisiä tapahtumia. Seminaarista jäi näkemys, ettei selvää kehitystä ole juurikaan ollut, eivätkä Hanti-Mansijskissa pidetyt pontevat puheet ole lunastaneet paikkaansa. Kerroin myös nuorisolla olleista ongelmista, siitä kuinka osanottajien kiintiö oli aivan minimaalisen pieni ja koko osallistujien valintamekanismi ylipäätään läpinäkymätön. Sanoin, että työskentelemme nyt Suomessa sen eteen, että Unkariin saadaan paljon nuoria, ja kehotin Komi Vojtyria asettamaan itselleen saman tavoitteen. Suunnittelin puheeni etukäteen muiden puhuessa, ja se menikin jotakuinkin näin:

"Бур лун дона Коми Войтыр! Ыджыд аттьö кор сетiнныд меным позянлун сёрнитны. Ме Нико Партанен Финляндияысь. Миян эм сэнi öтик организация, Sukukansojen ystävät ry, Финн-Угор Войтыръяслöн ёртъяс, да ме öни тайö организациялöн президент.

Миян вöлi априлын Хелсинкиын семинар, кодiлöн тема вöлi аддзыны мый конкретическöй вöлi керöм кык во Ханти-Мансийсклöн конгресс берö. Вöлi критика, мый абу уна. Ханты-Мансийскиын вöлiсны уна бур мöвпъяс, но оз тырмы сёрнитны быд нёльöд во, колö вöчны унаджык, да босьтны конкретическöй цельяс.

Кор конгресс вöлi Ханты-Мансийскын вöлiсны уна сьöкыдлуньяс кор том мортъяс кöссисны локны конгрессас, вöлiсны тöлка кык местаяс налы. Ми лёка гöгöрвоам мыйла татшöм ситуачия Финн-Угор войтыръяслöн комиссияын. Öни ми уджалам Финляндияын мый Венгрияö позьö локны унаджык том Финнъяс.

Пöжалуйста, Коми Войтыр, сетöй Шиофокö унаджык том мортъяс. Ме аддзи мый тiян эм уна бур, активный да талентный том йöз, д ме чайта мый накöд конгресс лоас бурджык и локтасны унаджык выль мöвпъяс. Аттьö!"

Tietenkin on vaikea arvioida, onko tällä oikeasti vaikutusta. Ei varmasti silti ainakaan haittaa. Keskustelin aiheesta kongressin tauon aikana, ja ihmiset tuntuivat olevan samaa mieltä kanssani. Komeilla on edustajia 20, Syktyvkarista 5 ja 15 muualta, jos nyt oikein ymmärsin. Tulen juttelemaan aiheesta nyt vielä viikonloppunakin. Täällä on minusta todella paljon järkeviä ihmisiä, jotka olisi syytä saada esim. juuri tuonne Unkariin.

Ensimmäinen kouluvierailu Syktyvkarissa

Sukukansojen ystävät ry teki tänään ensimmäisen kouluvierailunsa Komin tasavallassa. Olemme miettineet paljon paikallisen nuorisojärjestön, Komi Vojtyr — Mi, kanssa, millaista yhteistyötä voisimme käytännössä tehdä. Suomessa kouluvierailujen pitäisi olla aivan keskeisessä osassa toimintaamme, ja syntyikin ajatus, että tällaisen valmiin mallin voisi siirtää Komiin. Myös täällä tieto suomalais-ugrilaisista kansoista on usein vähäistä, ja ehkä kertomalla enemmän näistä kansoista ja kielistä on mahdollista herättää nuorten kiinnostusta omaa äidinkieltä ja komien kulttuuria kohtaan. Olemme aloittamassa myös jonkinlaista uutta projektia, mutta tästä ei ole vielä selvää kuvaa. Järjestömme suhteet Syktyvkariin ovat nyt hyvät, omasta mielestäni tiiviit yhteydet vaikka minkä toiminnan aloittamiseen ovat olemassa.

Kouluvierailulle osallistuivat lisäkseni Nikolai Anisimov Udmurtiasta ja Jana Sažina Komista. Koko vierailu tehtiin komiksi. Olimme aiemmin luoneet kominkielisen powerpoint-esityksen, mutta loppujen lopuksi se oli tietokoneella esillä vain meidän suuntaamme, ja käytin sitä tukena omalle puheelleni. Nikolai oli ottanut mukaan musiikkia ja videoita Udmurtiasta, jotka olivat myös apuna. Nyt tulevina päivinä haluan tehdä esitelmästä huolellisemman version, johon sisältyy myös kuvia ja enemmän tietoa järjestöstämme. Тämä paketti tulee olemaan käytössä lauantaina, kun menemme vierailemaan erään kylän kouluun. Häpeäkseni en tiedä vielä tämänkään kylän nimeä, mutta eiköhän se viimeistään matkalla selviä.

Luennon runko oli siis sellainen, että esiteltyämme itsemme kysyimme nuorilta mitä kaikkia suomalais-ugrilaisia kansoja on olemassa. He osasivatkin hienosti luetella lähes kaikki kansat, ainakin kielten päähaarat. Kerroimme, että yleensä suomalais-ugrilaisilla kielillä on lähisukukieliä kieliperheen sisällä, esimerkiksi viro on lähellä suomea, ja samoin komi udmurttia. Keskustelimme eroista kansojen kesken, siitä kuinka alkujaan samaa kieltä puhunut ryhmä on levinnyt valtavalle alueelle ja koostuu nyt suuresta joukosta suomalais-ugrilaisia kansoja. Puhuimme siitä kuinka tietyillä kansoilla sattuu olemaan valtiot tai ainakin suuret puhujamäärät, mutta toisten ryhmien tilanne on monin tavoin paljon hankalampi kuin toisten. Komista kerroimme, että sehän on suuri kieli, ja että komia varmasti puhutaan tulevaisuudessakin. Pienimmillä kielillä on silti suuri vaara, että joidenkin vuosikymmenten kuluttua ne sammuvat täysin. Esitimme ajatuksen, että paremmassa tilanteessa olevien suomalais-ugrilaisten kansojen täytyy pyrkiä auttamaan huonommin voivia. Jatkossa mukaan täytyy ottaa enemmän näytteitä eri kielistä ja tietoa näiden kulttuureista, tosin tämä on vaikeaa, kun aikaa on niin vähän luentoa kohti. Nyt puhuimme vajaan tunnin.

Olemme ajatelleet, että yhdellä suomalais-ugrilaisella alueella hyväksi koettuja käytäntöjä olisi tarpeellista siirtää muuallekin. Periaatteessa oma näkemykseni on, että missä tahansa toimivat mallit ovat käyttökelpoisia, mutta suomalais-ugrilaisilla projekteilla on tietty kotikenttäetu, jos näin voi sanoa. Tämän takia Nikolai Anisimov kertoi paljon udmurttien nuorisokulttuurista. Mukana oli runsaasti esimerkkejä muodista ja musiikista, puhuimme myös udmurttidiskoista. Tällaista ei Komissa vielä ole samassa mittakaavassa, mutta entä jos olisi. Mielestäni nuorten reaktio oli hyvä, myös Kolja totesi luennon jälkeen, että into näkyi heidän silmistään.

Opiskelijat kertoivat, etteivät he juuri käytä komia keskenään, kun venäjäksi on helpompi puhua. Tämä johdatti meidät kysymään, että eikö tällöin ole uhkana, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa myös komin kieli vaarantuu. Opiskelijoiden reaktio oli hiljainen, mutta uskaliaimmat totesivat, että kyllä oma äidinkieli pitää tietää. Emme tietenkään halunneet painostaa tai syyllistää koululaisia mitenkään, mutta mielestäni kysymys on silti relevantti esittää. Kerroin omista kokemuksistani Syktyvkarissa, kuinka olen ostanut vaikka mitä elektroniikkaa komiksi, ja kuinka komilaisia ja mahdollisuuksia puhua komiksi on täällä joka puolella. Eikö olisikin parempi, jos komia osaavat puhuisivat komia keskenään, miksi ei? On ongelmallista, että kieli koetaan tärkeäksi osata ja tietää, mutta sen konkreettista käyttöä ei nähty samalla tavalla ensisijaisena. Kerroimme kuinka kaksikielisyys on valtavan arvokas asia, ja kuinka tästä on paljon apua uusia kieliä oppiessa. Paljon muustakin puhuimme, mutta summasin tähän pääkohtia.

Kutsuimme nuoret mukaan Komi Vojtyrin nuoriso-osaston toimintaa, minkä lisäksi kerroin Sukukansojen ystävistä ja halustamme vahvistaa yhteyksiä eri kansojen välille. Mielestäni kouluvierailut täällä ovat valtavan mielenkiintoisia, ja niitä pitääkin kehittää sellaiseen suuntaan, että syntyy mahdollisuuksia virittää keskusteluja nuorten kanssa. Tietysti kaikkein arvokkain tavoite olisi saada nuoria kiinnostumaan sellaisesta toiminnasta, johon voisi tuoda mukaan kominkielisen ympäristön. Komi Vojtyr – Mi voisi olla tätä luomassa, ja oma järjestömme erilaisin tavoin tukemassa.

Selvästikään ongelmana ei missään nimessä ole se, ettei komia enää osattaisi. Jollain tavalla sen käyttö on vain rajoittunutta kaupunkiympäristössä, olkoonkin, että kyllä komia kuulee siellä täällä. Olen myös todistanut täällä verrattain usein tilanteita, joissa käyttökieleksi valitaan komi vaikka läsnä olisikin venäläisiä, jotka eivät sitä osaa. Näin kävi viimeksi tänä iltana erään kirjan julkistamistilaisuudessa. Ja on käynyt muulloinkin.

Niko

Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry

ps. Viimeisessä kuvassa on pelkkiä tyttöjä, mutta älkää antako tämän hämätä, kaikki pojat joutuivat lähtemään ennen kuvanottoa johonkin random-työhön.

------

From now on we will occasionally offer also English translations from our blog posts! Enjoy!

First shool visit in Syktyvkar

Today Sukukansojen ystävät ry made its first school visit in the Komi Republic. We had discussed for a long time with the local youth organisation, Komi Vojtyr — Mi, about what kind of cooperative work we could do together in practice. In Finland, school visits are an integral part of what we do, and we thought that this type of ready-made model could be transferred to the Komi Republic, too. Here, like in Finland, information about Finno-Ugric peoples is limited, and maybe telling people more about these peoples and languages would raise interest among the youth toward their own mother tongue and Komi culture. We are also beginning a new project, but we do not yet have a clear picture of it. Our organisation has good contacts in Syktyvkar, and I think we have close connections that would make any type of initiative possible.

In addition to myself, Nikolai Anisimov from Udmurtia and Jana Sažina from the Komi Republic also participated in the school visit. The visit was carried out exclusively in Komi. We had prepared a PowerPoint presentation in Komi beforehand, but in the end the presentation was only visible to us, and I used it as an aid while I was talking. Nikolai had brought along music and videos from Udmurtia, which were also a great help. In the coming days I would like to make a more polished version of the presentation, which also includes pictures and more information about our organisation. This package will be used on Saturday, when we visit a school in a village. To my own embarrassment I still do not know the name of this village, but I'm sure it will be clear at the latest on our journey there.

The structure of the lecture was such that after we introduced ourselves, we asked the youth what different Finno-Ugric peoles there were. Indeed, they could recite a fine list of almost all of the peoples, at least the main linguistic groups. We told them that Finno-Ugric languages usually have closely related languages within the language families. For example, Estonian is close to Finnish, just like Komi is close to Udmurt. We discussed differences between to have nations, or at least a large population of speakers, but the situation of other groups is much more difficult than that of others in many ways. As for the Komi language, we told that it was a large language, and that people would definitely continue to speak Komi in the future. For smaller languages, however, there is a great danger, that within a few decades they will be extinguished completely. We presented the idea that Finno-Ugric peoples who are in a better situation should strive to help those who are faring more poorly. In the future we need to take along more examples of different languages and information about their cultures. On the other hand this is difficult because we have such little time per lecture. This time we spoke for just under an hour.

Our idea was that a method that had proven successful in one Finno-Ugric area should be taken elsewhere, too. The way I see it, models that work anywhere can be used, but Finno-Ugric projects have a certain home-field advantage, if you can say that. For this reason Nikolai Anisimov said a lot about Udmurt youth culture. He had brought along a wide variety of examples of fashion and music, and we also talked about Udmurt discos. This type of culture does not exist yet in the Komi Republic, at least not on the same scale, but what if it did? I think the youth reacted well to this, and Kolja also commented after the lecture that he could see the enthusiasm in their eyes.

The students told us that they do not really speak Komi with one another, because it's easier to speak Russian. This led us to ask if that does not present a danger that sometime in the future the Komi language will also become endangered. The students' reaction was quiet, but the more daring students commented that yes, it is important to know your own mother tongue. We did not want to pressure the students or make them feel guilty in any way, but I think the question was still a relevant one. I told them about my own experiences in Syktyvkar, how I had bought all sorts of electronics in Komi, and how there are Komi people and opportunities to speak Komi here all over the place. Would it not be better if those who knew Komi spoke Komi with each other? Why not? It is problematic that people feel that it is important to know a language, but the concrete use is not seen as being of primary importance in the same way. We told them about how bilingualism is a very valuable thing, and how it is very helpful when learning new languages. We talked about a lot of other things too, but here I have summarised the main points.

We invited the youth to participate in the activities of Komi Vojtyr's youth division, and in addition we told them about Sukukansojen ystävät and our desires to strengthen the contacts between different peoples. I think the school visits here are extremely interesting, and they should indeed be developed in a direction that allows for discussion with the youth. Of course, the most valuable goal is to get the young people to become interested in the kind of activities that would bring along an environment in which to use the Komi language. Komi Vojtyr – Mi could create this, and our own organisation could be support in various ways.

It is clear that the problem is not that people no longer know Komi. In some way its use is just limited in the city environment, although it is true that you hear Komi here and there. I have also come across relatively many situations here in which people choose to use Komi even though there are Russians present who do not know it. The latest such instance was this evening, at a book release event. And it has happened at other times as well.

Niko
Chair, Sukukansojen ystävät ry

P.S. There are only girls in the last picture, but do not let that fool you. All the boys had to leave to do some random work thing before the picture was taken.

PP.S. Thanks to Alexandra for the translation!

Uusi blogi avattu!

Hei Sukukansojen ystävät!

Järjestömme nettisivut ovat vielä hieman keskeneräiset, joten niiden virkaa toimittamaan on perustettu tällainen blogi. Jatkossakin haluaisimme nähdä blogin yhtenä tiedotuskanavana toiminnallemme. Tietoa meistä tulee löytymään myös Facebook-ryhmästämme, mutta tänne blogiin olisi ajatuksena kerätä pidempiä katsauksia tapahtumistamme.

Terveisin,

Niko
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry