Tässäkin blogissa on usein sivuttu MAFUNin toimintaa ja
yksittäisiä projekteja, mutta itse järjestöä ei ole laajemmin esitelty.
Sukukansojen ystävät ry on pitkälti ollut vastuussa MAFUNin toiminnan
vetämisestä viime vuosina ja MAFUN on nyt erityisen ajankohtainen tällä
viikolla Tartossa pidettävän MAFUNin kongressin takia, joten tässä
blogitekstissä esitellään järjestön toimintaa yleisesti.
MAFUN (Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto eli
venäjäksi Молодежная Ассоциация Финно-Угорских Народов) on vuonna 1990 perustettu
kansainvälinen kansalaisjärjestöjen kattojärjestö, joka pyrkii ylläpitämään
yhteyksiä eri maissa toimivien suomalais-ugrilaisten nuoriso- ja
kansalaisjärjestöjen välillä ja kehittämään näiden yhteistyötä. MAFUNin jäseniä
voivat olla kaikkien suomalais-ugrilaisten kansojen järjestöt, ja tällä
hetkellä jäseniä on Suomesta, Virosta ja Venäjältä, lisäksi pitkän tauon
jälkeen pian myös Unkarista. Suomalaisia jäsenjärjestöjä ovat mm. Sukukansojen
ystävät, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Siula ry. (Helsingin yliopiston
suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelijoiden
ainejärjestö) Sugri ry. (Turun yliopiston suomalais-ugrilaisen
kielentutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestö).
Järjestön ylintä päätäntävaltaa käyttää kongressi, joka
järjestetään joka toinen vuosi jollakin suomalais-ugrilaisella alueella.
Kongressi hyväksyy liiton uudet jäsenjärjestöt ja valitsee MAFUNin hallituksen,
joka koordinoi järjestön toimintaa kongressien välillä. Hallituksessa on
edustaja jokaiselta suomalais-ugrilaiselta alueelta, jonka jäsenjärjestöt ovat
liitossa edustettuina. Hallituksen tehtävänä on parhaansa mukaan toimeenpanna
kongressissa hyväksytty toimintasuunnitelma ja järjestää tapahtumia ja
projekteja.
Vuonna 2013 kongressi pidettiin Helsingissä, ja siellä
hyväksyttiin MAFUNin jäsenjärjestöiksi ensimmäistä kertaa Etelä-Viron
setukaisten sekä Kuolan niemimaan saamelaisten järjestöjä. Samalla MAFUNin
hallitus laajeni ennätyssuureksi, 18-jäseniseksi. Puheenjohtajaksi kaudelle 2013
–2015 valittiin tuolloin Sukukansojen ystävät ry:n aktiivi Sampsa Holopainen.
MAFUNin toiminnasta on helppo löytää sekä hyviä että huonoja
puolia. Hyvä esimerkki onnistuneesta toiminnasta on ”Suomalais-ugrilaisen
maailman kulttuuripääkaupunki” -projekti, jonka toteuttamisesta MAFUNin
hallitus päätti vuonna 2012. Projektista voi lukea lisää vanhemmista
blogiteksteitä kuten täältä.
Valitettavasti toiminnassa esiintyy usein myös monenlaisia ongelmia.
Kommunikaatio on joskus ongelmallista, sillä Venäjällä asuvien
suomalais-ugrilaisten aktivistien englannin kielen taito ei välttämättä ole
kovin hyvä, ja Suomesta ja Virosta tulevat eivät puolestaan osaa välttämättä
venäjää ollenkaan tai ainakaan kovin hyvin. Lisäksi myös toimintatavoissa on
eroja. Maasta riippumatta vakava ongelma on myös se, että osa MAFUNin
hallituksen jäsenistä ei sitoudu MAFUNin toimintaan rittävän aktiivisesti.
Valitettavaa on, että myös Venäjän federaation
yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa negatiivisesti MAFUNin toimintaan.
Venäjän lainsäädäntö mm. ulkomaisista agenteista hankaloittaa yhteistyötä merkittävästi ja lisäksi Venäjällä on yleisesti ottaen vaikeaa puhua avoimesti suomalais-ugrilaisten kansojen ongelmallista.
Vaikka MAFUNin toiminta ei siis ole mitään ruusuilla
tanssimista, on järjestö onnistunut kuitenkin tekemään myös hyödyllisiä
asioita. Edellä mainitun ”suomalais-ugrilaisen maailman kulttuuripääkaupunki”
-projektin lisäksi voi mainita ainakin toiminnan YK:n alkuperäiskansa-asioiden
pysyvän foorumin istunnoissa. Vuosina 2012 ja 2014 MAFUN järjesti YK:n
päämajassa pidetyssä foorumin istunnossa sivutapahtuman, joka käsitteli vuonna
2012 suomalais-ugrilaisia kansoja yleisesti, vuonna 2014 taas
alkuperäiskansojen asuinalueiden elävöittämistä, josta esimerkkitapauksena
esiteltiin kulttuuripääkaupunkiprojektia. Vuoden 2014 tapahtumasta, jonka
järjestäminen toteutettiin yhteistyössä Asia Indigenous Peoples’ Pact
-järjestön kanssa, voi lukea lisää täältä.
Muita hyviä projekteja ovat erilaiset foorumit ja
konferenssit, joita MAFUN on järjestänyt suomalais-ugrilaisille nuorille.
Tällaiset tapahtumat ovat siksi hyviä, että niissä, kuten myös kongressissa,
suuri joukko nuoria aktivisteja pääsee tapaamaan toisiaan ja suunnittelemaan
yhteistä toimintaa. Komin tasavallassa on järjestetty muutamia kertoja FUROR,
suomalais-ugrilainen nuorisofoorumi. Vielä parempi ja toimivampi esimerkki on
kuitenkin Kudymkarissa Permin alueella vuosina 2009 ja 2010 järjestetty
Suomalais-ugrilaisten kansojen sosioekonominen foorumi, jossa hyvin avoimessa
ja dynaamisessa ilmapiirissä keskusteltiin suomalais-ugrilaisten kansojen
nykytilasta ja pyrittiin etsimään ratkaisuja ongelmiin. Foorumi oli tarkoitus
järjestää myös vuonna 2012, ja silloin myös Sukukansojen ystävät ja HYY:n
sukukansavaliokunta olivat mukana suunnittelemassa sitä. Valitettavasti
tapahtuma jouduttiin kuitenkin perumaan viime hetkellä – syyt tähän olivat
hämäriä, mutta ilmeisesti paikallisella aluehallinnolla oli sormensa pelissä.
Tarton kongressi
Tartossa keskiviikkona 29.7. alkavan kongressin
pääjärjestäjä on Fenno-Ugria Noored, virolaisen Fenno-Ugria-kansalaisjärjestön
nuoriso-osasto. Yhteistyökumppaneina ovat myös muut virolaiset MAFUNin
jäsenjärjestöt, ja myös Sukukansojen ystävät on pyrkinyt parhaansa mukaan
auttelemaan järjestelyissä. Kongressi koostuu plenaariestielmistä, MAFUNin
yleisistunnosta sekä sektioista, joissa osallistujat pääsevät keskustelemaan
suomalais-ugrilaisten kansoja ja kieliä koskettavista ajankohtaisista asioista.
Sektioiden teemat tässä kongressissa ovat suomalais-ugrilainen
populaarikulttuuri, alkuperäiskansojen oikeudet, moderni teknologia ja
kielenoppiminen, sosiaalinen media suomalais-ugrilaisessa maailmassa, urheilu
ja terveys sekä suomalais-ugrilaiset start up -yritykset. Sektioiden
moderaattoreina toimii tunnettuja suomalais-ugrilaisia aktivisteja Virosta,
Venäjältä ja Venäjän suomalais-ugrilaisilta alueilta. Myös Sukukansojen ystävät
ry:n puheenjohtaja Norman Langerak on yksi moderaattoreista.
On vaikea ennustaa, miten MAFUNin toiminta tulee kehittymään
Tarton kongressin jälkeisenä aikana. Käytännössä tämä riippuu suuresti siitä,
minkälainen puheenjohtaja ja hallitus kongressissa valitaan, ja siitä,
tehdäänkö liiton sääntöihin tai organisaatioon muutoksia. Joka tapauksessa
tällä hetkellä MAFUNin olemassaolo ei näytä olevan vaarassa, ja vaikka liiton
toiminta onkin joskus vaikeaa eikä niin aktiivista kuin pitäisi, tulee MAFUN
lähivuosinakin jatkamaan suomalais-ugrilaisen nuorison yhdistämistä ja kielten
ja kulttuurien puolustamista.