Karjalan kielen ja kulttuurin tilanne Karjalan tasavallassa

Sukukansojen ystävät järjesti eduskunnan kansalaisinfossa keskiviikkona 27. helmikuuta karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin tilannetta Karjalan tasavallassa Venäjällä käsitelleen tilaisuuden. Tilaisuuteen puhujiksi olivat saapuneet Nuoren Karjalan toiminnanjohtaja Aleksei Tsykarev, karjalankielistä kielipesähanketta koordinoiva Natalja Antonova sekä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi, jotka lähestyivät kaikki tilaisuuden aihetta omasta näkökulmastaan. Tsykarev puhui karjalaisten yhteiskunnallisesta edustuksesta Venäjällä ja kansainvälisesti, Natalja Antonova kertoi karjalan kielen elvyttämisestä ja Janne Saarikivi valotti karjalan kielen tilannetta laajemmasta, suomalais-ugrilaisten ja maailman vähemmistökielten näkökulmasta.

Tilaisuutta seuraamaan oli saapunut myös kansanedustajia. Tilaisuudessa otettiinkin esille myös ajatus vuonna 1993 perustetun eduskunnan suomalais-ugrilaisen ystävyysryhmän toiminnan aloittamisesta uudelleen.


”Karjalaiset taistelevat olemassaolostaan”

Aleksei Tsykarevin mukaan karjalaiset taistelevat olemassaolostaan. Venäjän vuoden 2010 väestönlaskun mukaan karjalaisia Karjalan tasavallassa on 45 000, joista puolet puhuu äidinkielenään karjalaa. Karjalaisten lukumäärä oli tippunut kahdeksassa vuodessa 20 prosentilla.

Karjalaisten asiaa Karjalan tasavallassa ajaa 30 kansalaisjärjestöä. Tänä vuonna on karjalaisten kannalta tärkeä vuosi, sillä tasavallan päämies Aleksandr Hudilainen on nimittänyt vuoden 2013 karjalan kielen ja kulttuurin vuodeksi.. Tänä vuonna kesäkuussa järjestetään myös karjalaisten VII Kerähmö. Kerähmö kerää tänä vuonna ensimmäistä kertaa karjalaisia myös Suomesta sekä muualta Venäjältä, erityisesti Tverin alueelta. Kerähmössä on tarkoitus päättää tulevista hankkeista neljäksi vuodeksi eteenpäin.

Tsykarevin edustaman Nuoren Karjalan tavoitteena on karjalaisuuden popularisoinnin avulla säilyttää karjalan kieli ja karjalainen kulttuuri. Nuoren Karjalan mukaan karjalan kielen säilyttäminen on tärkeää koko tasavallan kannalta, koska sen olemassaolo voi olla kiinni sen erityisleimaisuudesta. Venäjällä on ollut suunnitelmia liittää alueita yhteen ja luoda uusia suuralueita.

Karjalaisjärjestöjen tavoitteina on saada karjala hallinnon virallisten dokumenttien kieleksi. Karjalassa tulisi Tsykarevin mukaan myös järjestää kansanäänestys karjalan muuttamiseksi tasavallan viralliseksi kieleksi. Valitettavasti suurin osa alueen puolueista on nähnyt tämän uhkana.

Tsykarevin mukaan kielen ja kulttuurin säilyttämiseksi tarvitaan aikaisempaa laajempaa suhtautumistapaa ja uusia näkökulmia. Kielen ja kulttuurin ohella myös sosiaalisille ja taloudellisille hankkeille on tilausta ja vasta silloin voidaan kaikki potentiaali saada käyttöön tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tsykarev kertoi Sukukansojen ystävien tilaisuuden kanssa samalla viikolla pidetystä Karjalan tasavallan karjalaisten, vepsäläisten ja suomalaisten neuvoston kokouksesta. Siellä käsiteltävinä olivat Periodika-kustantamon kohtalo. Vähemmistökielisiä julkaisuja kustantava Periodika halutaan joidenkin esitysten mukaan liittää samaan konserniin tasavallan muiden tiedotusvälineiden kanssa, jolloin se ei olisi enää yhtä itsenäinen kuin aikaisemmin. Lisäksi kokouksessa oli määrä antaa Aleksandr Hudilaiselle esitys vähemmistökielisten internetresurssien lisäämisestä.

Nuori Karjala tekee laajasti kansainvälistä yhteistyötä. Järjestö kuuluu Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liittoon MAFUN:iin, minkä lisäksi se osallistuu Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin ja edustaa karjalaisia kansainvälisessä alkuperäiskansojen liikkeessä. Tsykarev sanoi näkevänsä karjalan kielen ja kulttuurin säilyttämisen kannalta paljon potentiaalia Suomen ja Karjalan yhteistyössä. Hän haluaa panostaa Nuoren Karjalan ja Sukukansojen ystävien yhteiseen ideaan yritysten yhteiskuntavastuuhankkeesta, jossa voitaisiin yhdistää Karjalan tasavallan johdon halu houkutella suomalaisia investoijia alueelleen, suomalaisen liike-elämän tavoite uusista liiketoimintamahdollisuuksista ja Karjalan alkuperäiskansojen toive lisäresursseista kieltensä ja kulttuuriensa säilymisen turvaamiseksi. Nuori Karjala ja Sukukansojen ystävät haluavat perustaa Karjalaan säätiön, joka kanavoisi yksityisten toimijoiden lahjoituksia kieli- ja kulttuurihankkeisiin.

Aleksei Tsykarev toivoi, että suomalais-ugrilainen yhteistyö saisi lisäpotkua parlamenttien välisestä yhteistyöstä. Virossa on jo aktiivinen suomalais-ugrilainen yhteistyöryhmä ja Tsykarev toivoi sellaisen perustamista myös Suomen eduskuntaan. Karjalan parlamentissa saattaisi Tsykarevin mukaan olla myös halua kyseisenlaiseen yhteistyöhön.


Sosiaalinen media apuna lasten ja nuorten äidinkielellisen identiteetin vahvistamisessa

Äidinkielenään aunuksenkarjalaa eli livviä puhuva Natalja Antonova kertoi karjalan kielen elvyttämisestä. Antonovan mukaan kielen tilanne on huono ja se häviää nopeasti sekä Vienassa että Aunuksessa. UNESCO:nkin mukaan karjala on jo uhanlainen kieli.

Tänä päivänä vanhat ihmiset puhuvat ja ymmärtävät luontevimmin karjalaa. Karjalaa puhuvia nuoria on nykyään enää alle 2000. Antonova on kuitenkin optimistinen sen suhteen, että karjala voi säilyä muuallakin kuin kylissä, sillä karjalankieliset alakulttuurit ovat yleistyneet. Karjalankielinen rock, pop, teatteri, kirjallisuus ja sosiaalisen median ryhmät ovat todistaneet, että karjala sopii myös kaupunkiin.

Antonovan mukaan pitäisi keskittyä lasten ja nuorten äidinkielisen identiteetin vahvistamiseen. Tässä apuna ovat sosiaalinen media, foorumit ja blogit. Nuorten aktiivisemmassa karjalan kielen käytössä ongelmana on kuitenkin usein pelko huonosta kielitaidosta.

Karjalaa opiskelevilla nuorilla on kielen opetusta 1-2 kertaa viikossa.  Lasten opetuksessa periaatteena on heidän tutustuttamisensa äidinkieliseen kulttuuriin. Lisäksi on kielipesiä, joiden toiminnassa on kuitenkin ongelmia. Kielipesiä tarvitaan, kun vanhemmat eivät voi enää siirtää kielitaitoa kotona lapsilleen. Karjalassa viranomaiset eivät ole tukeneet suurta muutosta kohti kielipesiä. Luontevaa kielikylpyä ei ole ollut. Toivoa luo kuitenkin mahdollinen kielipesien verkostoituminen, mahdollisesti myös Suomen puolelle, sekä opetusmateriaalin luominen yhteistyössä.


Tarvittava osaaminen karjalan kielen pelastamiseksi on jo olemassa

Professori Janne Saarikivi halusi korostaa, että karjalan kielen vaikea tilanne ei ole maailmassa ainutlaatuinen, vaan maailma on täynnä uhanalaisia kieliä. Monet maailman vähemmistökielet tekee haavoittuvaiseksi koulutusjärjestelmä, joka nostaa tiettyjä kirjakieliä ylitse muiden. Entistä enemmän kielet nähdään pelkkänä työvälineenä, mikä heikentää koulutusjärjestelmän ulkopuolelle jäävien kielten statusta.

Saarikivi pitää tärkeänä, että vähemmistökieliä tuetaan,. Kielet ovat maailman kulttuuriperintöä ja ajattelun ja luomisen välineitä. Kieli on tärkeimpiä tekijöitä, joka vaikuttaa identiteettiin ja persoonallisuuteen. Tavoitteessa auttaa käsitys siitä, että ihmiset voivat omaksua monikielisen identiteetin. Vähemmistökielten tilanteeseen onkin mahdollista vaikuttaa aktiivisin toimin koulutuksen ja hallinnon avulla.

Suomalais-ugrilaisella yhteydellä tulisi Saarikiven mukaan olla Suomessa tärkeä asema. Tällä hetkellä Suomen koulujärjestelmä korostaa kuitenkin länsieurooppalaista yhteiskuntaa ja antiikin perintöä ja suomalaisten kielitaustaan liittyvät suomalais-ugrilainen yhteys ja identiteetti ovat unohtuneet lähes täysin. Tätä varten Saarikivi toivoikin eduskunnan suomalais-ugrilaisen ystävyysryhmän aktivoituvan uudelleen. Hän toivoi ryhmän luovan yhteistyösuhteita, ja nostavan yhteistyömahdollisuuksia suomalais-ugrilaisten alueiden välillä niin kulttuurissa kuin esimerkiksi taloudessa. Kaiken toiminnan taustalla tulisi olla tavoite suomalais-ugrilaisen kieli- ja kulttuuridiversiteetin säilymisestä.

Saarikiven mukaan pudotus karjalan puhujien määrässä on ollut hurja. Neuvostoliiton aikana karjalaa puhui vielä 300 000 ihmistä, mutta nyt uhkaavat loputkin mennä, koska kieli ei siirry sukupolvelta toiselle. Karjalan kielen asialla on kiire, jos halutaan toimia. Saarikiven mukaan kaikki muutokseen tarvittava tietotaito on kuitenkin olemassa, jos sitä halutaan käyttää. Tilanteeseen reagoimiseksi tarvitaan vain resursseja, tilanteen tiedostamista ja poliittista tahtoa.

Sakari Linden

Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry