Ja vielä yksi ehdotus!

Hei taas!

Tässä on Jyrin tekemä logoehdotus. Siitä hän kommentoi, että:
"Joo, ehkä S-kirjaimesta tulee mieleen joku teräsmies-logo. Mutta symboliikkaa on ja kaikkea."

Supersukukansojen ystävät teräsmiehen voimilla ei kuulosta ollenkaan pahalta ajatukselta! :D
Kiitos Jyrillekin panoksestaan!

Alexandra
 

Yksi logoehdotus lisää

Hei!

Tässä vielä piirtämäni logoehdotus Sakarin idean pohjalta:

 

Tekstin fonttia täytyy vähän miettiä vielä, samoin kuvaa voisi vähän yksinkertaistaa, jotta logo toimisi hyvin myös pienempänä.

Alexandra

Järjestöllä on oltava logo. Eli tässä muutama logoluonnos. Perinteistä ja vähemmän perinteistä tematiikkaa. Kaikki logot ovat meikäläisen käsialaa, saa kommentoida. Voi vielä muokata. Joku näistä saattaa tulla Sukukansojen Ystävien logoksi. Tai sitten ei. -N

muokattu 17.9.: poistin useimmat muut hylätyt ehdotukset, koska nämä vaikuttivat ohittavan viralliseksi valitun logon hakukoneissa. Lintu kuvassa on muuten silkkiuikku, eikä sotka.

Suomalais-ugrilaisen yhteistyön laajennettava näkökulmaansa talouteen – ja tähdättävä korkeammalle

Taloudellisen näkökulman avulla on mahdollista lisätä suomalais-ugrilaisen yhteistyön vaikuttavuutta vähemmistökielten puhujien määrän negatiivisen kehityskulun kääntämiseksi. Suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä mukana olevien henkilöiden unelmana ja tavoitteena on kielten ja kulttuurien säilyminen ja elinvoima. Tavoitteeseen pääsemiseksi on yhteistyössä laajennettava näkökulmaa aikaisemmasta.

Epäedullinen kehityskulku kielten puhujien määrässä käännettävä

Kieli- ja kulttuurihankkeet kuten kielipesät ja musiikkitapahtumat ovat tarpeellisia ja erinomaisia keinoja elvyttää ja tukea kieliä ja kulttuureja. Suomalais-ugrilaisen liikkeen aktiivien on kuitenkin löydettävä keinot syvempään muutokseen. On oivallettava, että kielten ja kulttuurien säilyttämiseksi tarvitaan itseisarvollisten syiden lisäksi myös välineellisiä syitä.

Suomalais-ugrilaisilta alueilta on löydettävä ne heikot kohdat, jotka saavat vähemmistökansojen edustajat hylkäämään taustansa ja sulautumaan valtakulttuuriin. Vuosikymmeniä jatkunut ja yhä jatkuva trendi yhteiskunnassa on kaupungistuminen. Maaseudulla, missä suomalais-ugrilaisia vähemmistökieliä Venäjällä yleisimmin puhutaan, maatalouteen liittymättömät työpaikat ovat yhä harvemmassa. Tämän vuoksi nuoret lähtevät työnhakuun kaupunkeihin, vahvasti venäjänkieliseen ympäristöön. Samalla vähemmistökielten puhujien keski-ikä nousee.

Talous ja alueellinen kehitys mahdollisuus tavoitteiden toteuttamisessa

Suomalais-ugrilaisen yhteistyön suuri haaste on samaan aikaan edistää vähemmistökielten käyttömahdollisuuksia kaupungeissa ja kehittää maaseudun houkuttelevuutta. Nuorten pitämiseksi maaseudulla on pyrittävä vaikuttamaan maaseudun sosio-ekonomisiin olosuhteisiin. Suomalais-ugrilaisten järjestöjen ja aktiivien tulee ottaa talous entistä kiinteämmäksi osaksi tavoitelistaansa. Tavoitteena tulee olla työpaikkojen luominen maaseudulla, jotta suomalais-ugrilaisten kielten puhuma-alueet säilyvät elinvoimaisina.

Suomalais-ugrilaisessa yhteistyössä laajemminkin on vältettävä ristiriitoja vähemmistöjen oikeuksien edistämisen ja kansallisuudeltaan venäläisen väestön intressien välillä. Pikemminkin on pyrittävä löytämään sekä vähemmistöjen että valtaväestön yhteisiä etuja.

Venäjän vähemmistöalueiden valtaväestö voisi yhdessä vähemmistön kanssa hyötyä alueensa suomalais-ugrilaisista yhteyksistä esimerkiksi Suomesta tulevien kansainvälisten investointien muodossa. Suomalais-ugrilaisuus voisi olla kilpailuetu kyseisille alueille ja niiden kaikille asukkaille. Suomalais-ugrilaiset alueet voisivat olla luonnollinen valinta, kun suomalaisyritykset miettivät sijoituskohteita investoinneilleen Venäjällä.

Karjala taloudellisten hankkeiden pilotiksi?

Suomesta katsoen luonnollisin ja potentiaalisin suomalais-ugrilainen yhteistyöalue taloudellisissa hankkeissa on Karjalan tasavalta. Karjalan päämies Aleksandr Hudilainen on Suomenkin mediassa toivonut tiiviimpää yhteistyötä Suomen kanssa ja suomalaisia investointeja Karjalaan.

Kiinnostus taloudelliselle yhteistyölle on jo olemassa Karjalassa. Karjala on suomalaisille erityinen alue juuri historiallisten, kielellisten ja kulttuuristen yhteyksien sekä lisäksi maantieteellisen läheisyyden vuoksi. Tasavallalla onkin intressi korostaa kyseisiä seikkoja investoinneista kilpaillessaan.

Karjalan tasavaltaan investoivilla suomalaisyrityksillä pitäisi olla mahdollisuus osallistua vapaaehtoispohjalta karjalan kielen ja kulttuurin hankkeiden tukemiseen. Suomesta suuntautuva matkailu on myös suuri mahdollisuus Karjalalle. Matkailualalla luonnollisimmat asiakaspalvelijat suomalaisille turisteille ovatkin suomea ja karjalaa osaavat henkilöt. Matkailu voi siten luoda kysyntää myös karjalaa osaaville työntekijöille suomen ja karjalan kielten samankaltaisuuden ansiosta.

Suurissa tavoitteissa tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä

Taloudellisten hankkeiden saattaminen olennaiseksi osaksi suomalais-ugrilaista yhteistyötä ei onnistu pelkästään alan järjestöjen ja aktiivien voimin. Siihen tarvitaan poliittista tahtoa paitsi yrityksiltä, Suomen ja suomalais-ugrilaisten alueiden johdolta, niin myös Venäjän federaation johdolta. Suomalais-ugrilaisen taloudellisen yhteistyön mahdollinen houkuttelevuus perustuu sen potentiaaliin edistää talouskasvua, parantaa valtioiden välisiä suhteita sekä vähentää Venäjän valtion vastuuta vähemmistöpolitiikasta vähemmistöjen kasvavan oma-aloitteisuuden ansiosta.

Suomalais-ugrilaisten kielten puhujien määrän epäedullisen kehityskulun kääntämiseksi tarvitaan konkreettisia toimia ja aikaisempaa monipuolisempia keinoja. Taloudellisen lähestymistavan avulla on mahdollista löytää yhteneviä etuja vähemmistöjen ja valtaväestön välillä ja vaikuttaa vähemmistökielten puhujien asuinseutujen sosio-ekonomiseen elinvoimaan. Ratkaisevana tekijänä on tahto, jota tulee ensin löytyä suomalais-ugrilaisen yhteistyön aktiiveilta.

Sakari Linden
Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry

Kohti orastavaa syksyä

Kesälomat alkavat pikkuhiljaa loppumaan, ja samalla Sukukansojen ystävät ry:n väki asettuu takaisin Helsinkiin. Kesän aikana tapahtui sellainen muutos, että jätin vuosikokouksessa järjestön puheenjohtajan viran Sakari Lindenille ja toimin nyt itse varapuheenjohtajana. En siis päässyt kovin kauas järjestöstä, mutta kahden puheenjohtajakauden jälkeen tuntuu järkevältä, että työtämme johtaa joku muu. Tulen toki itsekin olemaan jatkuvasti mukana toiminnassamme. Uskon, että Sakarilla on tuoreita ajatuksia ja näkökulmia järjestömme tulevaisuuden varalle. Hän osallistui tänä kesänä Joškar-Olassa järjestetylle marin kielikurssille, ja on aiemmin matkustellut muun muassa Karjalassa.

Muutoin kokoonpanomme on pysynyt melko samanlaisena, vaikka pieniä muitakin muutoksia tapahtui. Vuosikokouksessa valittiin hallitukseen Sakarin ja minun lisäkseni Sampsa Holopainen, Juha Kuokkala, Helga Siljander sekä Katri Seppälä. Varajäseniä ovat Norman Langerak, Alexandra Kellner sekä Kirsi Hafeez. Tuttuja nimiä on siis paljon. Katri on monelle entuudestaan tuttu Helsingin fennougristipiireistä, ja hän on lämpimästi tervetullut mukaan. Helga on viimeisen vuoden aikana ollut paljossa mukana, joten paikka hallituksessa antaa hänellekin paremmat mahdollisuudet toimia kanssamme. Sukukansojen ystävät ry on siis varmasti hyvissä käsissä, enkä usko muutosten hallituksessa vaikuttavan juurikaan toimintatapoihimme tai linjaamme, kuitenkin pyrimme päättämään asioista yhdessä demokraattisesti kaikkia kuunnellen. Ehkä pienet ja säännölliset muutokset hallituksessa kuitenkin varmistavat järjestön elinvoimaisuuden ja toimivuuden.

Nyt tulevan syksyn tärkeimpiä tapahtumia tulevat olemaan Unkarissa syyskuussa pidettävä suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi sekä Helsingissä lokakuussa järjestettävä suomalais-ugrilainen design -päivä. Vuoden päästä MAFUNin kongressi tulee Suomeen, ja sen järjestelyjä on käytävä pikkuhiljaa miettimään. Paikallista toimintaamme tulevat olemaan muun muassa kouluvierailut, joita on tarkoitus tehdä koulujen alkaessa. Äidinkielenopettajain liittoon on oltu yhteyksissä, ja ehkä kouluvierailuja onkin luvassa jo koulunalkajaisviikolla.

Hallituksen kokous on tulevana keskiviikkona, jonka jälkeen meillä on varmasti enemmän tietoa syksyn suunnitelmista. Omasta kesästäni suuri osa meni Komissa Koigortin ja Śordlan kylissä, joten olen ollut hieman poissa kaikesta Suomessa tehtävästä sukukansatoiminnasta. Laitan tähän viestin loppuun muutaman kuvan Śordlasta. Olemme myös tekemässä Śordlan kylästä tarkkaa vektorimuotoista karttaa, joka pohjautuu Stöpa Ninan (Nina Stepanovna Pigulina) paperille piirtämään malliin. Kartan tekninen toteutus on Alexandra Kellnerin taitavissa käsissä. Meillä on myös perinteisen talon pohjapiirros sekä muutakin tietoa, jota pyrimme saamaan ihmisten nähtäväksi pikimmiten.

Hyvää toimintakautta uudelle hallitukselle toivottaen,

Niko Partanen
Varapuheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry


Tässä kuitenkin pieniä vilahduksia Śordlasta:

Näkymä Śordlan kylään Jagjivistä. Täällä sijaitsivat ennen päiväkoti ja metsätyöläisten parakki. Nyt kauempana talojen takana virtaava joki kulki ennen talojen ja tämän mäen välistä - nyt tuossa on hieman kosteampaa suota, mutta mistään ei arvaisi joen kulkeneen tästä. Jagjivissä ei enää ole yhtään taloa, metsä hivuttautuu pikkuhiljaa entisten niittyjen ja rakennusten paikoille.

Jögör Sašin kaivo. Tämä on hyvä esimerkki Śordlassa tyypillisestä vinttikaivosta. Vesi oli melko syvällä kuten alemmasta kuvasta näkyy, joten vivulle oli epäilemättä tarvetta. Kaivojen vivun suuruus vaihteli kaivokohtaisesti. Tämä nimenomainen yksilö ei ollut enää käytössä, vaan päässyt lahoamaan. Ainoastaan lähellä asuvan Paš Koljan kaivo toimi yhä, ja siitä vesi ohjattiinkin jo sähköisellä pumpulla lähelle kotiovea. Kaivosta käytetään nimitystä jukmös  (huomaa, että sanalla on myös merkitykset 'kaivo', 'lähde' ja 'avanto').

Kaivo sisältä. Kuten näkyy, on se rakennettu niin, että kaivon kuiluun on laitettu halkaistusta puunrungosta koverrettu putki. Tätä myöten kaivoon laskettiin puinen sanko. Tällaisia kaivoja kylässä oli seitsemän, meillä on kartalla myös niiden tarkat sijainnit.

Танi сёрнитам комиöн -kampanja on yltänyt Śordlaan asti!

Kävimme myös kalassa läheisellä Jirtym-joella. Alex esittelee kuvassa saalistaan - tällaisia tuli paljon. Kyseisen kalan nimi on muistiinpanoissa, muttei nyt tällä sekunnilla saatavilla.

Śordlassa puhelin toimi ainoastaan talon katolla. Itsekin kiipesin sinne kerran, ja sain hetkeksi internetinkin toimimaan kännykkäni kautta. Yhteys oli heikko, mutta saimme aina tarpeen tullen soitettua Syktyvkariin.

Tässä vielä kuva minusta, Jana Sažinasta ja Alexista. Soudimme kolmistaan lähes joka päivä Jortymin  kylään ostoksille. (Kuten huomaatte, on joen ja kylän nimessä melko suurta vaihtelua. Jirtym, Jortym ja Jortöm ovat kaikki attestoituja muotoja. Ehkä on helpointa kutsua naapurikylää śordlalaisten tapaan Kyrgortiksi.)

Tällaisia terveisiä Śordlasta. Lisää on luvassa, ehkä toisessakin blogissa. Tässä tällaisia maistiaisia Sukukansojen ystävät ry:n blogin lukijoille.