Suomalais-ugrilaiset järjestöt YK:n alkuperäiskansa-asioiden pysyvän foorumin istunnossa

Osallistuin YK:n päämajassa New Yorkissa 12.–23.5. 2014 järjestettävään alkuperäiskansa-asioiden pysyvän foorumin istuntoon torstaina 15.5. ja perjantaina 16.5. Sukukansojen Ystävät ry.:n ja MAFUNin (Suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto) edustajana. Vaikka osallistuin tähän pitkäkestoiseen tapahtumaan vain muutamana päivänä, ehdin tuona aikana solmia järjestöillemme muutamia uusia kontakteja ja ennen kaikkea saada kuvan foorumin työskentelystä ja maailman alkuperäiskansojen ongelmista. Suomalais-ugrilaisista yhteistyökumppaneistamme läsnä olivat myös Aleksei Tsykarev ja Alina Tshuburova Nuori Karjala -järjestöstä ja Oliver Loode virolaisista U-Pööre- ja Uralic Foundation -järjestöistä. Loode on tällä hetkellä yksi pysyvän foorumin asiantuntijajäsenistä, Tsykarev puolestaan YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien asiantuntijamekanismin jäsen.

Mikä on siis tämä alkuperäiskansa-asioiden pysyvä foorumi? Kyseessä on vuonna 2002 ensimmäistä kertaa kokoontunut YK:n elin, sosiaali- ja talousneuvoston neuvoa antava elin, jonka tehtävänä on keskustella asioita, jotka koskevat maailman alkuperäiskansojen taloudellista ja sosiaalista kehitystä, kulttuuria, ympäristöä, koulutusta, terveyttä ja ihmisoikeuksia. Foorumi koostuu 16 valtioiden ja alkuperäiskansajärjestöjen nimittämästä asiantuntijajäsenestä. Vuosittain foorumi pitää YK:n päämajassa New Yorkissa kahden viikon istunnon, johon osallistuu alkuperäiskansojen sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Nyt oli kyseessä foorumin 13. istunto. Foorumin virallisilta sivuilta voi lukea lisää sen taustasta ja toiminnasta.

Foorumi koostuu yleisistunnoista ja sivutapahtumista. Yleisistunnot ovat virallisemman luontoisia ja koostuvat raporteista ja puheenvuoroista. Sivutapahtumien puitteissa voivat alkuperäiskansat ja niiden järjestöt vapaamuotoisemmin esitellä toimintaansa ja ideoitansa. Foorumin tapa toimia oli aika paljon toimivampi kuin suomalais-ugrilaisten maailmankongressien epäjärjestelmälliset ja monologimaiset yleisistunnot. Tässä foorumin istunnossa kuultiin myös todella kriittisiä puheenvuoroja ja varsin vahvasti tuotiin esiin monien alkuperäiskansojen huono tilanne. Hyvin ajankohtainen aihe foorumilla oli Krimin tataarien tilanne (tataareilla on Krimillä alkuperäiskansan status).

Kun tätä tapahtumaa vertaa esimerkiksi Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin vuonna 2012, on ero huomattava. Suomalais-ugrilaiset yhteistapahtumat ovat liian usein pelkkää hymistelyä, jossa todelliset ja ajankohtaiset ongelmat jäävät taka-alalle. Toisaalta myös foorumin yleisistunnoissa kuultiin monenlaisia näkemyksiä esimerkiksi valtioiden taholta, eivätkä kaikki varmastikaan olleet todenmukaisia kuvauksia alkuperäiskansojen tilanteista.

Suomalais-ugrilaiset järjestöt MAFUN, Sukukansojen ystävät, Uralic Foundation järjestivät yhdessä Asian Indigenous Peoples' Pact (AIPP) -kattojärjestön kanssa sivutapahtuman Indigenous Villages of Culture. Tapahtuman ideana oli esitellä toimivia esimerkkejä projekteista, joissa kulttuuria sovelletaan kehittämään alkuperäiskansojen elinoloja maaseudulla. Yksi tällainen projekti, jota tapahtumassa esiteltiin, oli MAFUNin hallinnoima Suomalais-ugrilaisen maailman kulttuuripääkaupunki -hanke. Kyseisestä hankkeesta on tässä blogissa kirjoitettu useita kertoja, mutta totean lyhyesti että kyseessä on hanke, jossa Euroopan kulttuuripääkaupunki- hankkeen mallin mukaisesti valitaan kylien ja pienempien kaupunkien keskuudesta joka vuodeksi suomalais-ugrilaiselle maailmalle ”pääkaupunki”, joka voi sitten tämän tittelin turvin vuoden ajan kehittää kulttuuri- ja kielioloja aluellaan ja olla suomalais-ugrilaisen maailman kulttuurillinen keskus. Suomalais-ugrilaisen projektiesimerkkimme ohella myös AIPP:tä edustanut Sumshot Khular kertoi Intiassa ja Myanmarissa elävän naga-alkuperäiskansan kyläkulttuurista ja -tapahtumista.

Tapahtumassa oli ihan mukavasti yleisöä, joka osallistui myös keskusteluun aktiivisesti. Vaikka valmiita projekti-ideoita ei tapahtumastamme välttämättä syntynytkään, kylvettiin sen aikana varmasti siemeniä tulevia yhteisiä projekteja ja yhteistyömahdollisuuksia varten. Yksi tapahtumassa esitetty idea koski suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunki-idean soveltamista globaalina alkuperäiskansaprojektina.

Myös Pohjoismaiden saamelaiset olivat runsaslukuisesti edustettuina foorumilla, mutta harmillisesti saamelaisilla oli oma sivutapahtumansa juuri samaan aikaan kuin MAFUNin tapahtuma pidettiin ja siksi saamelaisilla oli vain vähäinen edustus oman tapahtumamme yleisössä. Tämä oli MAFUNin kannalta harmillista, sillä tiiviimpiä kontakteja eri saamelaisjärjestöihin on yritetty solmia viime aikoina.

Osallistuin myös maorien, Uuden-Seelannin alkuperäiskansan, järjestämään sivutapahtumaan jonka aiheena oli kielenelvytys. Maorit ovat viime vuosikymmeninä tulleet tunnetuiksi todellisina vähemmistökielten elvyttämisen pioneereina, joiden kehittämiä metodeja on sovellettu menestyksekkäästi myös muualla (esimerkiksi maorien kuuluisa kielipesä-metodi on osoittautunut menestyksekkääksi myös inarinsaamelaisten parissa). Myös tässä tapahtumassa maorit osoittautuivat maineensa veroisiksi. Suuren painon tapahtumassa saivat sähköiset oppimateriaalit, joita maorit ovat tehneet paljon sekä itselleen että havaijin kielelle. Lisäksi esiteltiin mahdollisuutta opiskella kielenelvytystä AUT-yliopistossa. Paikalla oli asiantuntijoita Kansainvälisestä kielenelvytyskeskuksesta (International Centre for Language revitalization) ja Aucklandin teknisestä yliopistosta. Maoriaktivisteilla on nykyään käytössään laajat elektroniset kieli- ja oppimateriaaliaineistot. Samankaltaista työtä vähemmistökielisten aineistojen digitoimiseksi ja oppimateriaalien luomiseksi on tehty viime aikoina myös muun muassa Suomessa ja Norjassa, ja mielestäni olisikin mielenkiintoista luoda enemmän yhteyksiä kielentutkijoiden ja kieliaktivistien välillä Uudessa-Seelannissa, Pohjoismaissa ja muualla.

Maorien sivutapahtumaan sisältyi hieno maorinkielinen musiikki- ja tanssiesitys.

Yleisesti ottaen osallistuminen foorumille oli hyödyllinen ja erittäin mielenkiintoinen kokemus. Uusia kontakteja syntyi jonkin verran, ja ennen kaikkea pääsin käytännössä näkemään alkuperäiskansojen parissa YK:ssa tehtävää työtä ja tutustumaan eri alueiden alkuperäiskansojen tilanteisiin ja ongelmiin. Nyt pystyn paremmin hahmottamaan myös suomalais-ugrilaisten vähemmistö- ja alkuperäiskansojen tilanteen ja ongelmat globaalissa kentässä. Toivottavasti myös muiden alkuperäiskansojen edustajat tietävät taas vähän enemmän suomalais-ugrilaisten kansojen tilanteesta. Toivottavasti New Yorkissa saaduista kokemuksista tulee olemaan hyötyä Sukukansojen ystävien ja MAFUNin tulevalle toiminnalle, ja toivottavasti järjestömme pääsevät tulevinakin vuosina ottamaan osaa YK:n alkuperäiskansatapahtumiin.

Sampsa Holopainen