Vierailuja:

torstai 20. helmikuuta 2014

Udmurtin kieli pakolliseksi oppiaineeksi Udmurtiaan?



Udmurtin kielen epävirallinen status on ollut voimakkaassa nousussa viime vuosien aikana. Kaupunkien kaduilla kuulee yhä useammin puhuttavan udmurttia, sitä ei enää häpeillä. Udmurtinkielinen ja udmurttilainen kulttuuri on tullut tutummaksi myös alueen valtaväestölle venäläisille, ei vähiten toissavuoden Euroviisujen kakkosen, Buranovon babushkojen ansiosta. Kaupunkimainen ja moderni populaarikulttuuri kehittyy vahvasti, mutta silti kielen puhujamäärä laskee, lapset eivät opi puhumaan udmurttia kaupunkien lisäksi enää juuri edes suuremmissa keskuskylissä. Auttaisiko kouluopetus?

Udmurtian parlamentti on uudistamassa tasavallan lakia opetuksesta. Kuumimmaksi kysymykseksi on noussut yleisudmurttilaisen järjestön Udmurt Keneshin viime syksynä, 22.10. tekemä esitys udmurtin kielen ottamisesta pakollisena aineena alaluokkien opetussuunnitelmaan. Mikäli esitys menee parlamentin äänestyksessä 25.2. läpi, udmurttia aletaan opettaa 1.9.2014 lähtien toisena virallisena kielenä kaikissa tasavallan kouluissa toiselta luokalta neljännelle, kaksi kertaa viikossa. Tällä hetkellä udmurttia opiskelee vain noin joka neljäs udmurtti koulussa.

Udmurtian kielilaki vuodelta 2000 määrittelee Udmurtian tasavallan virallisiksi kieliksi venäjän ja udmurtin. Niitä on oikeus käyttää viranomaisyhteyksissä, esimerkiksi hallinnossa ja tuomioistuimissa. Samansuuntaiset kielilait on olemassa myös kaikissa muissa Volgan ja Uralin alueen etnisissä tasavalloissa, suomalais-ugrilaisissa Komissa, Marissa ja Mordvassa sekä turkkilaisissa Tatarstanissa, Bashkiriassa ja Tshuvassiassa. Niissä kaikissa on myös lait virallisten kielten, eli tasavallan nimikkokielten ja venäjän opettamisesta koko väestölle, eli ainakin periaatteessa niitä opetetaan.

Vanhan venäläisen sananlaskun mukaan lakien ankaruutta Venäjällä kompensoi se, ettei niitä tarvitse noudattaa. Tämä pätee valitettavasti myös kielilakeihin, myös Udmurtiassa. Vaikka udmurtti on yhtä virallinen kuin venäjäkin, niin käytännössä juuri missään asioitaan ei voi hoitaa udmurtiksi. Tälle saatiin virallinen vahvistus viime syksynä, kun yllä mainittu udmurttijärjestö Udmurt Kenesh pyysi saada käsitellä sitä koskevan oikeusjutun udmurtiksi. Tuomioistuin kielsi tämän. Viranomaisilla ei myöskään ole mitään velvoitetta osata udmurttia. Tähän saattaa tosin tulla parannus, sillä käsittelyssä on myös esitys, jonka mukaan molempia virallisia kieliä osaaville julkisen sektorin työntekijöille maksettaisiin kielitaidostaan bonusta. Tällainen järjestelmä on käytössä Udmurtian naapurissa Tatarstanissa, jonka kansallisuuspolitiikkaa pidetäänkin parempana kuin muiden alueen tasavaltojen. Usein kuultu argumentti kansallisuuskeskusteluissa onkin ”Mutta toista se on Tatarstanissa, siellä tämäkin asia on paremmin.”

Vuodenvaihteessa monet udmurttiaktivisit alkoivat voimakkaasti tukea Udmurt Keneshin aloitetta, ja julkista keskustelua aiheesta on ollut paljon. Etenkin Udmurtlyk-yhdistys on ollut aktiivisesti propagoimassa udmurtin virallisen kielen statuksen realisoimista. Udmurtlykin sivulta Kunkyl (Virallinen kieli) ja samannimisestä vkontakte-ryhmästä löytyy perusteluja, esitystä tukevien mielipiteitä, bannereita, sloganeita ja muuta. Udmurtian hallinnosta ministeritasolta asti samoin kuin parlamentista on kuulunut viestejä puolesta ja vastaan, eikä esityksen läpimeno ole lainkaan varmaa.

Perusteluja kyllä löytyy sille, miksi udmurttia pitäisi Udmurtiassa opettaa koululaisille. Udmurtlykiltä esimerkiksi seuraavat.

Udmurtinopetuksella luodaan terveempää yhteiskuntaa ilman syrjintää ja kielten jaottelua hyödyllisiin ja hyödyttömiin eikä eri kansallisia identiteettejä syrjitä niiden statuksen perusteella.

Udmurtinopetus vahvistaa udmurttilaista kieliyhteisöä ja kulttuuria ja vähentää sen marginalisoitumista. Enempi udmurtinosaaminen mahdollistaa inhimillisen potentiaalin laajamittaisemman käyttöönoton.

Udmurtinopetus ja kielen laajempi osaaminen luo lisää työpaikkoja, ei vain itse opetukseen, vaan vahvistamalla udmurtinkielistä yhteisöä ja kieli-infrastruktuuria se tuo lisää mahdollisuuksia udmurtinkieliselle kulttuurille, medialle, tieteelle, turismille, mainonnalle, kustannusalalle.

Udmurtinopetus kouluissa vahvistaa kaksikielisyyttä, jonka voi nähdä arvona sinänsä. Kaksikielisyys ei ole haitaksi ihmiselle, päinvastoin.

Udmurtinopetus lisää tasa-arvoa eri kansojen välillä, kaikki oppisivat tasavallan molempia virallisia kieliä ja heillä on siten pääsy molempiin kulttuureihin, sitä kautta paremmat mahdollisuudet ymmärtää toisiaan.

Tämä kaikki kuulostaa hyvältä, miksi sitten udmurttia ei opetettaisi enemmän? Siihenkin löytyy argumentteja, kuten vasta parantuneen udmurtin statuksen heikkeneminen. Kulttuuri ja udmurttilaisuus periaatteessa voivat kyllä kiinnostaa, mutta mitä tapahtuu jos kieltä aletaan opettaa kaikille? Tarvitaanko vähemmistökieltä oikeasti? Pitäisikö rahat laittaa johonkin tärkeämpään? Entäs kun kaikki vähemmistökielen puhujat osaavat kuitenkin enemmistökieltä? Miksei voida tyytyä vapaaseen valintaan? Suomalaiselle näiden perustelujen kertaaminen on oikeastaan turhaa: sen kun ajattelee pakkoruotsikeskustelua ja vaihtaa vain kielten nimet, niin keskustelu ja riita ”pakkoudmurtista” on valmis. Tietysti Udmurtiassa udmurtteja on enemmän kuin Suomessa ruotsinkielisiä, reilu neljäsosa noin puolentoista miljoonan väestöstä. Ja sitten tietysti, Udmurtia on, noh, Udmurtia, udmurttien maa. Jos siellä ei opeteta udmurttia niin missä sitten? Missä udmurtin kielen olisi tarkoitus elää ja kukoistaa jollei Udmurtiassa?

Periaatteellisella tasolla udmurtinopetuksen lisäämistä vastustavat tuskin muut kuin pieni joukko venäläisen nationalistipuolueen edustajia, jotka järjestivät helmikuun alussa mielenosoituksen Izhevskissä udmurtin kielen oikeuksien lisäämistä vastaan. Mahdollisen uuden lain toteuttamisessa on kyllä monta kysymystä. Mistä saadaan oppikirjoja, kun tähänkään asti niitä ei ole riittänyt, ja monet niistäkin vähistä on kustannettu Suomesta saaduilla apurahoilla. Onko Udmurtian tasavalta valmis myös rahallisesti tukemaan kieltä? Entä mistä saadaan päteviä opettajia? No, jonkin verran niitä on jo, sillä monet udmurtinopettajiksi valmistuneet työskentelevät joko aivan muilla aloilla koulujen palkkojen pienuuden takia, tai sitten opettavat muita aineita, koska udmurtintunteja on viime vuosina vähennetty. Lisäksi Udmurtian valtionyliopistossa on jo pitkään opetettu U2-pedagogiikkaa, eli udmurtin opettamista toisena tai vieraana kielenä. Ammattilaisia löytyy.

Tärkein kysymys lienee se, miten opetus järjestetään. Mikäli nyt vain noin neljännes udmurttilapsista oppii koulussa udmurttia äidinkielenään, mitä ensi vuonna tapahtuu niille kolmelle neljännekselle? Laitetaanko heidätkin oppimaan udmurttia toisena kotimaisena eli alkeista lähtien? Riittääkö resursseja myös äidinkielen opetuksen turvaamiseen ja lisäämiseen? Senhän pitäisi kuitenkin olla prioriteetti, että lapset saavat oppia äidinkieltään, ja mikäli mahdollista, myös äidinkielellään. Se oli tilanne myös Udmurtiassa monin paikoin aina 1960-luvulle asti. Ja mikäli udmurttia päätettäisiin opettaa vain udmurteille, pitäisi kysyä myös kuka on udmurtti ja kuka venäläinen, kenellä on äidinkielinen taito, ja mikä ylipäätään on äidinkieli. Udmurt Keneshin malli udmurtin opettamisesta kaikille alakoululaisille on yksi vaihtoehto, joka toimisi jaottelulla äidinkielen ja toisen kotimaisen opetukseen. Toivottavasti 25.2. parlamentti päättää hyvästä laista ja sen käyttöönotosta. Toivottavasti udmurtinopetus voi 1.9.2014 paremmin kuin nyt.

Simo Kantele
Tiedottaja, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta
Sukukansojen ystävien jäsen



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti