Hallituksen esittelyjä: Niko Partanen

Tässä blogikirjoitusten sarjassa esitellään Sukukansojen ystävät ry:n toimijoita. Haluamme myös tätä kautta madaltaa kynnystä osallistua järjestön toimintaan ja tapahtumiin, minkä lisäksi tämä on yksi tapa kertoa lisää järjestössä aktiivisesti vaikuttavien henkilöiden taustasta ja suhteesta suomalais-ugrilaisiin kansoihin.

Haastattelussa Niko Partanen, puheenjohtaja 

1. Miten kiinnostuit sukukansoista? 

Olen opiskellut suomalais-ugrilaista kielentutkimusta, ja tätä kautta viettänyt paljon aikaa Venäjän sukukansa-alueilla. Komit ovat minulle kaikkein tutuimpia, ja asuin puolisen vuotta Syktyvkarissa. Olen myös työskennellyt monina kesinä eri puolilla Komin tasavaltaa. Puhun komia hyvin ja tein monta vuotta tutkimusta sen murteista. Alkujaan päädyin opiskelemaan alaa osittain vahingossa: olin kiinnostunut kielitieteestä ja antropologiasta, ja suomalais-ugrilaisten kielten opiskelu tuntui sopivan tähän hyvin. Tämä vaikutti jo varhain aiheelta, josta olisi tärkeä tietää itsekin enemmän. Nyt olen ollut jatkuvasti suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa tekemisissä jo pian neljätoista vuotta, joten ilmeisesti kiinnostusta on riittänyt.

Niko Partanen toimii tällä hetkellä Sukukansojen ystävien puheenjohtajana

2. Miten tulit mukaan Sukukansojen ystävien toimintaan? 

Olin jonkin verran mukana HYY:n Sukukansavaliokunnan toiminnassa, ja noihin aikoihin, yli kymmenen vuotta sitten, Sukukansojen ystävät oli hyvin läheisesti kytkeytynyt kaikenlaiseen opiskelijatoimintaan. Samat ihmiset olivat mukana eri paikoissa, joten oli luontevaa olla mukana myös tässä järjestössä. Työskentelin aika monta vuotta ulkomailla, jolloin en juurikaan ollut mukana suomalaisissa järjestöissä, mutta nyt täällä taas asuessa tämä on ollut jälleen hyvin mielekästä. En itsekään enää opiskele, joten Sukukansojen ystävät on yksi hyvä keino pysyä mukana suomalais-ugrilaisen yhteistyön parissa. 

Järjestöt myös antavat aivan omanlaisensa mahdollisuuden toteuttaa pitkäjänteistä yhteistyötä ja hankkeita. Pidän myös siitä, että kansalaisjärjestöt ovat melko selvästi erillään usein akateemisista töistä ja piireistä, jolloin työhön tulee enemmän yhteiskunnallinen ote ja tavoite. Suomessa on sekä tieteellisiä että yhteiskunnallisia järjestöjä, ja me olemme selkeästi jälkimmäisessä laidassa. Toki samoilla ihmisillä on hyvä olla monenlaisia rooleja, eikä tällaisten asioiden tarvitse aina olla erillään. Mutta sukukansayhteistyössä on mielestäni hyvin keskeistä, ettei suomalaisten positio ole aina ”sukukansojen tutkiminen”, vaan pikemminkin erittäin tasapuolinen ja tavallinen ihmisten kesken syntyvä vuorovaikutus ja ymmärrys. Mielestäni Sukukansojen ystävät antaa hyvät puitteet kehittää juuri tällaista yhteistyötä.  

3. Mitä tahdot sukukansatyöllä saavuttaa?

Kuten usein kansalaisjärjestöjen toiminnassa, tavoitteena on tietyssä mielessä ruohonjuuritasolla tapahtuva yhteiskunnallinen muutos. Suomessa tämä tarkoittaisi ensisijaisesti yleisempää tietoisuutta ja ymmärrystä sukukansoista ja heidän tilanteestaan, sekä tästä nousevaa aktiivisempaa tavoittelua näiden asioiden kehittämiseksi. Uskon, että suomalaiset ovat kiinnostuneita sukukansoista, mutta mahdollisuudet saada ajankohtaista ja hyvää tietoa ovat usein erittäin rajoittuneet. Tämä on yksi sara, jolla järjestömme työskentelee aktiivisesti. On myös huomattava, että Suomessa on usein järkyttäviä puutteita myös täällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen tuntemisessa, koskien nyt erityisesti karjalaisia ja saamelaisia.
Suomen ulkopuolelle katsottaessa esiin nousevat erityisesti yhteydet Viroon, Karjalaan sekä Ruotsin ja Norjan pohjoisosiin. Järjestöllämme on ollut yhteyksiä muun muassa kveeniaktivistien kanssa, ja jonkinlainen laajempi lähentyminen näiden maantieteellisesti läheisten suomalais-ugrilaisten seutujen kanssa voisi olla tärkeää. Olemme kuitenkin koko ajan menossa kohti maailmaa, jossa lentämistä on syytä vähentää, jolloin tällaisten lähialueiden merkitystä ei voi kuin korostaa. Toisaalta Venäjänkin monet sukukansa-alueet ovat normaalioloissa helposti junalla saavutettavissa, ja monin tavoin hyvin lähellä meitä.

Sukukansatyöllä voidaan saavuttaa parempi ymmärrys Venäjästä. Sukukansojen kautta oppii tuntemaan hyvin monimuotoisen ja erilaisen Venäjän kuin millaisena maa usein nähdään. Toisaalta uskon yhteyksien Suomeen olevan tärkeitä myös Venäjällä. Yhteistyö tarjoaa mallin länsimaisessa yhteiskunnassa toimivista kansalaisjärjestöistä, ja tutustuminen käytännössä suomalaisiin sukukansoista kiinnostuneisiin ja jopa sukukieliä puhuviin henkilöihin on varmasti merkityksellistä näitä kansoja edustaville ihmisille. Jos vaikka komilainen tai marilainen henkilö tulee Suomeen tai tapaa suomalaisia, on mielestäni tärkeää, että on olemassa ympäristöjä ja sosiaalisia verkostoja joissa oma tausta ja kieli ovat tuttuja. Tiiviit suhteet Suomen ja suomalais-ugrilaisten alueiden välillä ovat monin tavoin tärkeitä ja vaalimisen arvoisia.

4. Kuinka Venäjän nykytilanne vaikuttaa Sukukansojen ystävien toimintaan? 

Vaikutukset ovat hyvin laajat. Suunnitellut ja osin rahoitetut hankkeet ovat nyt jäissä, vaikka koronatilanteen hieman parannuttua olimme jo toiveikkaita paremmasta. Jos matkustaminen Suomen ja Venäjän välillä oli jo korona-aikaan hankalaa, on se nyt vieläkin vaikeampaa, eikä ole selvää, millaisia riskejä aktiiviseen yhteydenpitoon liittyy Venäjän kansalaisille. Terveysriskin ohelle on ilmaantunut aivan erityyppinen uhka.

Ilmoitimme sodan alettua blogissamme, ettemme tee yhteistyötä Venäjän hallintoon kytkeytyvien järjestöjen kanssa. On hienoa, että monet sukukansa-aktiivit Venäjällä ovat olleet rohkeasti sotaa vastaan ja julkaisseet sitä vastustavaa materiaalia verkossa. Tämä on erittäin hienoa. Samalla ymmärrän heitä, jotka joutuvat olemaan vaiti. Venäjä ei ole vapaa yhteiskunta. Yksi asia mitä voimme tehdä, on seurata tapahtumia ja jakaa tietoa omasta näkökulmastamme. Itse haluaisin korostaa, että on äärimmäisen tärkeää olla tuomitsematta tavallisia Venäjän kansalaisia. Kieli ja kansallisuus eivät ole tässä merkityksellisiä. Toiminta ja vastustus täytyy kohdistaa Venäjällä valtaa pitäviin.

Itse toivon Venäjän nykyisen hallinnon mahdollisimman nopeaa romahdusta ja tätä seuraavaa uudistusta. Moni on arvioinut, ettei tässäkään tapauksessa minkäänlaiseen normaaliin voitaisi palata kovin lyhyessä ajassa. Itse olisin hieman optimistisempi. Yhteyksiä sukukansoihin on ennenkin ylläpidetty hankalissa oloissa. On paljon asioita, joiden on tapahduttava ennen kuin tavallinen yhteistyö voi jatkua, mutta toivotaan nopeaa kehitystä parempaan.