Lyytiläinen Seura tek heinäkuussa 2013 matkan Kujärven kunnan 450-vuotisjuhlaan. Lähimmä matkaan lauvantakuamuna 20.7. pikkupussila Helsingin Rautatientorilta. Matkaseurruussammo olj 13 henkillyy, joista kaks nous kyittiin vasta matkan varrelta. Rajan ylitimmä Vualimuala. Nuin 12 tunnin ajomatkan perrään suavumma perilen D'ogensuun kyllään, joka on Kujärven kyläryhmän piäkylä, ja majotumma Lyytikottiin.
Tervetulliisiks söimmä illallista talon emännän tarjjoilemana ja tapasimma isäntämmökkii, joka olj juur palanna nuapurkylästä, jossa niin ikkään juhlittiin vuosjpäiväpruasniekkoo. Illallisen perrään pakkasimma muistiinpanovälinneet ja lähimmä paikala Koskisen Janin ja Nouron Villen kansa ehtimmään kylänraitilta lyytin kielen huastajjii. Eräs Petroskoista kotosin olova pere neuvokkii meijät noppiisti nuapurisa Mit'uun Lüs'an pihhaan, jossa olj sattumalta juur mänössä Lüs'an 71-vuotispäivät. Joimma tietä ja hustomma lyytiks ja suomeks. Venäjän kieltä emmä juurikkaan tarvinneet, eikä meistä kolomesta venäjjee osannaa kukkaan muu kunj Ville.
Sunnuntakuamuna isä Veikko pitj kylän kirkossa jumalanpalaveluksen, jossa kielinä käytettiin lyyttii, suommii ja venäjjee. Sen perrään kiertelimmä kylässä ja tutustumma rakennuksiin. Perintteissiin karjalaistyylissiin puutaloloihen sejassa kohos neuvostoaikassii valakossii elementtitaloloita, joihen seinnii koristivat ajan tyylin mukasesti vanhoja kirjontakuvijoloita mukkailovat tiiljkoristukset. Kylän keskustassakkii vastaan kävelj lehmii ja ainnuusta kyläkaupasta suatto ostoo mm. olutta, limpparrii, hivusvärilöitä ja jopa tekoripsii. Myöntteisenä yllätyksenä pittää mainitak uuvet kakskieliset tienviitat, joihen olj paikonj lisätty lyytinkielisettii tiennimet.
Ihe Pruasniekka sunnuntakina alako klo 17.00 naiskuoro Pitk'randaasiin laulula. Muu virallinen ohjelma ja kunniikirjoin jaanta kesti iltayheksään suakka. Tunnustuksii jaittiin venäläisseen tappaan mm. kunnan parraiten hoijetusta pihamuasta. Ohjelmassa alakuperäskielj kuulu valitettavan vähän. Koko juhlan juonto olj järestetty pelekästään venäjäks, vaikka kakskielissyys ois olluna heleposti totteutettavissa esjmerkiks kahela juontajala, joista toinen ois huastana lyyttii ja toinen venäjjee. Työtä tasa-arvosemman kieljpolitiikan etteen on siis vielä paljon eissä.
Parraiten ohjelmasta jäi mielleen eillisiltasen tuttavvuutemmo Mit'uun Lüs'an vauhikas lyytinkielinen ekstempore-esitys laulusta: "Aunukses on čomat brihat, meiden kyläs čomembat." Mit'uun Lüs'an olj kuulemma tyttäresä ja tyttärentyttäresä kansa aikannaan voittana kieljkileppailunnii, jossa mitattiin, missä perreessä lyytin kielj sujjuu parraiten kolomessa sukupolovessa. Valitettavasti kieltä ei kuitenkkaan tässäkkään perreessä käytetty ennee aktiivisestik arkikielenä.
Juhlan järestetyn ohjelman perrään alakovat tanssit ja saikkiik ylty, joten palasimma lyytikottiin iltaruuvalen, jonka perrään osa meistä läks vielä jatkammaan ilttoo juhlapaikalen.
Muanantakuamuna suuntasimma Aleksanter Syväriläisen Pyhän Kolominaisuuven luostarriin, johon tutustumma uamupäivän ajan. Lyytikottiin palattuuta selevis, jotta paikallisessa koulussa alakas syksylä vihonj vappaaehtonen lyytin kielen opetus livvin ohela. Illan mittaan piäsimmä vielä saunommaan oikkiissa savusaunassa, josta Jani ja Ville kuten vuotettavissa olj katosivat kielentutkimusmatkalen saunan omistanneen perreen pihhaan. Iltasela yritimmä Janin, Villen ja Hermannin kansa löyttee vielä Paloniemelen, johon Yrjö Jylhännii tiijettään aikannaan ihastunneen, mutta reittivalintammo olj viärä. Mehikköiselä yökävelylä näimmä kuitennii enemmän kunj tarppiiks paikalisluonttuu ja Kujärven täyskuukkii pilekahti välilä pilevviin rausta.
Palluumatkala poikkesimma hieman matkasuunnitelmasta ja pysähymmä 15 minnuuttii Aunuksessa. Osa käväs kirkossa, myö pyörähimmä Janin kansa musejossa, jossa olj opasteet niin livviks kunj venäjäksii ja lähes koko paikala olova henkilökunta osas livvin kieltä. Näytilä olj mm. kansanasuloita, mehästys- ja kalastusvälinneitä ja tuohesta punotuita tarve-esinneitä, joihen ei tietenkkään niin lyhheelä pistäytymiselä paljon kerennä syvveytymmään. Ertyisesti mielleen jäivät pikkutarkat tuohiset kalevalanhuahmovikkuurit.
Suommeen palattiin pitkin Luatokan ranttoo ja raja ylitettiin Värtsilässä. Reissu olj aivan liijan lyhyt, mutta rikas ja nähtävvee ja tutkittavvoo jäi varmasti seurroovalennii kerralen.
Matkakertomus on kirjutettu Riäkkylän ja Kittiin seuvun savolaismurttiila, joka on kirjuttajan äitinkielj.
Tervetulliisiks söimmä illallista talon emännän tarjjoilemana ja tapasimma isäntämmökkii, joka olj juur palanna nuapurkylästä, jossa niin ikkään juhlittiin vuosjpäiväpruasniekkoo. Illallisen perrään pakkasimma muistiinpanovälinneet ja lähimmä paikala Koskisen Janin ja Nouron Villen kansa ehtimmään kylänraitilta lyytin kielen huastajjii. Eräs Petroskoista kotosin olova pere neuvokkii meijät noppiisti nuapurisa Mit'uun Lüs'an pihhaan, jossa olj sattumalta juur mänössä Lüs'an 71-vuotispäivät. Joimma tietä ja hustomma lyytiks ja suomeks. Venäjän kieltä emmä juurikkaan tarvinneet, eikä meistä kolomesta venäjjee osannaa kukkaan muu kunj Ville.
Sunnuntakuamuna isä Veikko pitj kylän kirkossa jumalanpalaveluksen, jossa kielinä käytettiin lyyttii, suommii ja venäjjee. Sen perrään kiertelimmä kylässä ja tutustumma rakennuksiin. Perintteissiin karjalaistyylissiin puutaloloihen sejassa kohos neuvostoaikassii valakossii elementtitaloloita, joihen seinnii koristivat ajan tyylin mukasesti vanhoja kirjontakuvijoloita mukkailovat tiiljkoristukset. Kylän keskustassakkii vastaan kävelj lehmii ja ainnuusta kyläkaupasta suatto ostoo mm. olutta, limpparrii, hivusvärilöitä ja jopa tekoripsii. Myöntteisenä yllätyksenä pittää mainitak uuvet kakskieliset tienviitat, joihen olj paikonj lisätty lyytinkielisettii tiennimet.
Ihe Pruasniekka sunnuntakina alako klo 17.00 naiskuoro Pitk'randaasiin laulula. Muu virallinen ohjelma ja kunniikirjoin jaanta kesti iltayheksään suakka. Tunnustuksii jaittiin venäläisseen tappaan mm. kunnan parraiten hoijetusta pihamuasta. Ohjelmassa alakuperäskielj kuulu valitettavan vähän. Koko juhlan juonto olj järestetty pelekästään venäjäks, vaikka kakskielissyys ois olluna heleposti totteutettavissa esjmerkiks kahela juontajala, joista toinen ois huastana lyyttii ja toinen venäjjee. Työtä tasa-arvosemman kieljpolitiikan etteen on siis vielä paljon eissä.
Parraiten ohjelmasta jäi mielleen eillisiltasen tuttavvuutemmo Mit'uun Lüs'an vauhikas lyytinkielinen ekstempore-esitys laulusta: "Aunukses on čomat brihat, meiden kyläs čomembat." Mit'uun Lüs'an olj kuulemma tyttäresä ja tyttärentyttäresä kansa aikannaan voittana kieljkileppailunnii, jossa mitattiin, missä perreessä lyytin kielj sujjuu parraiten kolomessa sukupolovessa. Valitettavasti kieltä ei kuitenkkaan tässäkkään perreessä käytetty ennee aktiivisestik arkikielenä.
Juhlan järestetyn ohjelman perrään alakovat tanssit ja saikkiik ylty, joten palasimma lyytikottiin iltaruuvalen, jonka perrään osa meistä läks vielä jatkammaan ilttoo juhlapaikalen.
Muanantakuamuna suuntasimma Aleksanter Syväriläisen Pyhän Kolominaisuuven luostarriin, johon tutustumma uamupäivän ajan. Lyytikottiin palattuuta selevis, jotta paikallisessa koulussa alakas syksylä vihonj vappaaehtonen lyytin kielen opetus livvin ohela. Illan mittaan piäsimmä vielä saunommaan oikkiissa savusaunassa, josta Jani ja Ville kuten vuotettavissa olj katosivat kielentutkimusmatkalen saunan omistanneen perreen pihhaan. Iltasela yritimmä Janin, Villen ja Hermannin kansa löyttee vielä Paloniemelen, johon Yrjö Jylhännii tiijettään aikannaan ihastunneen, mutta reittivalintammo olj viärä. Mehikköiselä yökävelylä näimmä kuitennii enemmän kunj tarppiiks paikalisluonttuu ja Kujärven täyskuukkii pilekahti välilä pilevviin rausta.
Palluumatkala poikkesimma hieman matkasuunnitelmasta ja pysähymmä 15 minnuuttii Aunuksessa. Osa käväs kirkossa, myö pyörähimmä Janin kansa musejossa, jossa olj opasteet niin livviks kunj venäjäksii ja lähes koko paikala olova henkilökunta osas livvin kieltä. Näytilä olj mm. kansanasuloita, mehästys- ja kalastusvälinneitä ja tuohesta punotuita tarve-esinneitä, joihen ei tietenkkään niin lyhheelä pistäytymiselä paljon kerennä syvveytymmään. Ertyisesti mielleen jäivät pikkutarkat tuohiset kalevalanhuahmovikkuurit.
Suommeen palattiin pitkin Luatokan ranttoo ja raja ylitettiin Värtsilässä. Reissu olj aivan liijan lyhyt, mutta rikas ja nähtävvee ja tutkittavvoo jäi varmasti seurroovalennii kerralen.
Aino Rauttiinen
Vähemmistökielj- ja murreaktivisti
Matkakertomus on kirjutettu Riäkkylän ja Kittiin seuvun savolaismurttiila, joka on kirjuttajan äitinkielj.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti